Tampereen yliopiston johtamistieteiden tutkijat haastavat
vallitsevan talouslogiikan. Tutkijat ovat kehitelleet rationaalisen
johtamisen rinnalle inhimillistä johtamista. Uudenlaista
johtajuusajattelua ja -käytäntöjä esitellään Johtajuuden uusi taide
-kirjassa. Työsuojelurahasto rahoitti tutkimusta, jonka tuloksena
kirja syntyi.
Tutkijat pohtivat uuden ajattelun mahdollisuuksia vastata
johtajuuden haasteisiin. Erityisesti he painottavat, että niin
johtajien kuin johdettavien persoonallisuudet rakentuvat sekä
älyllisestä mielestä että tuntevasta kehosta. Tutkijat muotoilevat,
että uudenlaisessa ajattelussa tunnistetaan särmiä,
epätäydellisyyttä ja epävarmuutta, joita ei yleensä haluta liittää
hyvään johtamiseen.
Käytännönläheinen kirja pyrkii viestimään entistä armollisemmasta
johtamisesta. Tekijöiden mukaan tällainen johtaminen luo sallivan
ilmapiirin luoville ratkaisuille.
Kirjaa markkinoidaan kouluttajille ja yritysten henkilöstön
kehittäjille. Tutkimusryhmän jäsenet käyttävät sitä
koulutusohjelmissa.
Taiteessa tunnetaan se vuorovaikutus, jota talous nyt
suosii
Tamperelaistutkimus kuuluu myös Suomen Akatemian
LIIKE2-tutkimusohjelman Johtajuus luovassa taloudessa -hankkeeseen.
Tamperelaiset pohjaavat ajatukseen, että taide- ja
kulttuuriorganisaatiot ovat perinteisesti toimineet ympäristössä,
mihin monet muut asiantuntijaorganisaatiot ovat joutuneet, kun
taloudessa korostetaan sosiaalista osaamista.
Nyt taloudessa kysytään: Miten luoda vuorovaikutus, jossa
itsenäisyyttä vaalivat asiantuntijat haluavat antaa parhaan
työpanoksen koko työyhteisön hyväksi?
Talouselämän johtajat ja esimiehet huomaavat, että vanhat
johtamisopit eivät riitä. Nyt pitää nähdä työpaikan ihmiset
tuntevina persoonina, jotka tuovat työpaikalle koko kehonsa.
Kuinka ottaa oppia taiteesta?
Tamperelaiset etsivät avauksia, joilla taidemuodot ja
-organisaatiot voisivat kehittää johtamistietoa. He kysyvät: Mitkä
tekijät ovat keskeisiä, kun taideorganisaatioissa johdetaan luovia
työprosesseja? Voiko näitä tekijöitä soveltaa myös muunlaisissa
työorganisaatioissa? Mitä liikeyritykset voivat oppia taiteista ja
taideorganisaatioista?
Aineistona tutkimusryhmä käytti aiemmin tekemiään empiirisiä
tutkimuksia ihmisten johtamisesta sinfoniaorkestereissa ja
teatterissa. Ryhmä lähestyi kohdettaan esteettisestä näkökulmasta.
Tällöin korostuu tietämisen ja tiedon tuottamisen kehollisuus eli
aistien kautta tulevat kokemukset. Perinteisessä johtamisteoriassa
tiedon ajatellaan olevan pääosin älyllistä.
Hankkeessa järjestettiin eri toimialojen esimiehille kaksi
Tulevaisuuden johtajuus -seminaaria. Tutkimusryhmän jäsenet
testasivat projektin ideoita konsultteina. Kirjan teemat tulivat
usein esiin haastatteluissa ja puheenvuoroissa. Projektin
tieteellisiä tuloksia esiteltiin useissa konferensseissa. Kirjan
lisäksi tutkijat julkaisivat tuloksia kansainvälisissä lehdissä
artikkeleina.
Johtajuus kuvataiteen ja teatterin silmin
Tampere University Press julkaisi Johtajuuden uusi taide -kirjan
alkuvuonna 2010. Kirjan julkistamisen aikoihin, 17. maaliskuuta
2010, Nykytaiteen museo Kiasmassa järjestettiin Luova Suomi
-seminaari, joka oli suunnattu aiheesta kiinnostuneille johtajille
ja esimiehille.
Kirjassa keskitytään pohtimaan, millaisia uusia ulottuvuuksia eri
taidemuodot antavat ihmisten johtamiseen ja vuorovaikutukseen
työpaikoilla. Kirjassa tarkastellaan johtajuutta kuvataiteen,
teatterin, tanssin ja musiikin kautta.
Katsominen ja katseen kohteena oleminen sekä kuvan ja
todellisuuden tekeminen eli kuvilla johtaminen nousivat keskeisiksi
johtamista luonnehtiviksi ulottuvuuksiksi. Näitä tarkastellaan
kirjassa muun muassa vallankäytön, vaikuttamisen ja dialogin
näkökulmista. Kirjassa tuodaan esiin myös mahdollisuuksia käyttää
kuvataidetta johtajuusvalmennuksessa.
Teatteri avaa mahdollisuuden tarkastella johtajuutta eri
rooleista: näyttelijänä, katsojana tai ohjaajana. Tunteet, empatia,
palaute, fyysinen läheisyys ja yhteisöllisyys ovat keskeisiä
tuloksen tekijöitä johtajuudessa. Sanojen merkitys korostuu
teatterissa – niin myös johtamisessa.
Johtamisesta uutta tanssia ja musiikkia
Tanssissa on tärkeää tunnistaa sama- ja erirytmisyys, koreografia,
toisen kohtaaminen, liittyminen ja ryhmästä poissulkeminen. Eri
tansseissa vallitsevat erilaiset vuorovaikutus- ja
valtasuhteet. Tällöin korostuu viestintä liikkeen kautta, jatkuva
sanaton neuvottelu ilman sanoja.
Musiikki avaa moninaisuudessaan useita verrannollisia näkökulmia
johtamiseen. Sinfoniaorkesteri, jazz- ja rock-yhtye toimivat eri
tavoin. Kaikissa on kuitenkin oleellista keskinäinen vuorovaikutus
kuuntelun kautta ja palasten yhteensovittaminen halutuksi
kokonaisuudeksi. Hierarkkiset ja tasavertaiset valtasuhteet
vuorottelevat sekä ovat läsnä samanaikaisesti. Syntyy luova
jännite.
Johtamisessa ja nykypäivän organisaatioissa ollaan siirtymässä
uudenlaiseen tanssiin ja musiikkiin. Valssin tunnetut askeleet ja
harmoninen liitely väistyvät. Tilalle ovat tulleet reivit,
joissa paritanssi on vaihtunut yhteistanssiksi ja joissa
askelmerkkejä luodaan jatkuvasti kovassa tahdissa. Tanssilla ei ole
alkua eikä loppua, eikä lopputulemaa tiedä kukaan. Epätietoisuuden
ja epävarmuuden hyväksyminen on välttämätöntä.
