Kuntoutus tepsii laimeasti

Marja Hätinen tutkii psykologian väitöskirjassaan kuntoutuksen vaikutusta työikäisten työuupumukseen. Hän havaitsi, että osallistava kuntoutus auttoi lähinnä toimihenkilönaisia jaksamaan työssään vähän aiempaa paremmin. Hätinen paneutui mahdollisten vaikutusten syihin sekä siihen, paljonko työuupumusoireet, sen syyt ja seuraukset muuttuvat kuntoutusaikana. Työsuojelurahasto tuki väitöskirjan valmistumista stipendillä.
 
Hätinen on huolissaan siitä, että heikentynyt psyykkinen terveys ja alhainen työtyytyväisyys voivat johtaa työntekijät ennenaikaiselle eläkkeelle. Hän suosittelee, että sekä kuntoutuksessa että työorganisaatioissa työuupumusta ehkäistäisiin ja hoidettaisiin työn ja työympäristön tukitoimilla. Hätinen toivoo väitöskirjansa antavan tietoa sekä kuntoutusalan ammattilaisille että työorganisaatioille tekijöistä, joilla on yhteys työuupumusoireisiin.

Tilastomenetelmillä kiinni kuntoutustuloksiin
 
Väitöskirja pohjaa kolmeen artikkeliin, joissa Hätinen tarkastelee kuntoutusajan muutoksia tilastollisin menetelmin sekä ryhmän että yksilön näkökulmista.
 
Ensimmäisessä artikkelissa Hätinen tutkii työikäisten Tyk- ja Virveli-kuntoutusten lyhytaikaisia eli korkeintaan neljän kuukauden muutoksia. Hän etsii muutoksia työoloista, yksilön voimavaroista ja terveydestä työuupumustyypeittäin. Artikkeli on julkaistu Journal of Occupational Health Psychology -lehdessä.
 
Toisessa artikkelissa Hätinen vertailee yksilö- ja työyhteisö-Virvelin vaikuttavuutta työuupumukseen ja työoloihin. Hän tarkastelee myös sitä, mikä vähentää työuupumusoireita vuoden kestävässä kuntoutuksessa. Artikkeli on julkaistu International Journal of Stress Management -lehdessä.
 
Kolmannessa artikkelissa Hätinen paneutuu työuupumuksen polkuihin vuoden kestävässä kuntoutuksessa ja puolen vuoden seuranta-aikana. Hän tutkii kyseisten polkujen yhteyksiä työuupumusta ennakoiviin tekijöihin ja työuupumuksen seurauksiin vuoden kestävän yksilö- ja työyhteisö-Virvelin aikana. Artikkeli on julkaistu Anxiety, Stress, and Coping -lehdessä.
 
Perinteinen ja osallistava kuntoutus vertailussa
 
Marja Hätinen tutki väitöstyössään työikäisten kuntoutujien työuupumusta sekä muutoksia uupumusoireissa, työuupumuksen ennakoijissa ja seurauksissa. Hän paneutui vuoden kestävään kuntoutukseen ja puolen vuoden seurantaan.
 
Lisäksi hän vertaili kahta työuupumuksen hoitoon tarkoitettua kuntoutusmuotoa, perinteistä ja osallistavaa. Perinteinen kuntoutus sisälsi liikuntaa, rentoutusta sekä yksilö- ja ryhmäkeskusteluja kuntoutustyöntekijöiden, kuten psykologin tai lääkärin, kanssa.
 
Osallistavassa kuntoutuksessa järjestettiin perinteisen kuntoutuksen lisäksi kaksi kertaa yhteistoimintatilaisuus kuntoutujien työpaikan edustajien kanssa. Tällöin kuntoutuja, kuntoutuslaitoksen työntekijät, kuntoutujan esimies, työsuojeluorganisaation ja työterveyshuollon edustaja keskustelivat tekijöistä, jotka kuormittavat työssä kuntoutujaa sekä pohtivat konkreettisia toimenpiteitä kuntoutujan työssä jaksamisen tueksi.

Toimihenkilönaiset hyötyivät osallistavasta kuntoutuksesta

Työuupumusoireet vähenivät kuntoutusaikana vain tietyissä kuntoutujaryhmissä. Oireet vähenivät neljä kuukautta kuntoutuksen aloittamisen jälkeen ja pysyivät alhaisina koko kuntoutuksen ja seurannan ajan.
 
Marja Hätinen havaitsi, että kuntoutuksesta hyötyivät erityisesti ylempinä toimihenkilöinä työskentelevät naiset, jotka osallistuivat osallistavaan kuntoutukseen. Sen sijaan perinteiseen kuntoutukseen osallistuneet naiset eivät saaneet uupumusoireitaan vähenemään. Osallistavaan kuntoutukseen osallistuneet kokivat, että vaikutusmahdollisuudet omaan työhön lisääntyivät kuntoutusaikana. Työuupumuksen oireista etenkin kyynisyys väheni. Näillä kuntoutujilla ilmeisesti kytkentä työhön ja työyhteisöön toimi.

Osalla voimakkaasti työuupuneista oireet pysyivät vahvoina. Nämä kuntoutujat olivat voimakkaasti työuupuneita, masentuneita ja työhönsä vain vähän tyytyväisiä. Hätinen arvelee, että näiden työntekijöiden kuntoutus saattoi alkaa liian myöhään. Kaikki tähän ryhmään kuuluvat kuntoutujat osallistuivat perinteiseen kuntoutukseen. Mahdollisesti he olisivat hyötyneet osallistavasta kuntoutuksesta.

Töiden helpotus ja oma jaksaminen vähensivät työuupumusoireita

Työuupumuksen ennakoijista koherenssi ja stressinhallintakeinot, joita seurattiin lyhytaikaisesti, eivät muuttuneet kuntoutusaikana. Sen sijaan työn vaatimusten väheneminen ja voimavarojen lisääntyminen liittyivät työuupumusoireiden vähenemiseen. Lisäksi työuupumuksen seurauksista masentuneisuuden väheneminen ja työtyytyväisyyden lisääntyminen olivat yhteydessä uupumusoireiden vähenemiseen. Marja Hätinen tutki 175:tä työikäistä kuntoutujaa. Tutkimus on osa hanketta, jonka Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen ja Kuntoutus Peurunka toteuttivat 2000–2004.
 
Aihe on tärkeä, sillä työuupumuksen hoitoa kuntoutuksella on tutkittu vähän. Hätisen mukaan usein työstressi- ja työuupumustoimet ovat ennakoivia, jolloin kohteena ovat työpaikkojen kaikki vapaaehtoiset työntekijät. Näiden tulosten yleistettävyys lääketieteellisesti todettuihin työuupuneisiin työntekijöihin on kyseenalaista.
 
Väitöskirja tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 5. joulukuuta 2008.