Uimahallien epäpuhtauksista vedenpitävää näyttöä

Kuopion yliopiston ympäristötieteiden laitoksen tutkijat ovat mitanneet uimahallivesistä terveydelle vaarallisia kemiallisia yhdisteitä ja selvittäneet niiden luotettavia altistumistasoja syineen. Toiseksi he tutkivat niveloireilun mahdollista yhteyttä rakenteiden kosteusvaurioihin. Samalla tutkittavana oli epäpuhtauksien käyttäytyminen lämmön talteenotossa ja ilman kuivauksessa. Työsuojelurahasto rahoitti tutkimusta.
 
Uimahallien vesien desinfioinnissa muodostuu sivutuotteina haihtuvia halogeeniyhdisteitä. Niistä tärkeimmät ovat triklooriamiini ja kloroformi eli trikloorimetaani. Uimahallien käyttäjillä ja työntekijöillä esiintyy hengitystie- ja silmäoireita. Myös astmaa on havaittu. Näiden oireiden aiheuttajana pidetään triklooriamiinia.
 
Kuopion yliopiston tutkimuksessa mitattiin otsonointia käyttävistä halleista korkeimmat ilmapitoisuudet sekä trihalometaaneista – joihin kloroformi kuuluu – että triklooriamiinista. Kylpylämäisissä halleissa oli keskimäärin korkeampi pitoisuus kuin perinteisissä halleissa. Triklooriamiinissa ero oli huomattava.
 
Hanke on jatkoa Työsuojelurahaston rahoittamalle hankkeelle "Uimahallien allastilojen työolosuhteet ja henkilökunnan hengityselinoireet" (106056), jossa mitattiin kymmenen uimahallin allasvedestä haihtuvia epäpuhtauksia.
 
Nyt vertailussa myös kylpylähallit
 
Tässä jatkotutkimuksessa selvitettiin erityisesti vedenkäsittelyn vaikutusta kloorauksen sivutuotteiden esiintymiselle uimahallien ilmassa. Lisäksi mitattiin niiden pitoisuuksia vedenkäsittelytiloissa.
 
Sekä kirjallisuuden että edellisen tutkimuksen mukaan sivutuotteiden määrä kasvaa, kun veden lämpötila nousee. Niinpä tutkijat vertailivat perinteisiä uimahalleja kylpylämäisiin halleihin, joissa joidenkin altaiden vesi on lämmintä.
 
Aluksi tutkijat kehittivät uimahallien terveyden kannalta merkittävimmän ilman epäpuhtauden eli triklooriamiinin määritysmenetelmää. He saivat sen pienenemään 1,4 mikrogrammaan näytettä kohti. Tämä mahdollisti triklooriamiinin analysoimisen kaikista uimahalleista. Edellisessä tutkimuksessa määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia esiintyi vain kahdessa hallissa.
 
Kun tutkijat paneutuivat altaista haihtuviin emissioihin eli säteilyihin, he havaitsivat, että pelkkää hiekkasuodatusta käyttävissä halleissa oli korkein triklooriamiiniemissio.
 
Kylpylämäisissä halleissa sekä trihalometaanien että triklooriamiinien emissiot olivat suuremmat kuin perinteisissä halleissa. Tätä selittää se, että veden lämpötila lisäsi voimakkaimmin emissioita. Triklooriamiinista myös veden sidotun kloorin pitoisuuden nousu kohotti ilmapitoisuutta.
 
Kiertoveden ilmastus osoittautui tehokkaaksi emissioiden torjuntamenetelmäksi.
 
Huono ilmanvaihto usein syypää ilman epäpuhtauksiin

Otsonointia käyttävien hallien vedenkäsittelymenetelmien korkeita pitoisuuksia selittää paljolti huono ilmanvaihto. Peräti kolme neljästä otsonoivasta hallista ei täyttänyt korvausilman tuonnin D2-vaatimusta.
 
Vastaavasti UV-käsittelyä käyttävistä halleista 63 prosenttia ei täyttänyt D2-vaatimusta, kun taas kolme neljästä pelkkää hiekkasuodatusta käyttävistä halleista täytti tämän määräyksen.
 
Yleensä uudet hallit rakennetaan ja vanhat peruskorjataan kylpylämäisiksi, joissa on myös aikuisille tarkoitettuja monitoimi- ja terapia-altaita. Niissä on myös esimerkiksi hierontasuihkuja ja vesiliukumäkiä, joissa veteen liuenneet kaasut vapautuvat ilmaan.
 
Tutkijat suosittavat, että lämminvesiallastilat erotettaisiin kunto- ja kilpauintitiloista, ja lämminvesialtaiden ilmanvaihto suurennettaisiin selvästi. Lämminvesialtaille ei riitä D2-tasoinen minimikorvausilman tuonti, jos ei käytetä kiertoveden ilmastusta.
 
Allasvesi vuotaa usein teknisiin tiloihin
 
Teknisissä tiloissa mitattiin avoimien hiekkasuodatusaltaiden läheltä jopa korkeampia trihalometaani- ja triklooriamiinipitoisuuksia kuin allastiloista. Emissiot voitiin torjua tehokkaasti kattamalla ne pressulla.
 
Teknisissä tiloissa esiintyy yleisesti allastiloista peräisin olevia vesivuotoja. Tämän takia teknisistä tiloista mitattiin rakenteiden mikrobikasvua.
 
Tutkijat totesivat, että jos vuoto oli kastellut eristeitä tai selluloosapitoisia rakennusmateriaaleja, näissä esiintyi jopa voimakasta mikrobikasvua. Sen sijaan betonipinnoilla kasvu oli niukkaa.