• 94235
  • Tutkimus- ja kehitystoiminta
  • Fyysinen väsymys ja fysiologisesti hyväksyttävä kuormitus lihastyössä: lihasryhmän koon vaikutus
  • Hakija
  • Työterveyslaitos
  • Toteuttaja
  • Työterveyslaitos
  • Lisätietoja
  • JUHANI SMOLANDER
  • 4747733
  • Toteutusaika
  • 22.12.1994 - 1.3.1996
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 28.11.1994
  • 38 683,22 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 117 696,56 euroa
  • Tulokset valmistuneet
  • 3.4.1996
 
94235 Tutkimus- ja kehitystoiminta

Fyysinen väsymys ja fysiologisesti hyväksyttävä kuormitus lihastyössä: lihasryhmän koon vaikutus

Fyysinen väsymys ja fysiologisesti hyväksyttävä kuormitus lihastyössä: lihasryhmän koon vaikutus

Fyysinen väsymys ja fysiologisesti hyväksyttävä kuormitus: lihasryhmän koon vaikutus

On arvioitu, että 200 000 - 300 000 työntekijää tekee edelleenkin fyysisesti vaativia töitä Suomessa. Perinteiset, fyysisesti raskaat, suurilla lihasryhmillä tehtävät työt ovat vähentyneet, kun taas paikallisesti kuormittavat pienemmillä lihasryhmillä tehtävät työt ovat lisääntyneet. Fyysisen ylikuormittumisen ja väsymisen arvioinnissa käytetään kuitenkin vielä usein vanhoja, pääosin 1960-luvulla laadittuja mittapuita, jotka on saatu suurilla lihasryhmillä tehdyistä juoksumatto- tai polkupyöräergometrikokeista.

Lihaskuormitus työelämässä voidaan jakaa karkeasti neljään pääryhmään: raskas dynaaminen lihastyö, taakkojen käsittely, staattinen työ ja dynaaminen toistotyö. Maa- ja metsätaloudessa sekä rakennustyössä esiintyy vielä jossain määrin raskaita dynaamisia töitä, joissa lihastyöllä liikutetaan pääasiassa oman kehon painoa. Taakkojen käsittely kuten nostaminen, kantaminen, vetäminen ja työntäminen on yleistä varastoissa, kuljetus- ja ahtaustyössä, hoitotyössä ja rakennustyössä. Staattista kuormitusta esiintyy lähinnä huonojen työasentojen takia esimerkiksi sähkötöissä, korjaus- ja huoltotöissä sekä toimistotyössä. Muun muassa elintarviketeollisuudessa, puutavaratyössä ja pakkaustyössä on toistotyötä, joissa pienet lihasryhmät toimivat dynaamisesti.

Tämän laboratoriotutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten ikä ja työskentelevän lihasryhmän koko vaikuttavat maksimaaliseen suorituskykyyn ja fyysisen väsymyksen kehittymiseen pitkäkestoisessa dynaamisessa lihastyössä. Tavoitteena oli kehittää lihasryhmän koon huomioonottavia fysiologisia suosituksia työpäivä- ja työvaihekohtaisen fyysisen kuormittumisen arviointiin.

MIEHET KOKEISSA

Vapaaehtoisina koehenkilöinä toimi kymmenen tervettä nuorta miestä (ikä 23-30 vuotta) ja yhdeksän tervettä vanhempaa miestä (ikä 54-59 vuotta). Jokainen koehenkilö suoritti kolme maksimaalista nousujohteista dynaamista kuormituskoetta (yhdellä kädellä, kahdella kädellä ja kahdella jalalla). Kahden käden (pienet lihasryhmät) ja kahden jalan (suuret lihasryhmät) maksimaalisista hapenkulutusarvoista määritettiin kullekin koehenkilölle yksilölliset 50 ja 75 prosentin kuormitustasot molemmissa lihasryhmissä. Koe kesti 30 minuuttia kullakin kuormitustasolla molemmissa lihastyömuodoissa. Osa 75 prosentin kuormitustason kokeista keskeytyi koehenkilön uupumuksen vuoksi. Kaikki täydet 30 minuuttia kestäneet kokeet analysoitiin. Kuusi vanhempaa miestä suoritti 60 minuutin kokeet 30 prosentin kuormitustasolla vastaavasti kuin 30 minuutin kokeissa.

Fyysisen väsymyksen kehittymistä arvioitiin hengitys- ja verenkiertovasteiden ja subjektiivisten tuntemusten perusteella. Pitkäkestoisissa kokeissa fyysinen väsymys määriteltiin siten, että mitatuissa muuttujissa tapahtui kokeiden aikana merkitsevä nousu eli elimistö ei pystynyt pitämään yllä niin sanottua steady state -tilaa.

SAAVUTETUT TULOKSET

Tulosten mukaan eri lihasryhmien maksimaalisessa dynaamisessa suorituskyvyssä oli suuria eroja. Mitä suurempi oli työskentelevän lihasryhmän koko, sitä suurempi oli myös lihasryhmän maksimaalinen dynaaminen suorituskyky. Ikäryhmien välillä ei sen sijaan ollut merkitseviä eroja yhden käden ja kahden käden maksimaalisessa suorituskyvyssä. Ikäryhmien välinen ero maksimaalisessa hapenkulutuksessa kahden jalan ergometriassa oli samaa suuruusluokkaa kuin iän mukana "taulukoiden mukaan" tapahtuva muutos maksimaalisessa hapenkulutuksessa.

Pitkäkestoisessa dynaamisessa työssä fyysinen väsymys kehittyi eri nopeudella ja eri tavalla riippuen työmuodosta, työssä aktivoituvan lihasmassan suuruudesta ja kuormitustasosta. Tulokset viittaavat siihen, että käsin tehtävissä töissä kuormittuminen on suurempaa ja väsyminen nopeampaa kuin jaloin tehtävissä töissä, ainakin lihasryhmän maksimiin suhteutetuilla matalimmilla kuormitustasoilla.

Pitkäkestoisessa dynaamisessa työssä iällä ei näytä olevan rajoittavaa merkitystä, kun työkuormitus ja fysiologiset vasteet suhteutetaan työskentelevän lihasryhmän maksimaaliseen suorituskykyyn.

Kun määritellään hyväksyttävää kuormitustasoa pitkäkestoisessa dynaamisessa työssä, on otettava huomioon työskentelevän lihasryhmän maksimaalinen suorituskyky, työmuoto ja työmuodossa aktivoituvan lihasmassan suuruus. Tehtäessä työtä pienillä lihasryhmillä (esimerkiksi yksi tai kaksi kättä) maksimaalinen suorituskyky ja sen perusteella myös suositeltava kuormitustaso pitkäkestoisessa dynaamisessa työssä määräytyvät terveillä henkilöillä lähinnä työmuodon ja lihasten suorituskyvyn perusteella. Kun työtä tehdään suurilla lihasryhmillä (esimerkiksi jalat), maksimaalinen suorituskyky ja suositeltava kuormitustaso määräytyvät lähinnä fyysisestä kunnosta ja iästä.

Tulosten perusteella tutkimuksessa on suuntaa-antavasti arvioitu, millä syketaajuusalueella eri ikäiset ja kuntoiset terveet miehet voivat dynaamisesti työskennellä suurilla lihasryhmillä. Suositeltava korkein syketaajuusalue pitkäkestoisessa tauotetussa työssä suurilla lihasryhmillä vastaa 60:tä prosenttia maksimaalisesta syketaajuusalueesta.

22.5.1996/po

Toimittaja
PEKKA OKSAMA
Aineistoa Material-välilehdellä.
Jaa