KM Anu Kajamaa Helsingin yliopistosta, Toiminnan, kehityksen ja oppimisentutkimusyksiköstä (CRADLE) haastaa väitöstutkimuksessaan terveydenhuollossa vallalla olevansuoraviivaisen johtamis- ja kehittämistavan. Terveydenhuollossa sovellettava kehittämisnäkemys onkaukana hoitotyön arjesta eikä Kajamaan mukaan yksin riitä terveydenhuollon ongelmienratkaisemiseen ja muutoksen aikaansaamiseen.

Suomalaisen julkisen terveydenhuollon kehittämisessä sovelletaan enenevästi teollisuuden toimintaperiaatteita. Teollisuustyön periaatteet voivat auttaa etenkin keskijohtoa työn suunnittelussa ja johtamisessa, mutta ne voivat olla liian kapea-alaisia sovellettaviksiterveydenhuoltoon. Terveydenhuollon kehittämisen seurauksia on vaikea ylipäätään tunnistaa jauseat hankkeet onkin todettu hyödyttömiksi.

Hoitotyö on monimutkaista ja sisältää ennakoimattomia tilanteita. Asiakkaan jatyöntekijöiden kannalta sujuvaa  hoidon tuottamista vaikeuttaa se, että hoitoon osallistuvat tahotovat fyysisesti eri paikoissa. Johtajat, kehittäjät ja työntekijät soveltavat keskenään erilaisiaajatusmalleja, mikä hankaloittaa kehittämistä. Terveydenhuollon kehittäminen vaatii uudenlaista, monimutkaisen kokonaisuuden huomioivaa otetta.

Väitöstutkimus esittelee viisi esimerkkiä julkisen terveydenhuollon kehittämisestä ja kehittämisen seuraamuksista. Päätutkimuskohde on Oulun yliopistollisen sairaalan keskusleikkausosasto, jossa Kajamaa toteutti vuonna 2006 kollegoittensa kanssa Työsuojelurahaston rahoittaman kehittämishankkeen. Henkilökunta ideoi hankkeessa uuden toimintamallin, minkä seurauksena osasto selvisi kriisistä.

Muutos oli työyhteisön ekspansiivinen oppimisprosessi. Työntekijöiden työn hallintakyky, vastuunotto ja osaaminen parantuivat uuden toimintamallin myötä. Vuonna 2008 keskusleikkausosaston kaikki salit olivat täydessä toiminnassa, kun vuosina 2005–2006 ylimääräisiä salisulkupäiviä oli vuosittain noin sata. Henkilökunnan sairauspoissaolot vähenivät noin 30 % ja vuonna 2008 tehdyssä leikkaustoiminnan valtakunnallisessa
vertaisarvioinnissa leikkaussalien käyttöaste oli valtakunnan korkein.

Tutkimus osoittaa, että eri ammattiryhmiä osallistavat tutkimusavusteiset kehittämishankkeet tuovat terveydenhuoltoon sen kaipaamaa muutosta. Yhteisesti ideoidut ja jalkautetut johtamis- ja toimintatavat ja välineet osoittautuivat organisaatioiden kannalta yksittäisten prosessien kehittämistä kestävämmiksi ja hyödyllisemmiksi ratkaisuiksi. Ongelmienanalysointi yhdessä, organisaation oppiminen ja työnjaon uudistaminen edistivät muutosta ja toiminnan tehostumista. Kehittämisen seuraukset ilmenivät usein vasta pitkällä aikavälillä.
Pitkäjänteinen kehittäminen ja hankkeiden silloittaminen toisiinsa tuotti myönteisiä kehittämistuloksia ja toi kehittämiseen kaivattua jatkuvuutta.