Mitä korkeampi koulutus, sitä todennäköisempää on pysyä työssä vanhuuseläkeikään asti. Tuoreen väitöskirjan mukaan varmimmin vanhuuseläkeikään asti työskentelevät ylemmän korkea-asteen koulutuksen saaneet. Tutkija Noora Järnefeltin 4.6.2010 tarkistettavan väitöstyön mukaan tutkimuksen tulokset tukevat näkemystä, että nuoret ja paremmin koulutetut ikäluokat jatkavat työssä pidempään ja pidentävät siten työuria tulevaisuudessa.

Koulutustasojen välillä on selviä eroja myös työuran ennenaikaisessa päättymisessä. Mitä matalampi koulutustaso, sitä suurempi on riski varhaiseen työuran päättymiseen. Etenkin työuran ennenaikainen päättyminen työttömyyden vuoksi tai työkyvyttömyyseläkkeelle on selvästi yleisempää perusasteen koulutuksen kuin korkea-asteen koulutuksen saaneilla. Sen sijaan korkea koulutus lisäsi varhennetun vanhuuseläkkeen käyttöä.

Ennen vuoden 2005 eläkeuudistusta varhennetulle vanhuuseläkkeelle jääminen oli mahdollista jo 60 vuoden iässä  - julkisella sektorilla jopa 58 vuoden iässä. Tätä mahdollisuutta hyödynsivät tutkimuksen mukaan erityisesti korkea-asteen koulutuksen saaneet miehet.

- Eläkeuudistusta voidaan pitää siltä osin sosiaalisesti kestävänä, että varhennetun vanhuuseläkkeen ehtojen heikennykset kohdistuivat etupäässä korkeasti koulutettuihin, joilla on yleisesti ottaen paremmat edellytykset pysyä pitkään työelämässä, Järnefelt arvioi. Sen sijaan niin sanottuun työttömyysturvaputkeen kohdistuvat muutokset kirpaisevat erityisesti vähemmän koulutettuja.

Korkeasti koulutettujen työ suotuisa pitkään työelämässä pysymiselle

Työhön ja työmarkkinoihin liittyvät tekijät selittävät suurelta osin miksi korkea-asteen koulutuksen saaneet pysyvät työelämässä pitempään kuin pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevat. Muun muassa työtehtävä, työnantajasektori ja asema ammattirakenteen muutoksessa olivat korkeasti koulutetuilla edullisimmat pitkään työssä pysymisen kannalta.

- Työtehtävien ja henkilöstökäytäntöjen kehittämisellä voidaan pidentää työuria ja tukea myös vähemmän koulutettujen pysymistä pidempään työelämässä,  Järnefelt painottaa.

Ylemmille toimihenkilöille tyypilliset tutkimus-, suunnittelu- ja opetustehtävät olivat suotuisimmat pitkään työssä jatkamiselle. Sitä vastoin johtotason tehtävissä työssä pitkään jatkaminen ei ollut tutkimuksessa sen yleisempää kuin esimerkiksi tuotantotyöntekijöillä. 

Työnantajan toimet ja ammattirakenteen muutos vaikuttavat merkittävästi mahdollisuuksiin pysyä pitkään työssä. Valtiolla ja kunnissa työskentelevät pysyivät työssä vanhuuseläkkeelle asti todennäköisemmin kuin yksityisen sektorin palkansaajat.

- Osittain tätä selittää julkisen sektorin vanhat, alemmat eläkeiät, jotka on helpompi saavuttaa ja osittain julkisen sektorin alempi työttömyysriski, Järnefelt arvioi.

Tutkimus osoittaa myös, että kasvavissa ammateissa työskentely ei pidennä perusasteen koulutuksen saaneiden työuraa samassa määrin kuin paremmin koulutetuilla. Toisaalta supistuvissa ammateissa edes korkea koulutus ei ehkäise ennenaikaista työelämästä pois joutumista.

Tutkimus perustuu laajaan rekisteriaineistoon, jolla seurattiin 50−64-vuotiaiden palkansaajien työssä pysymistä ja työstä poistumista vuosina 1997−2000.

Tutkimusta ovat rahoittaneet työn ja hyvinvoinnin tutkijakoulu, Työsuojelurahasto ja Kansaneläkelaitos.