Takaisin

Riitta Rialan haastattelu: Lomaremontissa kannattaa suojautua

Riitta Rialan haastattelu: Lomaremontissa kannattaa suojautua

19.06.2002 Juttupankki

Kesä on koti- ja mökkiremonttien aikaa

- Maalin liuotin, tasoitteen hiontapöly tai epoksiliiman käyttö ilman suojautumista voivat aiheuttaa haittaa myös kesälomarakentajalle, huomauttaa erikoistyöhygieenikko Riitta Riala Työterveyslaitokselta.

Alkydit , lateksit, dispersiot - sekavia käsitteitä riittää. "Käytännössä lateksi, vesiohenteinen ja dispersiomaali ovat toistensa synonyymejä, Suomessa alkydi taas on yhtä kuin liuotinmaali", Riala selvittää.

Lomamaalarin selkein terveysongelma on alkydimaalien liuotinbensiini, jota Suomessa myytävät alkydimaalit käytännössä aina sisältävät. Pikkuisen liuotinta on vähintään maalin sideaineissa, vaikka siitä ei purkin kyljessä sanottaisikaan. Liuottimet aiheuttavat hermosto-, hengityselin- ja iho-ongelmia. Ne joutuvat elimistöön ihon läpi tai hengityksen kautta.

Vesiohenteiset lateksimaalit ovat korvanneet osan liuotinpohjaisista alkydimaaleista sen jälkeen, kun alan järjestöt pääsivät asiasta sopimukseen kymmenkunta vuotta sitten.

Uudessa, Työsuojelurahaston tuella valmistuneessa tutkimuksessa rakennusmaalarit kertoivat saavansa eniten oireita tasoitteiden hionnasta syntyvästä pölystä. Vahvasti emäksinen, voimakkaasti ärsyttävä hiontapöly on niin hienojakoista, että se imeytyy tehokkaasti ihohuokosiin ja limakalvoihin.

Ennen maalausta lastalla vedettävät kittitasoitteet esimerkiksi levyjen saumoissa vaativat enemmän tai vähemmän hiomista, sen mukaan kuinka taitava lastanveto on. Siispä kotiremontin tekijä usein hioo ja paklaa ja hioo useaan kertaan, jolloin altistusta saattaa tulla pienessäkin kohteessa paljon.

"Jos tukka on pölystä valkoisena, hengityksensuojaus olisi varmasti tarpeen" Riala sanoo.

Koskettaako meikäläistä?

Hyvää tulosta ei saa, jos vesiohenteisella yrittää maalata aiemmin alkydimaalilla maalatun pinnan päälle. Lateksilla epäonnistuu, jos olot ovat liian kosteat tai käytetään väärää telaa tai sivellintä. Kaikki tämä löytyy yleensä purkin kyljestä ja ainakin erikoisliikkeessä myyjän pitäisi osata selvittää eri vaihtoehdot kuluttajalle.

Onko tavallisen omassa kodissa remonttia tekevän syytä ottaa maalin valinnassa myös sen työnaikainen terveellisyys huomioon?

"Ovien ja pienten satunnaisten kohteiden käsittely alkydimaalilla ei aiheuttane merkittävää terveyshaittaa. Jos tarkoitus on ehostaa vanhan kerrostalo-osakkeen sisäkatto tai muuten suuria pintoja, altistukset voivat nousta melkoisiksi", Riala sanoo.

"Olemme yrittäneet kiinnittää huomiota siihen, että raskausaikana kannattaa välttää pieniäkin liuotinaltistuksia. Suvun pinnasängyn uudelleen maalaus pitäisi suosiolla jättää isän huoleksi. Äiti menee vaikka elokuviin."

Uusissa asunnoissa isot pinnat on useimmiten käsitelty vesiliukoisilla maaleilla. Remontissakaan ei silloin tarvita liuottimia.

Lahonsuojassa myrkkyjä

Loma-asunnoilla runsaasti käytetyissä lahonsuoja-aineissa liuottimia on yleensä paljon. Auringossa tyynellä säällä niillä työskennellessä haihtuminen aiheuttaa selkeän liuotintilanteen työilmaan. Lahonsuoja-aineet kulkeutuvat suoraan ihon läpi elimistöön. Osa kielletyn pentakloorifenolin korvikkeista on Rialan mukaan selkeästi myrkyllisiä. 
Myöskään perinteistä tervaa ei ole hyvä ottaa iholleen. "Tervassa on runsaasti polisyklisiä aromaattisia hiilivetyjä, jotka menevät helposti ihon läpi."

Osa kuluttajista suosii perinteisiä, itse keitettäviä puna- ja keltamultamaaleja. Perinne-sana ja luonnonmukaisuuden mielikuva saattaa sijoittaa perinnemaalit myös luokkaan "terveelliset".

"Perinnemaalin satunnainen keitto ja käyttö tuskin on mittava terveysongelma. Mutta periaatteessa nämä aineet eivät ole lainkaan terveellisiä. Ohenteena nimittäin on tärpätti, ja se on tosi paha allergeeni. Keittovaiheessa syntyy lisäksi erilaisia hartsin hajoamistuotteita kuten aldehydejä, jotka myös ovat voimakkaita allergeeneja", Riala kertoo.

Mummonmökin ikkunanpokat

Yllättävä vaara saattaa kätkeytyä mummonmökin ikkunanpokien tai vanhojen kokopuuovien remonttiin. Vanha lyijymaali oli tehokasta, peittävää ja pysyvää, ja lujapuiset pokat ovat siksi hyvin saattaneet kestää vuosikymmenten tuiskut.

Myrkyllisin pokissa käytetty lyijypigmentti, niin sanottu lyijyvalkoinen oli lyijykarbonaatti, jonka käytöstä Suomessa on luovuttu kauan sitten. Muita lyijypigmenttejä kuten sulfaatteja ja oksideja kai kromaatteja on käytetty jonkin verran 1970-luvullakin.

"Lyijypigmentillä aikanaan käsiteltyjä pintoja työstettäessä täytyisi aina käyttää puolinaamarityyppistä B2-luokan hengityksensuojainta. Kädet on pestävä huolellisesti. Muuten lyijyä joutuu elimistöön ruoansulatuskanavan kautta", Riala sanoo.

Kuonokoppa vai puolinaamari

"Jos kunnon suojaimia ei ole käytössä, tärkeintä kotiremonteissa on huolehtia tuuletuksesta ja siitä, että ei työskennellä pitkiä jaksoja pölyssä tai liuotinhöyryssä. Taukojen aikana kemikaalit ehtivät haihtua ", Riala neuvoo.

Rautakaupan kertakäyttösuojain, paperinen kuonokoppa ei suojaa liuotinhöyryiltä eikä kunnolla pölyltäkään, jos pöly on hienojakoista ja työtä tehdään pitkään. Usein tarvittaisiin vähintään niin sanottu puolinaamari ja käsien suojaksi erikoishanskat, joiden valinnassa erikoisliikkeen pitäisi osata auttaa. Kostuvista nappulahanskoista ei ole suurta hyötyä voimakkaasti imeytyviä aineita vastaan.

"Esimerkiksi epoksitöissä pitäisi aina käyttää soveltuvaa muovista tai kumista suojakäsinettä, koska epoksi aiheuttaa niin yleisesti allergiaa. Epoksia voi löytyä paitsi liimoista myös esimerkiksi betonilattiamaaleista ja jonkin verran myös joistakin paikkaustasoitteista. Tasoitetyöt vaatisivat aina kangasta tehokkaampaa suojaa käsille", Riala sanoo.

Teksti:

Alpo Väänänen

LISÄTIETOJA

Suomen Maalarimestariliitto: Rakennusmaalarien kemikaalialtistuminen ja siitä aiheutuvat terveyshaitat. Työterveyslaitos, Riitta Riala ja Ari Kaukiainen. Työsuojelurahaston tutkimushanke nro 99242.

TOIMITUKSELLE:

Tämä juttu on vapaasti viestintävälineiden käytettävissä. Mikäli käytät juttua, laita tekstiin toimittajan, Alpo Väänäsen, nimi. Ilmoitathan käytöstä Työsuojelurahastoon, tiedottaja Marja-Leena Jylhälle, (09) 6803 3314, 040 548 8852. Lähetä myös julkaisu osoitteella Työsuojelurahasto, Marja-Leena Jylhä, Annankatu 34-36 B, 00100 Helsinki