Työväkivaltariskien torjuntatoimenpiteiden soveltuvuus – Ensiapu- ja päivystysyksiköissä

Hanketiedot

Hankenumero
114112

Hakija
Tampereen teknillinen yliopisto

Toteuttaja
Tampereen teknillinen yliopisto

Lisätietoja
Jouni Kivistö-Rahnasto
jouni.kivisto-rahnasto@tut.fi

Toteutusaika
1.6.2014 - 1.3.2016

Työsuojelurahaston päätös
3.6.2014
115 000 euroa

Kokonaiskustannukset
200 600 euroa

Tulokset valmistuneet
1.3.2016

Tiivistelmä

Terveyden- ja sairaanhoitotyössä sattuu Suomessa lukumääräisesti eniten väkivaltaan liittyviä työtapaturmia. Ensiapu- ja päivystys on korkean väkivaltariskin työskentelypaikka. Työväkivaltaan liittyen on tehty paljon erilaisia tutkimuksia ja sairaanhoitopiireissä tilanteiden ehkäisemiseksi on tehty toimenpiteitä. Työväkivallan hallinta vaatii kuitenkin jatkossa nykyistä systemaattisempaa työtä ja sairaalaympäristöön suunniteltujen ja valikoitujen toimintatapojen käyttöä. Hallintakeinojen soveltuvuudesta ei ole olemassa tutkimustietoa.

Tutkimuksen tavoitteena on parantaa ja tehostaa työväkivaltariskien ennaltaehkäisyä ja hallintaa terveydenhuollossa, erityisesti ensiapu- ja päivystysyksiköissä, kokoamalla ja kehittämällä ensiapu- ja päivystysyksiköiden tarpeisiin suunnattuja työväkivallan hallintakeinoja sekä arvioimalla niiden soveltuvuutta ja toimivuutta. Keinoja sovelletaan seitsemän eri sairaanhoitopiirin ensiapu- ja päivystysyksiköissä.

Tutkimushankkeen tuloksena tuotetaan kokoelma sairaalaympäristöön, erityisesti ensiapu- ja päivystysyksiköihin, soveltuvista väkivallan ehkäisemisen ja hallinnan keinoista. Lisäksi tuotetaan tietoa ja käytännön esimerkkejä soveltuvista hallintakeinoista. Osana soveltuvia toimintatapoja tuotetaan myös uusia työvälineitä väkivallan ehkäisyyn ja hallintaan.

Hankkeen tulokset julkaistaan alkuvuodesta 2016.

Hankkeen vastuuhenkilö

Jouni Kivistö-Rahnasto

Tiedote

Omaisten läsnäolon rajoittaminen rauhoittaa päivystystä

1.3.2016

Omaisten läsnäoloajan ja lukumäärän rajoittaminen vähentää työväkivallan uhkaa ensiapu- ja päivystysyksiköissä. Ohjeistuksen pitää olla koko henkilöstön tiedossa, ja sen pitää näkyä myös asiakkaille, jotta he ymmärtävät, että kyse on päivystyksen linjauksesta.

Omaisten läsnäolon rajoittaminen rauhoittaa päivystyksen tiloja, helpottaa ihmismäärän hallintaa ja estää potilastietojen leviämistä.

Tämä keino on yksi kahdestatoista käytännönläheisestä toimintatavasta, jotka kehitettiin Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksessa. Tavoitteena oli tutkia keinojen soveltuvuutta sekä parantaa työväkivallan ehkäisyä ja hallintaa erityisesti ensiapu- ja päivystysyksiköissä.

Keinokokoelman lisäksi kehitettiin päivystyksen osastonhoitajan työn tueksi tarkistuslista asioista, jotka pitää ottaa huomioon työväkivallan hallinnassa.

Kaksivuotisen tutkimuksen tekivät tutkijat Sanna Anttila ja Johanna Pulkkinen. Hankkeen vastuullisena johtajana toimi professori Jouni Kivistö-Rahnasto. Kohdeorganisaatioina olivat ensiapu- ja päivystysyksiköt kuudesta sairaanhoitopiiristä: Etelä-Karjalasta, Etelä-Pohjanmaalta, Kanta-Hämeestä, Länsi-Pohjasta, Päijät-Hämeestä ja Satakunnasta. Kuusi sairaanhoitopiiriä on kolmannes Suomen sairaanhoitopiireistä.

Työsuojelurahasto tuki hanketta tutkimusmäärärahalla.

Tieto potilasasiakirjoihin, soitto perään

Muita keinoja ovat muun muassa tiedottaminen monin tavoin asiakkaille päivystyksen toimintatavoista. Kun asiakas ymmärtää esimerkiksi kiireellisyysjärjestyksen, hän jaksaa odottaa paremmin.

Yhteiset toimintatavat ja ohjeet ovat tärkeitä, ja niiden on oltava kaikkien työntekijöiden tiedossa. Koulutuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa – etenkin kun sitä antavat psykiatriset hoitajat ja vartijat.

Tieto aggressiivisuudesta voidaan kirjata potilasasiakirjoihin – se on luvallinen keino, jota on kaihdettu. Siten voidaan jo etukäteen varautua mahdollisiin ongelmiin. Myös aggressiivisen perään soittamisesta saatiin hyviä kokemuksia. Tärkeätä on, että soittaja on joku muu kuin hoitaja.

Mulle kaikki heti nyt

Väkivaltaan liittyviä työtapaturmia sattuu Suomessa eniten terveyden- ja sairaanhoidossa. Erityisesti ensiapu- ja päivystysyksiköissä on korkea väkivallan riski.

Uhka ja väkivalta ovat lisääntyneet koko 2000-luvun. Ruuhka-Suomessa ongelma on jokapäiväinen, ja monissa sairaanhoitopiireissä onkin jo tehty paljon työväkivallan hallitsemiseksi – tosin ei tutkijoiden mukaan aina riittävän kokonaisvaltaisesti ja henkilökuntaa osallistavasti.

Ongelmia aiheuttavat potilaat, heidän omaisensa ja saattajansa. Hermostua voi, kun odottaa epätietoisena, huolestuneena ja sairaana – etenkin jos on päihteistä sekaisin. Se ilmenee haistatteluna, huoritteluna, ulkonäön arvosteluna, ammattitaidon lyttäämisenä, uhkailuna. Pahimmillaan aggressio purkautuu fyysisesti esimerkiksi lyömisenä, potkimisena, tönimisenä, puristamisena, vääntämisenä tai tavaroiden paiskomisena.

– Päivystykseen mennään maksavan asiakkaan asenteella: mulle kaikki heti nyt. Pois pitäisi päästä puolessa tunnissa. Mediassa nousevat esiin huonot kokemukset päivystyksistä. Asenne on monilla jo lähtökohtaisesti se, että mikään ei toimi, Pulkkinen kuvailee.

Päihteiden vaikutuksen alaisten lisäksi dementoituneiden vanhusten ja psykiatristen potilaiden hoitoon liittyy suurentunut uhan ja väkivallan riski.

– Kuitenkin myös niin sanottujen tavallisten ihmisten aiempaa herkempi aggressiivinen sanankäyttö ja ylilyönnit on pantu merkille, Anttila kertoo.

Jokapäiväistä uhkaa ja väkivaltaa

Tutkimuksessa työväkivallan nykytilaa selvitettiin havainnoimalla, haastatteluin sekä kyselyin vuosina 2014 ja 2015.

Haastattelujen mukaan yksiköissä koettiin sanallista uhkaa ja väkivaltaa päivittäin.

Vuoden välein tehtyjen kyselyjen tuloksissa ei ollut paljon eroja. Hoitohenkilöstöstä 10–13 prosenttia kokee viikoittain fyysistä väkivaltaa. Kuukausittain sille altistui vuonna 2014 kolmannes ja vuonna 2015 viidennes. Molempien kyselyjen mukaan puolet hoitohenkilöstöstä kokee fyysistä väkivaltaa harvemmin kuin kuukausittain.

Uhkailua koettiin kyselyiden perusteella hieman enemmän.

Työväkivallan hallinta osana ammattitaitoa

Tutkijat havaitsivat, että hoitajat eivät miellä turvallisuuden hallintaa osaksi ammattitaitoaan.

– Sairaalamaailmassa potilasturvallisuus on keskiössä, mutta sen rinnalle pitäisi nostaa työturvallisuus. Työturvallisuus lisää myös potilasturvallisuutta ja hoidon laatua, Anttila sanoo.

– Hoitajien koulutuksesta alkaen turvallisuus on jäänyt vähälle, koska muita tärkeitä asioita on niin paljon. Tästä syystä hoitajat ajattelevat usein, että työsuojelu hoitaa turvallisuuden. Yksiköissä voidaan kuitenkin tehdä paljon omatoimista turvallisuustyötä, Pulkkinen toteaa.

Hankeaikana työpajoissa tutkijoiden avustuksella kehitetyt keinot ovat hyvä esimerkki tästä. 

– Yksi keino ei riitä, vaan kannustamme ottamaan järjestelmällisesti käyttöön useampia keinoja, Anttila sanoo.

Pulkkisen mukaan kertarysäystä ei kuitenkaan kannata yrittää. Työväkivalta on iso ongelma, mutta muut suuret muutokset vaativat sairaaloissa resursseja koko ajan. Keinoja kannattaa juurruttaa käytännöiksi pala kerrallaan.

 

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Sanna Anttila, Johanna Pulkkinen & Jouni Kivistö-Rahnasto. . Tampereen teknillinen yliopisto.Teollisuustalouden laitos, Turvallisuuden johtaminen ja suunnitteluTampere 2016.ISBN 978-952-15-3753-0 Avaa

Sanna Anttila, Johanna Pulkkinen &Jouni Kivistö-Rahnasto. . Tampereen teknillinen yliopisto.Teollisuustalouden laitos, Turvallisuuden johtaminen ja suunnittelu. Tampere 2016.ISBN 978-952-15-3754-7 Avaa