Tillbaka

Lääkäreiden ja fysioterapeuttien työnjakoon huomiota

Lääkäreiden ja fysioterapeuttien työnjakoon huomiota

28.05.2015 Tiedote

Osaako lääkäri tehdä mitään kipeälle alaselälle? Kirjoittaako hän vain sairauslomalapun ja kipulääkettä? Lähettääkö hän avuntarvitsijan fysioterapeutille, jolta saa ajan ehkä liian myöhään, niin että kuntoutuminen viivästyy?

Entä jos asiakas pääsisi suoraan fysioterapeutille? Entä jos fysioterapeutin tärkeää kuntouttavaa tehtävänkuvaa olisi vielä laajennettu siten, että hän voisi antaa lääke- ja tutkimusmääräyksiä sekä myöntää sairauslomaa?

Lääkäreiden ja fysioterapeuttien työnjaon kysymyksiin alaselkäongelmien hoidossa, työn mielekkyyteen ja tuottavuuteen pureutui tutkimus, jonka toteuttivat yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston PubPri-tutkimusryhmä, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote) ja Kirkkonummen sosiaali- ja terveystoimi.

Työsuojelurahasto rahoitti hanketta.

Oikeaan aikaan, oikeassa paikassa

Tutkimusta johtaneen terveyshallintotieteen professori Jari Vuoren mukaan työnjaon tuottavuus, vaikuttavuus ja työn mielekkyys ovat kustannuspaineissa toimivan sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen ydinkysymyksiä tulevaisuudessa.

- Tutkimuksemme mukaan työn mielekkyys lisääntyy, kun eri ammattiryhmien osaaminen tulisi nykyistä paremmin hyödynnetyksi järkevällä työnjaolla.

Asiakkaat ohjautuvat liian usein väärin, eivät fysioterapeutille vaan lääkäreille ja hoitajille. Ohjautuminen ensin fysioterapeuteille vähentäisi hukkakäyntejä lääkäreille.

- Työn tuottavuutta ja vaikuttavuutta lisää, kun molempien ammattikuntien osaamista käytetään oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikeille asiakkaille, Vuori kiteyttää.

- Suomessa ajatellaan, että korkeammin koulutettu tietää aina paremmin, eli tässä tapauksessa lääkäri tietäisi aina paremmin kuin fysioterapeutti. Kuitenkin tutkimuksemme lääkäreiden mukaan fysioterapeuteilla on usein enemmän osaamista erityisesti alaselkäpulmissa.

Taloudellista kannustusta

Vuosia on keskusteltu hoitajien ja lääkäreiden työnjaon toimivuudesta ja työn mielekkyydestä. Myös fysioterapeuttien ja lääkäreiden työnjako on muodostumassa yhä tärkeämmäksi kysymykseksi kansallisesti ja kansainvälisesti, vaikka sitä ei juurikaan ole Suomessa tutkittu.

- Maailmalla on todettu hoidon vaikuttavuudessa selviä hyötyjä, kun on siirretty tehtäviä lääkäreiltä fysioterapeuteille, Vuori sanoo.

Työtä pitäisi kehittää nykyistä enemmän yhdessä Suomessakin. Ammattilaiset eivät välttämättä tiedä toistensa osaamisalueista työnjaon tehostamiseksi.

- Pirstaleisuutta, sälää, hukkatyötä ja tulipalojen sammuttamista on terveydenhuollossa liikaa, mikä syö voimavaroja ja työn mielekkyyttä.

Vuori nostaa esiin fysioterapeuttien kannustamisen taloudellisesti.

- Jos johtajat kannustaisivat heitä kuntouttavan työotteen lisäämiseen akuuttihoidon vähentämiseksi, se ohjaisi kalliimman lääkärityövoiman tarkoituksenmukaista käyttöä.

- Koska perusterveydenhuollon lääkärit hyötyvät usein fysioterapeuttien konsultoinnista, se pitäisi tehdä kaikille tiedoksi, jotta asiakkaatkin oppisivat arvostamaan sitä.

Lineaarisuutta ja perhosefektejä

Tutkimus raportoi lääkäreiden ja fysioterapeuttien työnjaosta alaselkäpotilaiden hoidossa Eksotessa ja Kirkkonummen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Luonteeltaan se on arviointitutkimus, joka perustuu lääkäreiden, fysioterapeuttien ja johdon haastatteluihin sekä dialogiseminaareihin.

Näkökulmana on lineaarinen ja epälineaarinen työnjako sekä niin sanottu perhosefektimalli, kaaosteoriasta lainattu perhosen siivenisku, joka tässä yhteydessä tarkoittaa palvelujärjestelmän satunnaisuuksia.

Lineaarisessa työnjaossa työ muodostuu osiensa summasta, joka on määriteltävissä rationaalisesti työvaiheittain.

- Länsimaissa rakastetaan rationaalista lineaarisuutta. Paha vain, että se toteutuu harvoin käytännössä, sillä epälineaariset eli satunnaiset ja tunnistamattomat tekijät, kuten elävät ihmiset, estävät järjestelmällisen etenemisen työvaiheittain, Vuori sanoo.

Kun työtä organisoidaan lineaarisesti, saatetaan hukata epälineaarisuuden synnyttämiä innovaatioita ja parhaita käytäntöjä. Epälineaarinen työnjako ilmenee tilanteissa, joissa lineaariset työvaiheet eivät toimi tai tuottavat ennalta arvaamattomia tuloksia.

- Näin työ ei ole osiensa summa vaan satunnaisten tekijöiden muokkaamien työvaiheiden summa. Nämä saattavat vaikuttaa suuresti työn mielekkyyteen, mutta ne ovat johtajilta piilossa.

Perhosefektimalli koostuu äärettömästä joukosta satunnaisuuksia arkipäivän palveluprosesseissa ja kyseenalaistaa lineaariset mallit monin tavoin.

Pilaako asiakas palvelumallin?

Tutkimus kertoo Kirkkonummen lineaarisesta professiopalvelumallista. Se perustuu työvaiheisiin, jotka ohjautuvat asiantuntijuuden ehdoilla.

Eksotessa käytössä on lineaarinen asiakaspalvelumalli. Sen lähtökohtana on asiakkaan palvelutarve, ei työntekijän hierarkkinen asema tai koulutus. Eksotessa fysioterapeuttien tehtävänkuvaa on laajennettu, ja kansalaisia ohjataan tehokkaammin ensin fysioterapeuttien luokse.

- Havaitsimme, että molemmissa organisaatioissa oli halua poisoppia nykyisestä. Kirkkonummella haluttiin olla asiakaslähtöisempiä, ja Eksotessa karisteltiin vieläkin kannoilta professiolähtöisyyttä, Vuori sanoo.

Hänen mukaansa tämä kertoo siitä, että terveydenhuollon palveluiden organisointi ei ole mahdollista lineaarisesti.

- Palvelumalleissa satunnaisena muuttujana, perhosefektinä, voi olla esimerkiksi asiakas itse. Kaikki eivät halua olla asiakkaita, joita kiinnostaa asiakaslähtöinen, kuntouttavaa itsehoitoa korostava työtapa. He haluavat olla ennemminkin hoidettavia potilaita.

Lisätietoja
professori Jari Vuori, Itä-Suomen yliopisto, jari.vuori@uef.fi, 02 9445 5326

Tutkimus
Itä-Suomen yliopisto
Terveydenhuollon ammattien työnjaon johtamisen vaikutus työn mielekkyyteen ja tuottavuuteen
Työsuojelurahaston tutkimus 112315.

Video
Kannattaako työnjako terveydenhuollossa -video julkaistaan 29.5.2015 TSR-kanavalla.
www.tsr.fi/TSR-kanava