Työssä täytyy ainakin esittää onnellista
Teksti: Leena Huovila
Kuva: Mirkka Hietanen
Täydellinen asiantuntija tekee työnsä hyvin, on myönteinen, puhelias ja avulias. Lisäksi hänen on oltava onnellinen. Jos olo on paha, hän vetää kasvoilleen onnellisuusnaamion ja esittää roolinsa vaikka väkisin.
Varmaankin minkä tahansa sukupolven edustaja toivottaa onnelliset hetket tervetulleiksi – myös työpaikalle. Y-sukupolven asiantuntijoilla onnellisuus työssä alkaa sen sijaan olla jo vaatimus.
Y-sukupolven tunnoista tietää Rotterdamin Erasmus-yliopiston tutkijatohtori Ilona Suojanen. Hän perehtyi väitöstutkimuksessaan nuorten asiantuntijoiden työonnellisuuden tavoitteluun. Väitöskirjansa hän teki Edinburghin yliopistolle, jossa se hyväksyttiin syksyllä 2017.
– Kyse ei ole siitä, että he haluaisivat olla onnellisia juuri työpaikalla, vaan siitä, että he haluavat elää onnellista elämää, ja työllä on elämässä iso rooli. Jos he eivät koe itseään riittävän onnellisiksi työssä, he ovat valmiita vaihtamaan työpaikkaa.
Tutkimukseen osallistujia oli 24, iältään 24–36-vuotiaita. Puolet oli miehiä ja puolet naisia. He toimivat asiantuntijatehtävissä muun muassa koulutus-, energia-, finanssi-, terveydenhuolto- ja suunnittelualoilla.
Olen onnellinen ja menestyn
Onnellisuutta yli seitsemän vuotta tutkinut Suojanen halusi keskittyä väitöskirjassaankin onnellisuuteen, joka on valtava voimavara. Hän halusi tietää, mikä tekee ihmiset onnelliseksi työssä, miksi onnellisuus on tärkeätä ja kuka on vastuussa onnellisuudesta työpaikalla.
Hän ei halunnut tehdä työpaikkatutkimusta, joka kiinnittää huomion esimerkiksi huonoon ilmapiiriin ja työuupumukseen.
– Osallistujilla oli paljon kerrottavaa onnellisuudestaan työssä – siitä, miten se parantaa heidän työpanostaan ja vaikuttaa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kuitenkin jostain taustalta alkoi kuulua pieni, huolestuttava sivuääni, jota en voinut jättää huomiotta.
Sivuääni kertoi, että itse asiassa koettiin ulkopuolelta tulevaa painetta ja pakkoa onnellisuuteen.
– Nuoret asiantuntijat haluavat olla hyviä työntekijöitä ja onnistua työssään. Tehokkuus ja tuotteliaisuus eivät riitä, vaan moni kokee, että täydellisen asiantuntijan on oltava hyväntuulinen, puhelias ja avulias. On pakko olla onnellinen ollakseen menestyjä, Suojanen kertoo.
Suojanen katsoo, että onnellisuuspaineiden pimeän puolen esiin tuominen lisää hänen tutkimuksensa arvoa.
Kulissin ylläpito syö voimia
Suurin osa tutkimukseen osallistuneista katsoi itse olevansa vastuussa onnellisuudestaan. He kokivat, että mitä tahansa kurjaa tapahtuu, siihen on suhtauduttava ”oikein”. Tässä voi Suojasen mukaan nähdä elämäntaitokirjallisuuden vaikutuksen: latteimpien iskulauseiden mukaan jokainen on oman onnensa seppä.
– Onnellisuus on kuitenkin monisyinen ilmiö, johon vaikuttavat esimerkiksi persoonallisuus, lapsuus, koulutus ja ympäröivä kulttuuri ihmisineen. Siten on kestämätöntä ja suorastaan julmaa vetää yksilö yksin vastuuseen onnellisuudestaan.
– Pitäisikö masentuneen ihmisen vain toivoa itsensä onnelliseksi? Pitäisikö sairaassa työilmapiirissä vain asennoitua positiivisesti? Suojanen kysyy.
Onnellisuusnaamion takana piilottelu syö voimia, ja oman parhaan itsen esittäminen kuormittaa.
– Ihmiset korostavat omana itsenä olemista ja aitoutta, jotka lisäävät onnellisuuden tunnetta. Kulissin ja aitouden välillä on suuri ristiriita.
Vaarana Suojasen mukaan on se, että työntekijöitä aletaan arvottaa sen mukaan, vaikuttavatko he onnellisilta vai onnettomilta: onnelliset ovat hyviä, onnettomat pahoja. Voiko rekrytointeihin jossain vaiheessa tulla onnellisuustesti?
– Oikeasti onnelliseen elämään kuuluu sitä paitsi kaikenlaisten tunteiden hyväksyminen, ja onnellisuus näkyy ihmisissä monin tavoin.
Kahvikuppi pöydällä, kaunis maisema
Kaiketi harvan kohdalle osuu alati onnellinen ja upea (työ-)elämä. Mitä onnellisuus edes on? Ainakin se on subjektiivinen kokemus.
– Onnellisuus määritellään hyvin eri tavoin, mikä on onnellisuustutkimuksen haaste. Itse kallistun sille kannalle, että onnellisuus koostuu onnellisista hetkistä.
Tutkimuksessa Suojanen pyysi asiantuntijoita ottamaan valokuvia tai kertomaan onnellisista työhetkistään. Valokuvia kertyi 170, kaikkiaan hetkiä oli yli 200. Kuvia oli kahvikupeista, teekupeista, lounaslautasista.
– Tässä yhteydessä johtopäätös ei ole, että kuuma juoma tekee onnelliseksi. Kuppeihin liittyi se esimerkiksi, että takana oli hyvä keskustelu työtoverin kanssa ja koettiin yhteenkuuluvuutta.
Kuvissa oli myös ikkunasta avautuvia maisemia: valoa, sinistä taivasta, vihreätä peltoa tai puita.
– Tähän liittyi vapaus ja yhteenkuuluvuus muuhun maailmaan. Vaikka on töissä, ei ole siellä vankina. Monet tutkimukset todistavat kauniin luonnon rauhoittavaa ja onnellisuutta vahvistavaa vaikutusta, Suojanen sanoo.
Lisäksi korostuivat sellaiset kuvat, joissa työpöytä oli tyhjä. Työ oli sujunut hyvin, se oli saatu valmiiksi. Työ tarjosi onnistumisen kokemuksia ja merkityksellisyyden tunnetta.
Kuuntele ja luota!
Filosofi Frank Martela on sanonut, että onnellisuus on hyvä kokemus mutta huono päämäärä.
– Jos onnea ajetaan pakonomaisesti takaa, se karkaa. Toisaalta on tärkeätä, että yhteiskunnalliseen keskusteluun ja työpaikoille on nostettu onnellisuuden tavoite, Ilona Suojanen sanoo.
– Vaikka onnea ei voi pakottaa, työpaikoilla voidaan luoda työntekijöitä kuuntelemalla olosuhteita, jotka auttavat sitä tulemaan ja ruokkivat sitä.
Suojasen tutkimat Y-sukupolven edustajat, millenniaalit, valtaavat työpaikkoja suurten ikäluokkien jälkeen. Heitä on tärkeätä kuulla kestävän työelämän luomiseksi – onhan heillä pitkälti työvuosia edessään.
Tärkeimmät onnellisuuden mahdollistajat ovat Suojasen mukaan autonomia, ympäristö, ihmiset, työn merkityksellisyys ja onnistuminen työssä. Onnellisuutta lisäävät kouluttaminen, joustavuus, miellyttävä työympäristö ja johtamistaitojen kehittäminen.
– Luottamus on nousussa oleva onnellisuustekijä. Työnantajaan pitää voida luottaa, mutta myös työnantajan pitää osoittaa luottavansa, että työntekijä haluaa tehdä työnsä hyvin ja löytää itse tavan tehdä työnsä parhaiten. Esimerkiksi mikromanageeraus ei ole tapa osoittaa luottamusta.
Suojanen ei sälytä vastuuta onnellisuudesta yksilön harteille vaan onnellisuusvastuu pitää jakaa yksilön, työnantajan ja työyhteisön kesken. Toki jos työntekijä on jatkuvasti onneton työpaikalla, voi olla aiheellista miettiä, kannattaisiko vaihtaa työpaikkaan tai jopa alaa.
Tutkimukseen osallistujista joku otti yhden päivän vapaaksi keskellä viikkoa, mikä ravitsi häntä, kun työpaikkaa ei voinut vaihtaa.
Ilona Suojanen: Y-sukupolvi ja onnellisuuden tarve työelämässä. Loppuunsaattamisstipendi.
Mitä mieltä olit artikkelista?
Vastauksia 0 kpl
