110128 Tutkimus

Tyypin 1 diabetesta sairastava työelämässä - työssä selviytymisen edellytysten parantaminen

Tyypin 1 diabetesta sairastava työelämässä - työssä selviytymisen edellytysten parantaminen

4.5.2010

Työelämässä on mukana noin 20 000 tyypin 1 diabetesta sairastavaa henkilöä. Tämän tutkimus- ja kehittämishankekokonaisuuden ensimmäisessä vaiheessa selvitetään tyypin 1 diabetesta sairastavien kokemia työelämän haasteita ja esteitä, työssä selviytymisen edellytyksiä sekä sairauden mahdollisen salaamisen yleisyyttä, syitä ja seurauksia työpaikoilla.

Kyseessä on hankekokonaisuus, jonka ensimmäinen vaihe toteutetaan valtakunnallisena kyselytutkimuksena. Kyselyn kohderyhmänä ovat työikäiset, 18–65 v tyypin 1 diabetesta sairastavat henkilöt, joista poimitaan satunnaisesti 2500 henkilön otos Kelan rekisteristä. Kyselytutkimuksesta saatua tietoa täydennetään ja syvennetään 30 KYS:n diabetespoliklinikan hoidossa olevan potilaan haastattelututkimuksella.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tuotetaan uutta tietoa tyypin 1 diabetesta sairastavien mahdollisista sairauden aiheuttamista ongelmista työelämässä. Tämän uuden tiedon avulla kehitetään myöhemmässä vaiheessa hyviä käytäntöjä heidän työssä selviytymisensä tukemiseen työpaikkojen, työterveyshuoltojen ja työsuojelun käyttöön. Tutkimalla salaamisen merkityksiä diabeteksen yhteydessä tuotetaan samalla yleisempää tietoa pitkäaikaisen sairauden ja työn yhdistämisen haasteista.

Tämä hankekokonaisuuden ensimmäinen vaihe valmistuu kesäkuussa 2011.

Hankkeen vastuuhenkilö
Kimmo Räsänen

Aineistoa Materials-välilehdellä.

Diabetes salataan työpaikalla

30.11.2011

Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampus toteutti tutkimuksen, jossa selvitettiin tyypin 1 diabetesta sairastavien terveyttä, työkykyä ja sairauden salaamisen yleisyyttä. Työkyvyn tukemiseen ja edistämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, koska tyypin 1 diabetes vaikuttaa työkykyyn. Tavoitteena oli löytää keinoja diabetesta sairastavien työkyvyn tukemiseen. Työsuojelurahasto tuki hanketta.

Tyypin 1 diabetesta sairastavat arvioivat oman terveydentilansa huonommaksi ja työkykynsä hieman heikommaksi kuin suomalainen työikäinen väestö keskimäärin. Iän karttuessa oman terveydentilan koettiin heikkenevän enemmän kuin mitä palkansaajat kokevat keskimäärin. Tyypin 1 diabetesta sairastavat arvioivat myös jäävänsä eläkkeelle jonkin verran aikaisemmin kuin palkansaajat keskimäärin.

Yhdeksällä kymmenestä tyypin 1 diabetesta sairastavasta esiintyi työssään ainakin yksi sellainen riskitekijä, jonka yhteydessä on huomioitava diabeteksen hoitotasapaino tai hypoglykemian mahdollisuus.

Tavallisimpia riskitekijöitä ovat yksintyöskentely, fyysisesti raskas tai työkuormitukseltaan ennakoimattomasti vaihteleva työ, vuorotyö, ajoneuvon kuljettaminen ja korkealla työskentely.

Työturvallisuus edellyttää avoimuutta

Verensokeriarvoihin haitallisesti vaikuttavia tekijöitä esiintyy työssä yleisesti, mutta vain harvalla työpaikalla on tehty muutoksia työjärjestelyihin diabeteksen vuoksi. Osasyy tähän voi olla se, että reilu neljännes kyselyyn vastanneista kertoi salanneensa diabeteksen työtovereiltaan.

Yleisintä salaaminen oli naisten keskuudessa, nuorilla ja korkeamman koulutustason hankkineilla. Vaikka sairaus salataan työkavereilta, siitä saatetaan kertoa esimiehelle. Yleisimmäksi syyksi sairauden salaamiseen mainittiin, ettei vain ole tullut kerrottua.

Tietyissä tilanteissa salaaminen on myös työturvallisuussäännösten vastaista. Kolmannes diabetesta sairastavista oli sitä mieltä, ettei työyhteisössä tiedetä, miten tulee toimia, jos diabetesta sairastava saa esimerkiksi tajuttomuuskohtauksen.

Työyhteisöissä pitää kehittää toimintatapoja joilla varmistetaan ensiapuvalmius ilman, että työyhteisön jäseniä leimataan sairautensa perusteella. Samoin työpaikoille on luotava toimintamallit ja suositukset työkykyyn ja –turvallisuuteen vaikuttavien sairauksien käsittelyyn. Tarvetta on myös terveelle ja avoimelle keskustelulle, jotta työntekijät uskaltavat avautua piilotelluista asioistaan.

Sairauttaan työpaikalla salaavat kokevat enemmän tyytymättömyyttä ja huolta sairaudestaan, kuin sellaiset, jota eivät ole koskaan salanneet sairauttaan. Myös syrjityksi tulemisen kokemus ja pelko erityisasemaan joutumisesta saavat aikaan sen, että omasta sairaudesta ei puhuta avoimesti.

Työterveyshuollon tietoisuus tyypin 1 diabetesta sairastavien työkyvystä ja työoloista on vastaajien mukaan usein puutteellista. Koska sairaus vaikuttaa työkykyyn, tulee työkyvyn tukemiseen ja edistämiseen kiinnittää erityistä huomiota. Tämä vaatii yhteistyötä ja toimivien mallien kehittämistä työpaikan, työterveyshuollon, muun perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä.

Hoitotasapainoa hankala ylläpitää työpaikalla

Diabeteksen hoitotasapaino ja työkykyindeksi olivat selvässä yhteydessä ennenaikaiseen eläkkeelle siirtymisen ajatuksiin. Siten huonon hoitotasapainon ja työkykyindeksin omaavien työkyvyn tukeminen vaatii erityishuomiota.

Hoitojärjestelmän ja työpaikkojen pitäisi osaltaan auttaa diabetesta sairastavia työntekijöitä ehkäisemään hoitotasapainon ja työkykyindeksin heikkeneminen.

Haitallisesti verensokeriarvoihin vaikuttavien tekijöiden esiintyminen työssä on myös yleistä. Tällaisten tekijöiden esiintyminen edellyttää diabeteksen huomioimista osana työturvallisuuden ja –terveyden ylläpitoa.

Työympäristön fysikaaliset ja kemialliset altisteet voivat haitata työntekijöitä heidän yksilöllisten ominaisuuksiensa vuoksi. Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että tyypin 1 diabetesta sairastaville kylmyys tai veto, heikko valaistus tai häikäisy sekä tärinä koetaan useammin haittaavana kuin muiden työssä käyvien keskuudessa.

Tyypin 1 diabeteksen hoito-ohjeiden noudattaminen onnistui tutkittavien mielestä selvästi paremmin kotona kuin työssä. Sairauden hoidon ja omaseurannan tehostamiseen työaikana on kiinnitettävä erityistä huomiota varsinkin niiden työntekijöiden kohdalla, joilla jo on ongelmia työkyvyn tai sairauden tasapainon kanssa.

Työterveyshuollolle koordinointivastuu

Suurella osalla tyypin 1 diabetesta sairastaville hoitosuhde työterveyshuoltoon on hyvin löyhä, jos sitä lainkaan on. Työterveyshuollon aktiivisuutta ja valmiuksia tyypin 1 diabeteksen huomioimisessa työkykyyn vaikuttavana sairautena on lisättävä.

Työterveyshuollolle ollaan sälyttämässä hoidon koordinointivastuu työkykyyn vaikuttavissa pitkäaikaissairauksissa. Tähän kuuluu työhönpaluuarvion laatiminen yhdessä työpaikan kanssa yli 90 päivää jatkuneissa sairauspoissaoloissa.

Yhteistyötä ja tiedonkulun toimivuutta työpaikan, työterveyshuollon, muun perusterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on nykyisestään kehitettävä huomattavasti, jotta tällainen työterveyshuollon koordinoiva rooli onnistuisi.

Tyypin 1 diabetesta sairastavien hoitojärjestelyjen kehittäminen voisi toimia mallina myös muiden työkykyyn vaikuttavien pitkäaikaissairauksien hoidolle. 

Tutkimuksen ensimmäinen vaihe toteutettiin valtakunnallisena kyselytutkimuksena. Kohderyhmänä olivat työikäiset, tyypin 1 diabeteksen sairastavat henkilöt. Henkilöt poimittiin satunnaisotannalla Kelan lääkkeiden erityiskorvausoikeusrekisteristä. Kyselystä saatua tietoa syvennettiin teemahaastatteluilla.
 
Työelämässä on noin 20 000 henkilöä, joille on diagnosoitu tyypin 1 diabetes. Määrä kasvaa koko ajan. 
 

Toimittaja
Camilla Reinboth

Aineistoa Materials-välilehdellä.

Tyypin 1 diabetesta sairastava työelämässä - työssä selviytymisen edellytysten parantaminen

Hakkarainen Pirjo, Moilanen Leena, Hänninen Vilma, Heikkinen Jarmo, Huttunen Erja, Räsänen Kimmo. Tyypin 1 diabetesta sairastava työelämässä. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Health Sciences No 6. Kuopio, 2011. ISBN (print) 978-952-61-0542-0 ISBN (pdf) 978-952-61-0521-5 ISSN (print) 1798-5722 ISSN (pdf) 1798-5730 http://www.uef.fi/kirjasto

110128Loppuraportti_23.11.2011.pdf (1379 kt)

Study Shows that New Thinking Is Required to Improve Type 1 Diabetics’ Well-Being at Work

The University of Eastern Finland investigated self-perceived health and work ability, the challenges and obstacles encountered at work and the prevalence of concealment of their disease among workers with type 1 diabetes.

The data for the study were collected by a nationwide questionnaire survey of a random sample (N = 2 500) of people aged 18 to 65 years with type 1 diabetes and by thematic interviews with 20 volunteers of working age with type 1 diabetes.

The survey response rate was 51%. The survey found that the self-rated health and self-rated work ability of people with type 1 diabetes were lower than those of the Finnish working-age population in general. Nine out of ten workers with type 1 diabetes reported at least one work-related risk factor affecting diabetes control or predisposing to hypoglycaemia. The most common risk factors were working alone, heavy or unpredictably changing workloads, shift work and driving. Only 6% of respondents reported that workplace adjustments had been made to take account of their diabetes.

Just over a quarter of respondents had concealed their diabetes at some time during their career. Those who had concealed their disease experienced more dissatisfaction at work, concerns about their illness and feelings of being discriminated against, than those who never concealed their disease.

The study concluded that the health-care system and workplaces should be more active in helping people with diabetes prevent deterioration of their glycaemic control and Work Ability Index (WAI). Working communities should also take steps to ensure accessibility of first-aid at the workplace without stigmatising any of its members on the basis of their disease. Good practices and recommendations should be developed for workplaces on how to deal with illnesses that impact on work ability and safety at work. Occupational health services’ awareness of type 1 diabetes as a factor in work ability should be promoted.

Project-related materials can be found under the Materials tab.

Hanketiedot

  • HakijaItä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus
  • ToteuttajaItä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus
  • Lisätietoja
  • Kimmo Räsänen
    040 355 3017
    kimmo.rasanen@uef.fi
  • Toteutusaika
  • 1.3.2010 - 30.6.2011
  • Arvioitu valmistumisaika
  • 30.6.2011
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 12.4.2010
    66 000 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 91 215 euroa
  • Tulokset valmistuneet 6.9.2011

Aiheluokitus