Korkeakoulusektorin rakenteellisen kehittämisen kotouttaminen – vertaileva tapaustutkimus

Tiivistelmä

Korkeakoulusektorin rakenteellisen kehittämisen kotouttaminen
Yliopistolaitoksen kehittämisen keskiössä on yliopistolakiuudistus, jossa yliopistot muuttuivat valtion tilivirastoista itsenäisiksi oikeushenkilöiksi. Samalla virkasuhteet vaihtuivat työsuhteiksi vuoden 2010 alussa.

Näiden muutosten vaikutuksia on vielä vaikea ennustaa. Yliopistolaitoksen muutoksen kärjessä ovat säätiöityvät yliopistot.
Tutkimushankkeessa analysoidaan johdon ja henkilöstön tapoja muokata paikallisesti rakenteellisen kehittämisen toimenpiteitä ja vertaillaan, kuinka rakenteellinen kehittäminen valjastetaan omaan organisaatioon kahdessa säätiöityvässä yliopistossa: Tampereen Teknillisessä Yliopistossa (rakenneuudistus ja säätiöityminen), Aalto-yliopistossa (fuusio ja säätiöityminen). Hanke tutkii kulttuurin tutkimuksen välinein johtamista ja organisaatioita sekä niiden muutosta. Organisaation merkitysjärjestelmä vaikuttaa johtamiseen ja organisaatioiden toimintaan. Kotouttamisnäkökulman avulla tarkastellaan sekä johtoa että henkilöstöä aktiivisina toimijoina. Organisaatiomuutoksissa henkilöstön merkitystä muutosprosessin onnistumiselle ei aina ole otettu riittävästi huomioon. Henkilöstö on rakenneuudistusten onnistumisen kannalta tärkeä muuttuja. Prosessin analyysi edellyttää seurantaa, koska muutokset ovat hitaita.

Olettamuksemme on, että kotouttamisen onnistuneisuus vaikuttaa pitkäkestoisesti työhyvinvointiin ja tuloksellisuuteen organisaatioissa.
Loppuraportti valmistuu vuoden 2011 kuluessa.

Hankkeen vastuuhenkilö

Ilkka Arminen

Tiedote

Aalto-yliopiston ja TTY:n strateginen kehittäminen etenee hyvin

Helsingin yliopiston tutkimus Aalto-yliopiston vuonna 2010
tapahtuneesta fuusiosta ja Tampereen teknillisen yliopiston (TTY)
vuoden 2008 rakenneuudistuksesta osoittaa, että kehittämisessä
ollaan oikealla tiellä. Aallossa jopa pidetään tavoittelemisen
arvoisena tulla huippuyliopistoksi vuoteen 2020 mennessä.
Tutkimusta rahoittivat Työsuojelurahasto sekä Helsingin yliopiston
Korkeakoulu- ja innovaatiotutkimuksen verkosto HEINE.

Yliopistolaitos on viime aikoina muuttunut voimakkaasti.
Kehittämisen keskiössä on vuoden 2010 alussa voimaan tullut
yliopistolaki, jonka myötä yliopistot irtautuivat valtion
tiliviraston asemasta.

Suomalaisten yliopistojen kansainvälisyyttä, muutoskyvykkyyttä
sekä tutkimus- ja opetustoiminnan laatua on edistetty kehittämällä
hallinnollisia rakenteita. Siten on tavoiteltu profiloitumisetua,
tehokkuutta ja toimivampaa hallintoa. Muutoksen kärkeä ovat
edustaneet Aalto-fuusio ja säätiöityminen, jotka ovat luoneet
paineita myös muiden yliopistojen kehittämiselle.

Muutosten kotouttaminen kesken

Helsingin yliopiston tutkimus perustui Aallon ja TTY:n johdon ja
henkilöstön haastatteluihin syksyllä 2010 ja 2011. Syksyn 2011
haastatteluissa, reilu puolitoista vuotta säätiöitymisen ja Aallon
fuusion jälkeen, tuotiin esiin, että toteutettujen uudistusten
vaikutuksia on vielä liian aikaista arvioida.

Rakennemuutosten hitaus merkitsee sitä, että suurelta osin
yliopistot ovat yhä ”keskellä muutosprosessia”, varsinkin kun
samanaikaisesti yliopistojen sisäisistä tarpeista lähtevien
muutosten kanssa on meneillään valtakunnallinen, yliopistouudistus.
Molemmissa säätiöyliopistoissa muutosten kotouttamisen koettiin
olevan vielä kesken.

Elinkeinoelämältä ja teollisuudelta toivottiin kärsivällisyyttä
siihen, että kaikki luvattu hyvä saataisiin toteutetuksi. Toimivia
yhteistyösuhteita elinkeinoelämän ja teollisuuden suuntaan
pidettiin tärkeinä, koska siellä on merkittäviä rahoittajia, joiden
toivotaan tulevaisuudessakin rahoittavan yliopistoa.

Korkeakoulusektorin rakenteelliselle kehittämiselle asetettujen
tavoitteiden toteutumista on mahdollista arvioida täysimittaisesti
vasta useamman vuoden päästä. Sekä Aallon että TTY:n strategiassa
kehittämiskohteiksi nimetyt akateeminen johtajuus sekä toimivat
infrastruktuurit ja palvelut ovat asetettujen tavoitteiden
saavuttamisen kannalta tärkeimmät tekijät. Vaikka näitä osa-alueita
on osittain jo merkittävästi kehitetty, työ on vielä kesken.

Aallossa erityisesti palveluiden saaminen opetusta ja tutkimusta
tukevaksi vaatinee vielä aikaa. Avoinna on myös kysymys siitä,
missä määrin säätiöyliopistot ovat itsenäisempiä toimijoita, jos ja
kun ministeriön tulosohjaus pitkälti vaikuttaa niiden strategisten
tavoitteiden määrittelyyn.

Johtaminen jäntevöitynyt

Syksyyn 2011 mennessä sekä Aallon että TTY:n johdossa oli
hektisin muutosvaihe ohitettu, ja uudet toimintakäytännöt olivat
alkaneet muotoutua. Aallossa tosin työskenneltiin yhä
konkreettisesti yhteisen yliopiston luomiseksi.

Paine kehittämisestä oli siirtynyt alemmas, yksikkötasolle,
jossa rakenneuudistusten muovautuminen käytäntöön kohtaa
monenlaisia haasteita. Laitokset olivat säätiön alkuvaiheessa
joutuneet tasapainottelemaan niukkojen resurssien ja puutteellisten
toimintamallien aiheuttamassa epävarmuudessa. Lupaus yksiköiden
suuremmasta autonomiasta odotti vielä toteutumistaan.

Johtamisjärjestelmien muutos rakenneuudistusten ja
säätiöitymisen yhteydessä on merkinnyt rehtorin vallan kasvua ja
yksiköiden johtajien vastuiden lisääntymistä.

Siirtyminen kollegiaalisesta vastuusta yksilöjohtamiseen
korostaa johtamistaitoa ja johtamisen resursseja kaikilla tasoilla.
Aallossa on edetty selvemmin kohti managerialistista mallia ja
päätoimista johtajuutta. Enemmän kollegiaalisen mallin piirteitä
säilyttäneessä TTY:ssä johtamiseen tuo haastetta muiden kuin
rehtorin ja hallintojohtajan johtamistoimen osa-aikaisuus.

Kummassakin yliopistossa johtamisjärjestelmien uudistamiseen
oltiin pääosin tyytyväisiä. Uudistusten nähtiin jäntevöittäneen
johtamista. Sen sijaan hallinnolliset käytännöt ja ohjeistukset
olivat varsinkin laitosten kannalta löytäneet muotoaan turhan
hitaasti.

Rakennemuutokset tai säätiöityminen sinänsä ovat vaikuttaneet
tutkimus- ja opetushenkilökunnan työhön vähän verrattuna muihin
samanaikaisiin uudistuksiin. Alkuvaiheessa niiden oli kuitenkin
koettu lisänneen epävarmuutta ja kuormitusta työssä.

Niin Aallossa kuin TTY:ssä kaivattiin rauhaa keskittyä
varsinaiseen substanssityöhön jatkuvan kehittämisen sijaan. Tämä on
tärkeää, jotta uudistusten tavoitteita saataisiin toteutetuksi ja
jotta niiden vaikutuksia pystyttäisiin arvioimaan.

Tavoitteena parantaa laatua

Yliopistouudistuksen ja yliopistojen tulosohjauksen painotusten
myötä kaikkien yliopistojen yhteinen tavoite on parantaa
huomattavasti tutkimuksen ja opetuksen laatua.

Sekä Aallon että TTY:n selvimmin muotoiltu strateginen tavoite
koskeekin tieteellisen tason ja tunnettuuden nostamista
kansainvälisen huipun tasolle.

Aallossa tavoite on puettu ”huippuyliopistotavoitteen” muotoon,
mikä edellyttää määrätietoista ja aggressiivistakin etenemistä
pyrkimyksissä. TTY:n tavoitteena on myös kunnianhimoisesti, joskin
maltillisemmin, lisätä ja laajentaa tunnettuutta omilla
kärkialoilla sekä ennen kaikkea varmistaa omien kansainvälisten
huippualojen kilpailukyky ja huipputaso myös tulevaisuudessa.

Yliopisto(maailma)n kansainvälistäminen nopeassa tahdissa
nähdään ainoana keinona tavoitteisiin pääsemiseksi. Säätiömuodon
joustavuuden ja johtamisjärjestelmän vahvuuden uskotaan tukevan
tätä pyrkimystä. Vanha kollegiaaliseen päätöksentekoon perustuva
toimintatapa olisi oletettavasti estänyt, tai ainakin huomattavasti
hidastanut, kehitystä.

Säätiömuotoon kohdistuu odotuksia ja pelkoja

Ulkopuolisen rahoituksen tarpeen kasvu ja taloudellisen
liikkumavaran saaminen, oman strategisen lisärahoituksen
mahdollisuus, on ollut yksi tärkeimpiä säätiöitymisen
taustavaikuttimia. Parhaimmillaan säätiömuoto voi parantaa
yliopiston ja sen yksiköiden taloudellisia toimintaedellytyksiä.
Toistaiseksi uudistuksilla ei kuitenkaan ole ollut merkittävää
vaikutusta yliopistojen rahoitukseen.

Hallinnon ja johtamisjärjestelmän uudistamisilla on pyritty
lisäämään tehokkuutta ja kehittämään strategista johtamista
yliopistojen välisen ja kansainvälisen kilpailun koventuessa.
Säätiömuodon eduiksi tässä on nähty mahdollisuus tehdä päätöksiä
itsenäisemmin ja sekä hyödyntää ulkopuolisen hallituksen
visiointikykyä ja vahvuutta strategisessa päätöksenteossa.

Säätiömuodon on toivottu myös tuovan imagohyötyä niin
kilpailtaessa opiskelijoista kuin toteutettaessa yliopiston
kolmatta tehtävää eli yhteiskunnallista palvelua ja
vaikuttamista.

Erityistä haastetta säätiöyliopistoilla vaikuttaisi olevan
siinä, kuinka samanaikaisesti parantaa tieteellistä laatua
huomattavasti ja onnistua, ei vain säilyttämään, vaan myös
edistämään vahvaa ja monipuolista yritys- ja
teollisuusyhteistyötä.

Osa haastatelluista TTY:n johtajista ilmaisi huolensa
teknillisen alan rahoitusmalleista ja perustutkimuksen rahoituksen
riittävyydestä tulevaisuudessa. Yliopistojen tulisi säilyttää oma
strateginen näkemys ja linja, kun kilpaillaan teollisuuden
yhteistyömahdollisuuksista ja projektirahoituksesta.

Aallon RAE-raportissa (RAE, Research Assesment Excercise)
todetaan, että mikäli Aalto haluaa nousta maailman luokan
tutkimusyliopistoksi, Aallon olisi hyvä pohtia tutkimusfokuksen
siirtämistä strategisempaan suuntaan. Arviointiryhmä kiinnitti
huomiota muun muassa siihen, että joissakin Aallon yksiköissä
tutkimus perustui enemmän ulkoisen rahoituksen mahdollisuuksiin
sekä teollisuuden tarpeisiin kuin puhtaasti tieteellisiin
motiiveihin.

Tutkijauran houkuttelevuus kateissa

Tutkijauraa oli sekä Aallossa että TTY:ssä kehitetty
panostamalla erityisesti Tenure Track -urapolkujärjestelmään.
Aallossa järjestelmän käyttöönotto oli edennyt huomattavasti
pidemmälle kuin TTY:ssä, jossa sitä vasta pilotoitiin syksyllä
2011.

Kuitenkin molemmissa yliopistoissa oli havaittavissa akateemisen
henkilökunnan epävarmuutta siitä, mitkä tutkijoiden
uramahdollisuudet käytännössä ovat, kun kaikki eivät voi olla
professoreita. Tilanne oli epävarma myös sen suhteen, tuleeko
opetushenkilökunta saman rekrytointijärjestelmän piiriin ja miten
käytännön toteutus tapahtuu.

Aallossa oltiin turhautuneita Tenure-paikkojen täyttämisen
hitauteen. Suuri osa haastatelluista tutkimus- ja
opetushenkilökunnan edustajista työskenteli edelleen samoissa
enemmän tai vähemmän epävarmoissa ja määräaikaisissa työsuhteissa
eikä kokenut muutosten juuri parantaneen omaa asemaansa työnhaussa
ja urasuunnittelussa. Näin ollen tässä vaiheessa uudistuksia ei voi
puhua tutkijauran houkuttelevuuden lisääntymisestä
mainittavasti.

Toimittaja
Liisa Strann

Aineisto

Koschke Pauliina, Lähde Miia, Arminen Ilkka, Lumijärvi Ismo, Mälkiä Tiina. 2012. Korkeakoulusektorin rakenteellisen kehittämisen kotouttaminen – vertaileva tapaustutkimus. Loppuraportti. Korkeakoulu ja innovaatiotutkimuksen verkosto HEINE. Tampereen yliopisto. Helsingin yliopisto; Helsinki. ISBN 978-952-10-7973-3 (pdf) Avaa

Artikkeli Arminen Ilkka. 2011. Yliopisto- ja tutkimussektori performatiivisten konfliktien kenttänä. Tiedepolitiikka 36 (3) 21-28.

Multimedia- ja radio-ohjelmat TSR-kanavalla. https://www.tsr.fi/tsr-kanava/kanava/-/view/22996

Tutkimus tutuksi -tapaaminen 21.9.2012 Avaa

Avaa

Avaa

Lumijärvi I., Arminen I., Lähde M., et al. (2012). Change management in the implementation of university reforms. In IASIA/IIAS (ed.): Annual Conference of the International Association of Schools and Institutes of Administration (IASIA), Bangkok, Thailand, 16-21 July, 2012, 1-22.