111139 Stipendi

Työ ja elinvoima

Työ ja elinvoima

13.6.2011

Tutkimuksen tavoitteena on elinvoiman ja työelämän välisen suhteen käsitteellinen ja teoreettinen tarkastelu. Hanke syventää tutkijan aiemmissa kirjoissa esillä olleiden teemojen käsittelyä.

Pääteemoja ovat (i) harrastusten ja työn lähentyminen ”uudessa työssä”, (ii) innostuksen/inspiraation tärkeys tulevaisuuden työn kannalta, (iii) uudenlaisten työ- ja harrastustoiminnan yhdistelmien analyysi sekä (iv) aihepiiriin liittyvien uusien tutkimushaasteiden pohtiminen.

Työelämän muutos merkitsee ihmisten omien kiinnostusten nousua työelämäkeskustelun keskiöön. Työn aika ja paikka ja hämärtyvät ”uudessa työssä”. Koska uusi työ on samalla aiempaa sosiaalisempaa ja kokemuksellisempaa, muutos merkitsee haastetta aiemmin varsin työ- ja työorganisaatiokeskeiselle työelämätutkimukselle.

Lähtökohtana on, että työelämän haasteita ajatellaan liian yksinkertaisesti, johtuen teolliselta aikakaudelta periytyvän tuotannollis-taloudellisen ajattelutavan ja arvomaailman vahvasta asemasta. Pohtimisen aiheeksi tulisi nostaa myös sisäisesti motivoitu toiminta. Tämän Pandoran lippaan sisällä on monia teknokraatin, talousmiehen ja byrokraatin kauhuja - muun muassa inspiraatio, seksuaalisuus, leikki ja taide.

Tutkimus on pääosin kirjallisuuspohjainen. Osan aineistosta muodostavat kuitenkin Osuuskunta Toivon työuupuneille suunnattujen Virtapiirikurssien puitteissa toteuvat keskustelut.

Hankkeen vastuuhenkilö
Eero Riikonen

Aineistoa Materials-välilehdellä.

Muuttunut työ vaatii uutta työhyvinvointiajattelua

17.5.2013

Eero Riikonen haastaa uudessa kirjassaan Työ ja elinvoima nykyisen työ- ja työhyvinvointiajattelun. Siihen tarvitaan kipinöitä harrastuksista, leikistä ja taiteesta – asioista, jotka tuovat elinvoimaa. Myös työhyvinvoinnin tutkimuksen tulisi kiinnostua elinvoiman lähteistä. Työsuojelurahasto on tukenut kirjan kirjoittamista stipendillä.

LT, psykiatri Eero Riikonen tunnetaan kirjailijana ja monien sosiaali- ja terveysalan projektien käynnistäjänä. Hän on työskennellyt muun muassa Kuntoutussäätiössä, Stakesissa ja Osuuskunta Toivossa. Niissä hän on toiminut sekä tutkijana, kehittäjänä, terveyspolitiikan asiantuntijana, asiakastyön tekijänä että kurssien vetäjänä.

Uuden kirjan sisältö liittyy paitsi kirjallisuuskatsaukseen, myös kirjoittajan työssään kohtaamiin keskusteluihin ja tilanteisiin. Hän toteaakin kirjassaan, että hän ei nojaudu aineistoihin, joita työelämän tutkimuksessa yleensä hyödynnetään.

Kirja on kirjoittajan mukaan monessa suhteessa jatkoa aiemmin ilmestyneelle ja niin ikään TSR:n tukea saaneelle Hullun työn tauti -tutkimusraportille (TSR 99313). Jo siinä haettiin työn ja työhyvinvoinnin perimmäistä olemusta virallisen ja jäykän työelämäpuheen takaa.

Työ ja elinvoima -kirjan keskeisenä sisältönä on elinvoima-ajattelun ja -käsitteistön tuominen työelämän kehitystä ja työhyvinvointia koskeviin malleihin. Samalla kirjoittaja kritisoi nykyisten työhyvinvointiteorioiden valtavirtaa.

Työ usein elämysten tuottamista

Kirjassa käsitellään työn muutosta. Nykytyö on yhä useammin kokemusten ja elämysten tuottamista. Tekijöiltä se edellyttää innovointikykyä, leikkisyyttä ja mielikuvitusta. Harrastukset ja taide tukevat juuri niitä. Tätä kuvastaa myös Työ ja elinvoima -kirjan alaotsikko: Eli miksi harrastukset, leikki ja taide ovat siirtymässä työn ja työhyvinvointiajattelun ytimeen.

Uuden työn Riikonen määrittelee niin, että sen perusolemukseen kuuluu uusien, usein ainutkertaisten asioiden, palvelujen ja tuotteiden kehittäminen, tuottaminen ja yhdisteleminen yhdessä muiden kanssa. Uusi työ liittyy näin ollen kekseliäisyyteen, oma-aloitteisuuteen, autonomisuuteen ja yhteisöllisyyteen.

Kapeaan ihmiskuvaan ja vain talouteen ja tuotantoon pohjaava työn kehittäminen ei tuo hyvää lopputulosta. Kohtuuttomat työn tehokkuuden kasvattamispyrkimykset ja valvonnan lisääminen johtavat luovuutta vaativilla tuotannon alueilla muuhun kuin oli tarkoitus: työntekijät laskevat laatua, masentuvat, turhautuvat ja väsyvät.

Kirjoittajan mukaan työntekijöitä esineellistävästä tehokkuus- ja määrälähtöisestä taloudesta ollaan siirtymässä työntekijöiden toimijuutta ja itsenäisyyttä korostavaan elinvoimatalouteen.

Elinvoimaa etsimässä

Harrastuksissaan ihmiset pulppuavat innostusta, inspiraatiota, iloa ja muita elinvoiman sukuisia tuntemuksia. Esimerkiksi kesämökillä tai kuoroharjoituksissa me toteutamme itseämme ja puurramme täysillä, sillä niissä löytyy se ”oma juttu”. Kirjoittajan mukaan myös työhyvinvointi liittyy oman jutun löytämiseen.

Riikosen mielestä työn ja työelämän kehittämisessä tulisi hyödyntää nykyistä enemmän työntekijöiden sisäsyntyistä motivaatiota ja innostusta. Hän on vakuuttunut siitä, että työn ja harrastusten yhdistelmä toisi lisää työmotivaatiota, laatua ja tulosta.

Hän katsoo, että nyt tarvitaan uudenlaista tutkimusta, jota voisi kutsua elinvoimaa lisäävien tai innostavien organisaatioiden tutkimukseksi. Hän johdatteleekin lukijaa moniin työn, työelämän ja työhyvinvoinnin tutkimuksen toistaiseksi hyljeksimiin asioihin, kuten leikkiin, harrastamiseen ja yhteisöllisen sulautumisen kautta syntyvään energisaatioon ja inspiroitumiseen.

Kirjassa viitataan esimerkiksi siihen, että moderneilla ihmisillä on liian vähän yhteisöllisiä, energisoivia ja elävöittäviä tilaisuuksia ja tapaamisia. Se selittyy yksilökeskeisyyttä tukevalla kulttuurilla ja uskonnon ja rituaalien voiman vähentymisellä. Tuloksena on vieraantumisen kokemus ja siihen liittyvä energian vähyys ja surumielisyys.

Monipuolisuutta näkökulmiin

Riikonen katsoo, että kirjan tärkein anti työpaikkojen ja työn kehittämisen kannalta on työhön ja työhyvinvointiin liittyvien näkökulmien monipuolistamisessa. Erityisesti kirja kannustaa huomioimaan työntekijöiden innostuksen ja motivaation lähteet.

Hän toteaa, että kirjasta saa eväitä esimerkiksi organisaatioihin ja johtamiseen liittyvään korkeakouluopetukseen tai ay-liikkeen erilaisiin koulutusmuotoihin. Aihepiirit olisivat hyödyllisiä myös yritysjohdolle ja valtionhallinnon virkamiehille.

Kirjoittaja toivoo, että kirjalla olisi merkitystä myös valtavirtaisen ja korostuneen hallinto-ohjautuvan työelämätutkimuksen monipuolistamisessa.

Toimittaja
Päivi Haavisto

Aineistoa Materials-välilehdellä.

Työ ja elinvoima

Riikonen Eero. 2013. Työ ja elinvoima. Eli miksi harrastukset, leikki ja taide ovat siirtymässä työn ja työhyvinvointiajattelun ytimeen? Osuuskunta Toivo. ISBN 978-952-67049-1-3 (nid.) ISBN 978-952-67049-2-0 (PDF).

Kirjaa koskevat tiedustelut: LT, psykiatri, kehittämisjohtaja Eero Riikonen, 040 506 3841, eriikonen@gmail.com

Hanketiedot

  • HakijaRiikonen Eero
  • ToteuttajaRiikonen Eero
  • Lisätietoja
  • Eero Riikonen
    eriikonen@gmail.com
  • Toteutusaika
  • 1.10.2011 - 1.12.2012
  • Arvioitu valmistumisaika
  • 1.12.2012
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 24.5.2011
    18 800 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 28 800 euroa
  • Tulokset valmistuneet 19.4.2013

Aiheluokitus

  • 3. Työyhteisöjen toimivuus
  • -3.1. kiireen ja jaksamisongelmien ratkaisut
    -3.2. johtamisen ja vuorovaikutuksen kehittäminen
    -3.3. uusien kompetenssien ja oppimisen kehittäminen
    -3.4. tasa-arvon edistäminen ja monimuotoisuus voimavarana
    -3.6. ikääntymiset vaikutukset ja mahdollisuudet
    -3.7. työyhteisön muutosten hallinta ja sen kehittäminen
  • 8. Työelämän suhteet
  • -8.1. yhteistoiminnan edistäminen
    -8.3. osallistumisjärjestelmien toimivuus
    -8.4. työ, perhe, vapaa-aika, työaika -suhteet
  • työhyvinvointi , well-being at work , produktivismi , uusliberalismi , vapaa-aika , free time , luovuus , leikki , harrastus , elinvoima , tehostaminen , työ , work , inspiraatio