Kaikki voittavat, kun työkyky arvioidaan oikea-aikaisesti

Teksti: Joanna Sinclair

Kuva: Liisa Takala

TYÖOTE-toimintamallin perusperiaate on yksinkertainen: kaikki voittavat, kun vastuu työikäisen potilaan työkyvyn arvioinnista ja tukitoimista siirtyy hyvinvointialueilta työterveyshuoltoon.

Yksilön kannalta etu on selvä, sillä työkyky on aina tapauskohtaista. Se riippuu paitsi potilaan toipumisesta myös työn luonteesta – aika moni metsuri tarvinnee polvileikkauksen jälkeen pidemmän sairauspoissaolon kuin toimistotyöntekijä.

Työterveyshuollon ammattilaisille malli on ollut tervetullut, koska heillä on suora yhteys työpaikkoihin ja osaamista työkyvyn arviointiin. Positiivista palautetta on tullut myös hyvinvointialueilta. Niillä kun riittää tekemistä, vaikkeivat kantaisi päävastuuta työkyvyn arvioinnista niiden kahden miljoonan suomalaisen osalta, jotka kuuluvat työterveyshuollon piiriin.

Entistä paremmat onnistumisen edellytykset

TYÖOTE-toimintamalli on jo käytössä suuressa osassa Suomea useissa potilasryhmissä. Monilla hyvinvointialueilla toimintamallin käytöstä on saatu hyviä tuloksia. Esimerkiksi Keski-Suomessa lonkan tekonivelleikkauksen jälkeinen toipilasaika on lyhentynyt keskimäärin 16 päivää ja lannerangan välilevyleikkauksen toipumisaika jopa 19 päivää.

– TYÖOTE-toiminnassa työikäisille potilaille kirjoitetaan julkisessa terveydenhuollossa pääsääntöisesti vain lyhyt sairauspoissaolo. Potilas ohjataan lähetteellä työterveyshuoltoon, joka vastaa työkyvyn arvioinnista ja tuen koordinoinnista yhdessä työnantajan kanssa. Halusimme selvittää, mitä työterveyshuollossa tapahtuu sen jälkeen kun lähete käsitellään, Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Owe Österbacka kertoo.

Työsuojelurahaston tukema Moniammatillinen työkyvyn arviointi työterveyshuollossa -hanke käynnistyi lokakuussa 2023 ja valmistui loppuvuodesta 2025.

Osalla selkeät askelmerkit, monilla ei

Hanke aloitettiin kartoittamalla työkyvyn arvioinnin nykytilaa eri puolilla Suomea.

– Kohdistimme yhden kyselyn työterveyshuollon lääkäreille, terveydenhoitajille, fysioterapeuteille ja psykologeille, sillä nämä ammattiryhmät muodostavat yleensä sen ydintiimin, joka kytkeytyy työpaikkoihin ja työkyvyn arviointiin, Österbacka kertoo.

– Työeläkevakuutusyhtiöille ja Kelalle järjestimme oman kyselyn, ja molemmista kyselyistä saatuja tietoja syvennettiin myöhemmin vielä teemahaastatteluilla.

Selvitys osoitti, että työkyvyn arvioinnin prosesseissa ja ohjeissa oli huomattavia eroja.

– Osalla työterveysyksiköistä oli hyvin selkeät askelmerkit, mutta verrattain iso osa vastaajista ei tiennyt, onko heillä luotu työkyvyn arviointiin prosessikuvausta, Österbacka sanoo.

Selvitys osoitti, että työkyvyn arvioinnin prosesseissa ja ohjeissa oli huomattavia eroja.

Moniammatillisuuden toteutumisessa oli niin ikään hajontaa: reilu puolet työterveyshuollon vastaajista kertoi sen toteutuvan aina tai usein, mutta 38 % ei osannut sanoa, toteutuuko työkyvyn arviointi riittävän moniammatillisesti. Työeläkevakuutusyhtiöiden ja Kelan vastausten perusteella moniammatillisuus ei toteudu riittävällä tasolla.

– Selvityksemme valossa näytti, että työkyvyn arvioinnin osaamisessa ja koulutuksessa on vielä kehitettävää. Kirjaamiskäytäntöjen yhtenäistämisessä ja tiedonhallinnan parantamisessa oli myös selvästi petrattavaa, Österbacka huomauttaa.

Hyvä käytäntö työkyvyn arvioinnille

Seuraavaksi Työterveyslaitoksen toimijat laativat ehdotuksen työkyvyn arvioinnin hyvästä käytännöstä, joka esiteltiin hankkeen asiantuntijapaneelille.

Asiantuntijapaneelissa oli mukana työeläkevakuutusyhtiöiden, Kelan, työntekijäjärjestöjen, työnantajajärjestöjen, alan yliopistoprofessoreiden, Työterveyslaitoksen sekä työterveyshuollon eri ammattiryhmien etujärjestöjen edustajia.

– Kaikkiaan 22 asiansa osaavaa ammattilaista, joiden kanssa loimme hyvän käytännön moniammatilliselle työkyvyn arvioinnille, Österbacka toteaa.

”Tavoitteena on saattaa tarpeenmukaiset ja tarkoituksenmukaiset tahot ja osaaminen palvelemaan työkyvyn arviointia.”

Hyvä käytäntö auttaa yhtenäistämään TYÖOTE-toiminnan mukaista työkyvyn arviointia. Se korostaa työterveysyhteistyötä, jossa selkeät prosessit ohjaavat kaikkia puhaltamaan yhteen hiileen. Erityisen tärkeää on varmistaa, että jokainen työkyvyn arviointiin osallistuva työterveyshuollon ammattilainen tuntee toipilaan työn, työolosuhteet ja työn vaatimukset.

– Tavoitteena on saattaa tarpeenmukaiset ja tarkoituksenmukaiset tahot ja osaaminen palvelemaan työkyvyn arviointia, Österbacka sanoo.

– Keskeistä on – terveyttä vaarantamatta – hyödyntää työn terveysvaikutuksia toipumis- ja kuntoutumisprosessissa. Toipilas voi esimerkiksi palata aiemmin töihin tekemään muokattua työtä tai kevyempää työpäivää.

Haastattelurunko muistilistana

Osana hyvää käytäntöä hankeryhmä loi myös haastattelurungon case managereille.

– Työkyvyn arviointiprosessissa potilaalle nimetään työpaikan työterveyshuollon vastuutiimistä case manageri. Hän huolehtii siitä, että työkyvyn arviointi käynnistyy suunnitelmallisesti ja etenee johdonmukaisesti. Case manageri esimerkiksi varmistaa, että ensimmäinen yhteydenotto asiakkaaseen tapahtuu viimeistään kolmantena arkipäivänä lähetteen saapumisesta, Österbacka kertoo.

Haastattelurunko toimii ennen kaikkea muistilistana: nämä asiat on selvitettävä ennen ensimmäistä yhteydenottoa, nämä kysyttävä lähtötilannehaastattelussa, jotta kaikki olennaiset tiedot saadaan kartoitettua, ja nämä asiat hoidettava haastattelun jälkeen, jotta työkyvyn arviointiprosessi käynnistyy järjestelmällisesti.

– Haastattelurunko tukee myös potilaan osallistamista ja informointia. On äärimmäisen tärkeää, että toipilas on itse aktiivinen toimija oman työkykynsä arvioinnissa – tulee kuulluksi kertoessaan työnsä vaatimuksista, terveydentilastaan ja työhön paluun mahdollisuuksista, Österbacka painottaa.

Työ on osa kuntoutusta

Österbacka kertoo TYÖOTE-toimintamallin saaneen kiitosta etenkin siitä, että ihminen ja työkyky ovat kaiken keskiössä.

”Työ on osa kuntoutusta.”

– Esimerkiksi moni syöpään sairastunut haluaa olla työelämässä kiinni ja tehdä hoitojen välissä töitä oman jaksamisensa puitteissa. Työ on osa kuntoutusta, hän muistuttaa.

– Suosittelemme, että nyt luotu hyvä käytäntö otetaan käyttöön jokaisessa Suomen työterveysyksikössä. TYÖOTE-toiminta edistää työkyvyn arviointia ja sujuvaa työhön paluuta. On kaikkien etu saada se kunnialla jalkautettua koko Suomeen.

Hyvä käytäntö TYÖOTE-toiminnan mukaiselle moniammatilliselle työkyvyn arvioinnille löytyy tutkimushankkeen loppuraportista. Raportissa on myös haastattelurunko case managereille ja luettelo hyödyllisistä menetelmistä ja mittareista arviointiprosessin eri vaiheisiin.