Turva-asiat palasista paketiksi

Tekniikan tohtori Raija Koivisto edustaa Työsuojelurahaston tieteellisessä asiantuntijaryhmässä 2013–2016 riskienhallinnan asiantuntemusta. Tampereen sähkölaitoksen Lielahden voimalaitoksen kaltainen prosessilaitetila käy malliksi hyvästä riskienhallinnasta.

Työturvallisuus | 21.5.2015

Turva-asiat palasista paketiksi

Teksti: Hannu Kaskinen

Kuva: Ari Korkala

Turvallisuusajattelussa on edetty huimasti. Takavuosina toimintojen turvallisuutta arvioitiin ikään kuin lokeroina, nyt ilmiöitä yritetään ymmärtää kokonaisvaltaisesti, Raija Koivisto sanoo.

Raija Koivisto työskentelee johtavana tutkijana Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n Tampereen yksikössä. Hän on prosessiturvallisuuden asiantuntija, sale joka korostaa ilmiöiden ymmärtämistä.

– Kemiallisen prosessin riskienhallinta on sitä, decease että hallitaan prosessissa tarvittavat ilmiöt, mutta myös ne, mitä ei haluta. Yleensäkin on ymmärrettävä ilmiöt niin laajasti, että osataan arvioida myös ne haitat, jotka näkyvät vuosien kuluttua.

Koivisto jäsentää, että työturvallisuuden kehittäminen alkoi työntekijän suojeluna, laajeni työpaikan olojen turvallisuuden edistämiseen ja koko organisaation kehittämiseen.

– Enää ei rakenneta suojaa jostakin tuleville vaaroille, vaan varaudutaan siihen, mitä voi olla tulossa.

Jälkien korjaamisesta ennakointiin

Toisaalta hän arvioi, että kukaan ei enää voi hallita kokonaisturvallisuutta, kun riskit tulevat monta kautta. Hän määrittelisi riskin käsitteen uudelleen.

– Aiemmin riski nähtiin mahdollisena onnettomuutena. Nyt riski määritellään tavoitteeseen pääsemisen epävarmuutena: onnistutaan tai epäonnistutaan, hän pelkistää.

Pitkältä työuraltaan hän pitää selvänä edistyksenä sitä, että on siirrytty jälkien korjaamisesta turvallisuuden ennakointiin. Yritetään nähdä toimintojen seuraukset, eri näkökulmista.

– Kun aloin VTT:llä 1980-luvulla, uutta olivat turvallisuusanalyysit. Analysoitiin tapahtunutta – yleensä onnettomuutta –, sitten käynnissä olevaa prosessia, ja lopulta analyysit vietiin suunnitteluun, viimein lakisääteisesti.

Koiviston mukaan myös kansalaiset ovat yhä paremmin tietoisia turvallisuusasioista, paljolti sosiaalisen median ansiosta. Yritysten täytyy todistaa vastuullisuutensa, johon myös turvallisuusasiat kuuluvat.

Turvaotteella heti

Riskeihin varautuminen on siis nykyisen turvallisuusajattelun päälinja. Koiviston mukaan toinen päälinja on se, että turvallisuus otetaan esimerkiksi tuote- ja prosessikehityksessä yhä varhemmin vakavasti.

Koivisto mainitsee edistyksestä monet Euroopan unionin vastuullisuushankkeet. Hän on mukana EU:n Satori-ryhmässä, joka linjaa eettisyyttä tutkimuksessa ja kehityksessä.

– Tavoite on ottaa eettiset, työturvallisuutta edistävät ja kestävän kehityksen näkökulmat huomioon jo tutkimus- ja kehitystyön alkuvaiheissa. Että ei huomattaisi parin vuoden kuluttua, että oho, se prosessi pilasi vedet.

Koivisto tähdentää, että myös turvallisuustietoa on alettava kerätä heti tuotekehityksen alussa. Pelkkä tekninen kehittäminen ei riitä. Koivisto sanoo hyväksi esimerkiksi nanoteknologian, jonka riskejä on pyritty selvittämään teknologian kehittämisen kanssa tasatahtia.

– Kun 1990-luvun lopulla VTT:llä kehitimme lupakäytäntöjä varten gmo-tekniikkaan (gmo = geenimuunnellut organismit) riskienarviointimenetelmiä, meille sanottiin, että se ei onnistu. Vastasimme, että palasina se elefanttikin pitää jääkaappiin laittaa. Jostakin on aloitettava.

Koivisto on mukana ryhmässä, joka tekee teollisesta internetistä selvitystä valtioneuvoston kanslialle.

– Jokapaikan internet muuttaa toimintatapoja, liiketoimintamalleja ja vastuita radikaalisti. Olisiko Suomen vahvuus turvallisuuden ja eettisyyden varmistaminen tässä prosessissa?

Vastapainoksi liikunta

Raija Koivisto on yrittänyt saada työaikoihinsa rotia, vaan tekee silti usein yhdeksäntuntisia työpäiviä. Työ on paljolti istumista, joten hän mieluusti liikkuu vapaa-ajallaan.

”Vanhemmiten liikunta tulee yhä tärkeämmäksi. Liikun monipuolisesti, mutta kilpailen vain itseni kanssa. Haluan hankkia hyvää oloa.”

Suosikkilajeja ovat hiihto ja Pilates-harjoittelu. Lisäksi hän lenkkeilee ja liikkuu luonnossa. Kesällä myös puutarhanhoito rentouttaa.

Vaikka Koiviston on työssään luettava paljon, hän lukisi mieluusti nykyistä enemmän myös työhön kuulumatonta tekstiä, jos ehtisi. Viimeksi hän luki Anna-Leena Härkösen kirjan Ei kiitos.

Koivisto asuu Nokialla. Kahden aikuisen pojan myötä perheeseen on tullut neljä tupsulakkia lisää, mutta lapsenlapset asuvat ”turhan kaukana” eli Oulussa. Siellä Koivisto yrittää vierailla mahdollisimman usein.

Mitä mieltä olit artikkelista?

Vastauksia kpl