Tieto puupölyn vaaroista leviää, mutta ei vielä juurikaan muuta työtapoja

Teksti: Tarja Sinervo

Kuva: Anu Pynnönen

Metsissämme humisevat lehtipuut, kuten koivut, lepät, pihlajat ja vaahterat ovat vuosisatojen ajan taipuneet taitavien suomalaisten käsissä käyttöesineiksi ja huonekaluiksi. Ne ovat kuuluneet puulajeihin, joiden käsittelyssä ei ole terveysvaaroja osattu ajatella. Näiden lehtipuiden pölylle altistuvia ei ole aikaisemmin tarvinnut ilmoittaa ASA-rekisteriin, joka kerää tiedot niistä työntekijöistä, jotka työskentelevät syöpäsairauden vaaraa aiheuttavien aineiden ja menetelmien parissa. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin ovat kuuluneet vain tammea ja pyökkiä työstävät työntekijät.

Vuoden 2020 alusta puupölylle altistumista koskevat säädökset muuttuivat. EU-direktiivin ja Valtioneuvoston asetuksen mukaan ASA-ilmoitusvelvollisuuden piiriin tulivat kaikki lehtipuupölylle altistuvat työntekijät. Samalla puupölyn sitova raja-arvo laski 5 mg:sta 2 mg:aan ilmakuutiometrissä. Siirtymäaikana, 17.1.2023 saakka, sitova raja-arvo oli 3 mg/m3.

45 000 työntekijää altistuu Suomessa puupölylle

Kyse ei ole pienestä muutoksesta. Suomessa työskentelee noin 45 000 työntekijää tehtävissä, joissa altistutaan puupölylle. Puupölyaltistuminen voi aiheuttaa silmien sidekalvotulehdusta, nenän toiminnan muutoksia ja allergista nuhaa, yskää ja keuhkoärsytystä, ihottumaa, astmaoireita ja astmaa sekä nenän ja nenän sivuonteloiden syöpää.

– Alan järjestöt ja työsuojeluviranomaiset toivoivat, että selvittäisimme Työterveyslaitoksella tätä aihealuetta, jota ei ole pariin vuosikymmeneen juuri tutkittu. Meillä on puupölyn mittaustietoa isoista yrityksistä, sahoilta ja vaneritehtailta, mutta pienistä yrityksistä ei, kertoo johtava asiantuntija Tuula Liukkonen Työterveyslaitokselta.

Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa pk-sektorin puupölypitoisuuksista ja pölylle altistumisesta puutuotteiden ja huonekalujen valmistuksessa. Samalla haluttiin tehdä ohjeet puupölyn hallinnasta työpaikoille, työsuojelutarkastajille ja puualan järjestöille. Tutkimuksen raportointiin osallistuivat myös Tuula Räsänen, Pauliina Toivio, Arto Säämänen, Kimmo Sirén, Riikka Helenius ja Tomi Kanerva Työterveyslaitokselta.

– Halusimme myös selvittää, mikä tiedottamisen vaikutus on käytännön toiminnassa sekä testata Stoffenmanager®-mallinnustyökalun soveltuvuutta puupölyaltistumisen arviointiin. Se on alun perin kehitetty kemikaaleille, mutta uuden moduulin avulla sillä voi mallintaa myös prosesseissa syntyviä altisteita.

Tuhti tietopaketti alan käyttöön

Uusista raja-arvoista, ASA-ilmoitusvelvollisuuden laajenemisesta ja aiheesta yleisesti tiedotettiin eri kanavia hyödyntäen. Ensin hankkeelle perustettiin omat verkkosivut ja päivitettiin Kemikaalit ja työ -sivuston puupölyä koskeva osio. Puupölyn hallinta puuteollisuudessa -opas päivitettiin hankkeessa ajan tasalle ja aiheesta tehtiin tietokortti. Tiedotteita ja sähköpostia lähti alan viestimiin ja asiasta kiinnostuneille koko hankkeen ajan.

– Teimme aluksi kyselyn Työsuojeluhenkilörekisterin ja Puuteollisuusyrittäjät ry:n jäsenrekisterin noin 700:lle työturvallisuudesta ja työsuojelusta vastaavalle henkilölle. Vastausprosentti oli noin 26. Vuoden kuluttua ensimmäisestä kyselystä lähetimme seurantakyselyn ensimmäiseen kyselyyn vastanneille. Nyt vastausprosentti oli 60. Ensimmäiseen kyselyyn vastanneiden joukostaan valitsimme kuusi kohdetta, joissa tehtiin työhygieeniset puupölyselvitykset ennen ja jälkeen tiedotuskampanjan.

– Järjestimme webinaareja aiheesta ja pidimme erikseen koulutukset kalusteasentajille, jotka altistuvat työssään merkittäville puupölypitoisuuksille. Suunnittelemistamme tiedotuskiertueista piti koronan takia luopua, kertoo Liukkonen.

Mittausstandardi osoittautui kehityskelpoiseksi

Stoffenmanager-mallinnustyökalu arvioi puupölylle altistumisen tason huomattavan korkeaksi. Pitoisuudet olivat todellisuudessa paljon pienempiä kuin mallinnusohjelman tulokset. Malli tunnisti kuitenkin kaikki ne tilanteet, joissa myös mittausten perusteella arvioitu altistuminen oli liiallista.

– Kun kehitimme mallia ja otimme mittaustiedot huomioon, pääsimme paljon lähemmäs todellisuutta. Yleensähän mallintamiseen tarvitaan tuhansia ja tuhansia mittauksia, kun nyt teimme niitä vain satoja. Menetelmällä on potentiaalia, ja kehittämällä ja testaamalla se voisi soveltua muidenkin altisteiden pitoisuuksien mallintamiseen.

Tieto lisääntyi, mutta työtapojen muutos ottaa aikansa

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, auttaako tehostettu tiedotus vähentämään puupölylle altistumista ja parantamaan näin työskentelyoloja. Kyselyn tulosten tai työpaikkamittausten tulosten perusteella selkeää muutosta toimintatavoissa ei tapahtunut.

– Tämä johtui osittain siitä, että tutkimusaineisto oli verrattain pieni ja seuranta-aika lyhyt. Tutkittavat työpaikat olivat pieniä yrityksiä, joissa sama työntekijä tekee tuotteen usein alusta loppuun saakka. Niinpä päivät eroavat toisistaan paljonkin, jolloin ensimmäisen ja toisen mittauskerran työvaiheen samankaltaisuus on epävarmaa. Toinen mittaus tehtiin koronan jo hellittäessä, jolloin tuotannon määrät selkeästi kasvoivat, eivätkä olosuhteet olleet aivan vertailukelpoiset. Yleensäkin on vaikea osoittaa, että tiedottamisella saataisiin merkittävää muutosta aikaan turvallisuuskäyttäytymisessä lyhyellä, noin vuoden seuranta-ajalla, Liukkonen pohtii.

– Iloisin uutinen oli se, että yli puolet toiseen kyselyyn vastaajista kertoi saaneensa tarpeellista lisätietoa puupölystä. Työsuojelupäälliköistä ja yrittäjistä näin kertoi noin 70 % ja työsuojeluvaltuutetuista yli puolet.

– Havaitsimme työtavoissakin sentään pieniä muutoksia. Keskustelimme yritysten kanssa muun muassa paineilman käytöstä ja muiden pölyä levittävien siivousmenetelmien vähentämisestä. Havaitsimme, että paineilmapuhallusta käytettiin joissain paikoissa tiedotuksen jälkeen vähemmän ja harjan sijasta lastaa. Työssä helposti sokeutuu sille, miten toimintatapaa voisi muuttaa. Annoimme kohdeyrityksille suosituksia ja vinkkejä, miten käytännön tavallisilla toimilla on mahdollisuus muuttaa asioita paljonkin.