Vuonna 2019 Työsuojelurahasto viettää 40-vuotisjuhlavuottaan. Alla olevassa jutussa luodaan katsaus 1980-luvun hankkeisiin. Lähteenä on käytetty rahaston vuonna 1999 julkaisemaa Työn kuva -kirjaa, jonka kirjoitti toimittaja Alpo Väänänen ja kuvasi Eija Hiltunen. Valokuva on otettu JOT Components Pori Oy:ssä.
Työsuojelurahaston toiminta | 9.4.2019Työsuojelurahaston 1980-luku: työsuojelusta työelämän tutkimukseen
Teksti: Leena Huovila
Kuva: Eija Hiltunen
Vuonna 1979 perustettu Työsuojelurahasto viettää tänä vuonna 40-vuotisjuhlavuottaan – työn merkeissä, monipuolisesti työelämän tutkimusta ja kehittämistä rahoittaen. Millaisia olivat ensimmäisenä vuosikymmenenä rahoitetut hankkeet?
Työsuojelurahastolaki säädettiin 6. huhtikuuta 1979, ja voimaan se tuli suomalaisen työn päivänä, vappuna 1. toukokuuta. Laki määritteli rahaston tehtäväksi varojen myöntämisen työsuojelualan tutkimukseen, koulutukseen, tiedon keräämiseen ja tiedottamiseen. Lisäksi tehtävänä on alusta asti ollut Työturvallisuuskeskuksen toiminnan rahoittaminen.
Työt rahastossa alkoivat elokuussa 1979. Kaikkien aikojen ensimmäinen hanke oli tammikuulle 1980 päivätty Liiketaloustieteellisen tutkimuslaitoksen Työpaikkaruokailuselvitys, kirjekysely – hankenumeroltaan 80001.
Seuraavana hakijana toimeen pääsi Puuteollisuuden Miljööryhmä Puumi, joka sai tukea Särmäysprojekti-hankkeeseen.
Se tärkein sana
Ensivuosina 1980-luvulla lakia ja rahaston sääntöjä tulkittiin tiukasti. Sellaisilla hakemuksilla rahoittajaa oli turha lähestyä, joista puuttui tärkein sana: työsuojelu. Työsuojelu nähtiin perinteiseksi kovaksi työsuojeluksi, joka liittyi fyysisiin tapaturmariskeihin ja altisteisiin. Rahoitusta haettiin hyvin usein käytännöllisten ongelmien ratkaisuun.
SE Mäkinen Logistics esimerkiksi selvitti autojenkuljetusyhdistelmän yläkerran lastaustoiminnan siirtämistä alatasolla tapahtuvaksi. Oulun yliopiston mittalaitelaboratorio tutki teollisuuden metallipölyjen biologisia, fysikaalisia, kemiallisia ja magneettisia ominaisuuksia.
Työsuojelu liittyi fyysisiin tapaturmariskeihin ja altisteisiin.
Työterveyslaitos tutki muun muassa rakennustyömaan sisäisten siirtojen turvallisuutta, myymälähenkilöstön nilkkasärkyjä ja teki suojajalkineiden käyttötutkimusta. Lisäksi se selvitti, altistuvatko merenkulkijat sähkömagneettisille kentille.
VTT:n (silloin Valtion teknillinen tutkimuskeskus) Graafinen laboratorio loi graafisen alan kemikaalirekisterin. Vaatevalmistaja Finn Flare Oy sai tukea tutkimukseen lyhyistä elpymistauoista ompelutyössä.
Työturvallisuuskeskus teki 1980-luvulla noin sata työsuojeluopasta ja -videota. Opastuksen saivat niin paperiteollisuus, konepajateollisuus kuin voimalaitokset, suurkeittiöt, apteekit, sähkönjakelu- ja autoala, kaupat, pankit, toimistot, terveydenhuolto ja elintarvikeala. Työ säiliöissä ja ahtaissa tiloissa sai oman oppaansa. Hotellit ja ravintolat saivat ohjeet valaistuksen tavoitteista.
Jo 1980-luvun alussa tutkijat alkoivat kansainvälistyä ja osallistuivat maailmalla järjestettyihin kongresseihin. Työsuojelurahaston tuella käytiin Isossa-Britanniassa pölyjen rakenteita ja terveysriskejä käsittelevässä symposiumissa ja säteilyturvallisuuskokouksessa Yhdysvalloissa. Edelleen suosittu työterveyden kongressi ICOH järjestettiin vuonna 1981 Kairossa Egyptissä, ja rahaston tukemia osanottajia oli ainakin kaksi.
Meluntorjuntaa alusta asti
Meluntorjunta on aina ollut työsuojelun historiassa keskeisellä sijalla. Työsuojelurahaston tuella Ensio Miettinen Oy Ab tutki heti 1980-luvun alussa epäkeskopuristimien, VTT Tuotteet ja tuotanto, turvallisuustekniikkka, pyörösahojen ja Valmetin Rautpohjan tehdas paperikoneiden meluntorjuntaa.
Melu ja tärinä liittyvät usein yhteen, ja Työterveyslaitos vei 1980-luvun puolivälissä läpi niiden impulssimaisuutta ja yhteisvaikutuksia selvittävän tutkimuksen.
Rahasto on tukenut 40 vuoden aikana kymmeniä melu- ja sittemmin äänenhallintaprojekteja. Aihe on edelleen ajankohtainen: Työterveyslaitoksen tuoreen ammattitautiselvityksen mukaan meluvamma on työikäisten yleisin vahvistettu ammattitauti, vaikka meluvammojen määrä onkin laskenut merkittävästi.
Työelämän suhteet mukaan
Fyysisen työsuojelun painotuksista huolimatta esimerkiksi jo vuonna 1980 rahoituksen sai Työterveyslaitoksen tutkimus Työn psyykkisten kuormitustekijöiden arviointimenetelmät työterveyshuollon käyttöön.
Vähitellen tutkijat venyttivät työsuojelun kehää siten, että myös yhteiskuntatieteellistä, käyttäytymistieteellistä ja kansantaloustutkimusta alkoi mahtua teknisen ja lääketieteellisen otteen rinnalle.
Pitkin 1980-lukua rahasto vastaanotti hakemuksia, jotka tiukasti ottaen eivät kuuluneet työsuojeluun, mutta kylläkin työelämän yleisiin tutkimus- ja kehitystarpeisiin. Työsuojelurahastossa vastattiin muutospaineeseen, ja toimialan laajennusta koskeva muistio syntyi vuonna 1984.
Tutkijat alkoivat venyttää työsuojelun kehää.
Vuonna 1988 Työsuojelurahastolakiin tuli muutos, jonka ydin on sanoissa työelämän suhteet. Valmistelussa olivat esillä myös termit työelämän toiminnan uudistaminen ja työelämän toimivuuden edistäminen.
Lain ja sääntöjen muutos viimeistään lavensi rahaston toimialaa tiukasta työsuojelusta kohti laaja-alaisempaa työelämän tutkimusta. Tutkijan tausta voi silloin olla esimerkiksi sosiologiassa, sosiaalipsykologiassa, oikeustieteessä, työn historiassa tai valtiotieteessä.
Tietotekniikka tulee, ollaanko valmiina?
Rahasto käynnisti 1980-luvulla joitain täysin oma-aloitteisia ohjelmia. Niissä yhdistettiin eri tieteenalojen tietämys monialaisissa tutkimus- ja kehityshankkeissa, joiden anti kosketti työelämää laajalti.
Vuonna 1984 käynnistyi Informaatiotekniikka ja työsuojelu -tutkimusohjelma, jonka valmistelivat yhdessä Valtion teknillinen tutkimuskeskus ja Työterveyslaitos. Mittava hanke toteutettiin paperiteollisuudessa, pankki- ja vakuutusalalla sekä metalliteollisuudessa. Näillä aloilla tietotekniikan katsottiin muuttavan olennaisesti työtä, henkilöstön kuormittumista ja organisaation kehittämistarpeita.
Hanke oli malliesimerkki eri alojen tutkijoiden yhteistyöstä haettaessa vastausta suuren kokonaisuuden herättämiin kysymyksiin, ei yksittäiseen vaaraan.
Vähitellen työsuojelussa oli alkanut nousta esiin myös näkemys, joka korosti yritys- ja turvallisuuskulttuuria. Tähän vaikutti tutkinta, joka seurasi Tšhernobylin ydinvoimalaonnettomuutta vuonna 1986.
Vuonna 1986 rahasto käynnisti tutkimusohjelman Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisy työssä. Sen toteuttajia olivat Työterveyslaitos, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Invalidisäätiö ja Tampereen yliopisto. Kaksi vuotta myöhemmin rahasto pyysi hankkeeseen arviointiapua Michiganin yliopistoista Yhdysvalloista, mikä kehitti tutkimusta. Jatkokseen hanke sai Muskeli-ohjelman, joka käynnistyi seuraavalla vuosikymmenellä.
Vuodesta 1979 Työsuojelurahaston tuella on valmistunut 7 500 hanketta. Hankkeita on rahoitettu noin 207 miljoonalla eurolla vuoden 2018 loppuun mennessä.
Työsuojelurahasto rahoittaa sellaista tutkimus- ja kehitystoimintaa, joka parantaa työoloja ja edistää työyhteisöjen toiminnan turvallisuutta ja tuottavuutta. Rahaston tehtävät perustuvat Työsuojelurahastolakiin ja sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamiin sääntöihin. Rahasto edistää tapaturmavakuutusvelvollisten työnantajien ja näiden palveluksessa olevien työntekijöiden etua. Työsuojelurahaston toimintaa valvoo työsuojelusta ja sen valvonnasta vastaava sosiaali- ja terveysministeriö.
Jutun lähteenä on käytetty kirjaa Eija Hiltunen & Alpo Väänänen. 1999. Työn kuva – Työsuojelurahasto sekä hankejärjestelmää www.tsr.fi/valmiit-hankkeet
Mitä mieltä olit artikkelista?
Vastauksia 0 kpl