Minna Huotilainen kirjoitti tauluun vastauksen kysymykseen ”Mikä suomalaisessa työelämässä on parasta?”
Työsuojelurahaston toiminta | 4.5.2021Aivotyön uuttera tutkija
Teksti: Sami Turunen
Kuva: Sami Turunen
Tiedon silta -verkkolehden sarjassa esitellään Työsuojelurahaston tieteellisen asiantuntijaryhmän jäsenet. Sarjan yhdestoista haastateltava on kasvatustieteen professori Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.
Kasvatustieteen professori Minna Huotilaisen alaa työelämän kehittämisessä ovat muun muassa kognitiivinen ergonomia sekä työuupumukseen liittyvät asiat. Molemmat liittyvät vahvasti aivoihin.
”Mikään ei ole niin mielenkiintoinen asia kuin aivot, ne ovat kalleinta pääomaamme. Siellä ovat minuutemme, muistomme ja luovuutemme. Työelämän muutos on tuonut mukanaan sen, että enää ei ole työtä, joka ei kuormittaisi aivoja. Käsiä voi olla työssä mukana enemmän tai vähemmän, mutta kaikki työ on aivotyötä”, Huotilainen sanoo.
Nykyinen työelämä onkin raskasta aivoille. Pandemia toi oman lisänsä, mutta Huotilaisen mukaan jo kauan ennen sitä työelämän muutokset ovat rassanneet päätä suotta.
”Huonoja työskentelytiloja ja työvälineitä, toimimatonta tietotekniikkaa etenkin terveydenhuoltoalalla. Ja se aina saatavilla oleminen on aivan turhaa kuormaa, jolla ei saavuteta mitään”, hän luettelee.
Huotilainen muistuttaa, että työelämän tehostaminen on hyvä asia, jos sillä saadaan turhaa työtä pois. Se, että ihmisiä irtisanotaan ja jäljelle jäävät hoitavat työt entistä isommalla kiireellä, ei ole tehostamista.
”Supertehokasta on se, että hoksataan työyhteisöissä vanhanaikaiset tavat tehdä ja keksitään parempia. Mutta ne ideat eivät synny kiireessä, vaan niitä pitää olla aikaa miettiä.”
Huotilaisella on tutkimuksen alla myös rehtorien työhyvinvointi ja jaksaminen.
”He ovat Suomen tärkeimpiä johtajia. Rehtorin hyvinvointi heijastuu niin henkilökuntaan kuin oppilaisiin aina pienimpään ekaluokkalaiseen asti. Ja toisinpäin: rehtori myös heijastaa koko yhteisön hyvinvointia. Jos jonkun ei pidä voida huonosti, niin rehtorien.”
Huotilainen on työskennellyt aiemmin muun muassa Työterveyslaitoksella sekä Uppsalan yliopistossa. Nykyinen työpaikka, Helsingin yliopisto, on innostava ja vaativa yhteisö.
”Opiskelijoista tulee opettajia, kasvattajia ja kouluttajia, joten heiltä tulee paljon palautetta. Heidän innokkuutensa ja aktiivisuutensa tarttuu myös henkilöstöön.”
3 kysymystä tieteen asiantuntijalle
1. Mikä sai sinut lähtemään mukaan tieteelliseen asiantuntijaryhmään?
Halu kehittää suomalaista työelämää, ja tutkimus on siihen vastaus. Tutkimus ei ole sitä yksin, tutkimustietoa pitää saada työelämän käyttöön soveltamisen ja kehittämishankkeiden kautta, mutta ilman tutkimustietoa jäämme jälkeen muun maailman työelämän kehittämistyöstä.
2. Mikä rooli tällaisella asiantuntijaryhmällä on hakemusten arvioinnissa?
Uskon vertaisarviointiin, vaikka sitä kritisoidaankin. Tutkijat itse ovat parhaita arvioimaan tulevia tutkimuksia, niiden kokonaisuutta ja merkitystä. Mielestäni siihen ei ole keksitty parempaa keinoa.
3. Mitä ovat omat kiinnostuksen kohteesi työelämän tutkimisessa ja kehittämisessä
Kyllä se on oppiminen ja sen hyödyntäminen työelämän kehittämisessä. Sitä pitää tehdä myös iteraation kautta eli kokeillaan ja testataan, miten käy, kun tehdään asioita uudella tavalla. Työntekijä itse on työnsä paras kehittäjä. Ei kehitys onnistu ylhäältä tulevan hankkeen tai ulkopuolisen konsultin viisaudella.
Ekstrakysymys: Miten lepuutat omia aivojasi?
Normaalisti kuorossa laulamalla ja bändissä soittamalla, mutta pandemian aikana se on ollut vaikeaa. Nyt soittelen kotona, ja myös ulkoilusta on tullut hyvin tärkeää. Soitan pianoa, mutta yritän opetella muitakin soittimia koko ajan. Oppiminen on mukana siis myös harrastuksissa.
Mitä mieltä olit artikkelista?
Vastauksia 3 kpl
