Aktiivisella työmatkatavalla on monia hyötyjä

Kuva: Liisa Takala

Rutiineja on useimmiten vaikea muuttaa. Sen tietää jokainen, joka on ostanut salikortin vuoden alussa ja päättänyt aloittaa aktiivisen, urheilullisen elämän. Monesti aikomukset vesittyvät alkuinnostuksen jälkeen.

Samaa ei voi yllättäen sanoa työmatkaliikkujista. Moni on muuttanut rutiinejaan aiempaa aktiivisempaan suuntaan, mistä on osaltaan kiittäminen pandemiaa.

Työterveyslaitos tutki osana Kunta10-seurantatutkimusta kaupunkien työntekijöiden työmatkatapoja koronapandemian aikana. Tutkimukseen osallistui noin 40 000 kuntatyöntekijää Helsingistä, Vantaalta, Espoosta ja Turusta.

Tulokset kertovat, että autolla kuljetaan töihin edelleen eniten, mutta autoilu vähentyi vuodesta 2020 vuoteen 2022.

”Työmatkatapoja ei ole tutkittu Suomessa aiemmin työkyvyn näkökulmasta.”

Työterveysrahaston tukema Terveelliset, turvalliset ja ilmastoystävälliset työmatkat: Työmatkatavan yhteydet työhyvinvointiin, työkykyyn ja työtapaturmiin -hanke toteutettiin Työterveyslaitoksessa vuosina 2023–2025. Tulokset valmistuivat huhtikuussa.

”Työmatkatapoja ei ole tutkittu Suomessa aiemmin työkyvyn näkökulmasta”, kertoo Työterveyslaitoksen johtava tutkija Jenni Ervasti.

Sitäkään ei tiedetty, mitkä työntekijöiden, työn ja asuinympäristön piirteet edistävät aktiivista kulkutapaa.

Työmatkan pituudella suurin vaikutus

Työmatkatapaan vaikuttavat lukuisat tekijät. Jos kyseessä on avio- tai avopari, jolla on kouluikäisiä lapsia, työmatka taitetaan todennäköisemmin autolla kuin aktiivisesti. Vanhempien ja lasten harrastukset ja muut kuljetukset suosivat oman auton käyttöä.

Silläkin on väliä, millaisessa ammatillisessa asemassa toimitaan: pukumiehille ja -naisille voi olla kätevämpää siirtyä työpöydän ääreen autosta kuin pyörän päältä.

Kyselyyn osallistuneet miehet autoilevat naisia enemmän, kun taas naiset valitsevat miehiä hanakammin aktiivisemman työmatkatavan.

Auto on todennäköisin päivittäinen kulkuväline, jos työmatka on pidempi kuin viisitoista kilometriä.

”Alle viiden kilometrin työmatkat tehtiin sen sijaan useammin pyöräillen tai kävellen. Poikkeuksen muodostivat pelastajat. He kulkivat pyörällä töihin pitkiäkin matkoja.”

”Aktiivinen kulkutapa heijastuu positiivisesti työkykyyn ja terveyteen.”

Matkan pituuden lisäksi muun muassa kaupunkimaisella ympäristöllä ja asuinalueen autottomuudella havaittiin yhteys autoilun vähentämiseen. Ilmiötä selittivät myös terveelliset elintavat, tupakoimattomuus ja yleinen liikunnallisuus.

Merkitystä oli myös työpaikan psykologisella turvallisuudella. Työnantaja voi kannustaa aktiiviseen työmatkaan eri tavoin: on helpompi hypätä pyörän satulaan tai kävellä, jos työnantaja joustaa työajoissa ja työpaikka tarjoaa työntekijöidensä käyttöön pyöräparkin sekä pukeutumis- ja suihkutilat.

Vaikka kävelyn hyödyt yleisesti tunnetaan, tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä työmatkakävelyn ja terveyden tai työkyvyn välillä. Lyhyt kävellen tehty työmatka ei ehkä kuormita tarpeeksi, jolloin se ei yksin paranna työkykyä ja työhyvinvointia.

”Toisaalta lyhytkin kävely voi tuottaa mielihyvää ja vaikuttaa siten hyvinvointiin”, Ervasti tähdentää.

Aktiivisen kulkutavan yhteys sairauspoissaoloihin

Erityisesti työmatkapyöräily näyttää heijastuvan terveyteen ja työkykyyn. Psyykkiseen hyvinvointiin ja uniongelmiin kulkutavalla ei havaittu yhteyttä, mutta pienempään sairauspoissaoloriskiin aktiivinen kulkutapa oli yhteydessä.

”Aktiivisimmalla ryhmällä oli noin viisi sairaspoissaolopäivää vähemmän henkilötyövuotta kohden verrattuna passiivisia työmatkamuotoja käyttäneisiin. Sadan työntekijän yrityksessä potentiaalinen hyöty voisi siten olla jopa viisisataa sairauspoissaolopäivää vuodessa. Aktiivisimmalla ryhmällä oli lisäksi pienempi riski pitkiin sairauspoissaolojaksoihin passiivisiin verrattuna”, Ervasti selventää.

Toistuvat, lyhyet sairauspoissaolojaksot olivat todennäköisempiä henkilöillä, jotka kulkivat töihin autolla, julkisilla liikennevälineillä tai kävellen.

Pyöräilijöille sattui työmatkatapaturmia, pääosin liukastumisia ja kaatumisia, enemmän kuin autoilijoille tai julkisilla liikennevälineillä kulkijoille: keskimäärin kolme talvella ja yksi kesällä sataa henkilötyövuotta kohden.

”Kun verrataan pienemmän sairauspoissaoloriskin hyötyä työmatkatapaturmien aiheuttamaan haittaan, näyttää selvältä, että hyödyt ylittävät haitat ja aktiiviseen työmatkaan kannattaa kannustaa.”

Pyöräily ja kävely ovat ilmastoystävällisiä kulkutapoja.

Kaupungit voivat vaikuttaa kulkutapoihin infrarakentamisellaan.

”Esimerkiksi Oulu on panostanut pyöräilyyn kelillä kuin kelillä. Se on varsinainen talvipyöräilykaupunki. Helsingissä on rakennettu pyöräilijöille baanoja.”

Iso osa liikennepäästöistä koituu kaupungeissa työmatkoista. Vuonna 2021 noin 70 prosenttia työmatkoista tehtiin henkilöautoilla. Ilmastoystävällisinä kulkutapoina pyöräily ja kävely tukevat kuntien päästöttömyystavoitteita.