
“Eläimet ovat hyviä opettamaan sitä, miten hallitaan tiettyjä tilanteita hyvin pienillä tavoilla ja eleillä”, Helena Åhman sanoo.
Työsuojelurahaston toiminta | 1.10.2024Biisoneita ja tunnerohkeutta – tietokirja parempaan keskustelukulttuuriin
Teksti: Sami Turunen
Kuva: Sami Turunen
Työelämä tarvitsee avointa puhetta, ja yhteiskunnallinen puhe on osin myrkyttynyttä. Helena Åhmanin teesit voivat auttaa molempia keskustelun lajeja. Työsuojelurahaston tukema Tunnerohkeus-kirja auttaa kohtaamaan vaativiakin tilanteita rakentavilla tavoilla.
Kaikki alkoi biisoneista.
Työelämäprofessorina, yrittäjänä, puhujana ja Turun kauppakorkeakoulun opettajana Helena Åhman tapaa valtavan paljon ihmisiä. Kaikissa resonoi Åhmanin käyttämä tarina biisoneista.
Tarinan ydin on se, että biisoneilla on luontainen tapa mennä päin hiekkamyrskyä. Menemällä vastatuuleen ne tietävät, että myrsky loppuu nopeammin kuin pakenemalla myötäiseen.
’“Eläimet ovat aika hyviä opettajia vaativien tilanteiden kohtaamiseen”, Åhman sanoo.
Tunnerohkeus tarkoittaa kykyä kohdata elämän hiekkamyrskyt ja vaikeat tilanteet. Se on rohkeutta puhua suoraan, kun kohtaa vastarintaa. Se on kykyä päästää irti ja ymmärtää, milloin keskustelua ei kannata enää jatkaa.
Tunnerohkeus on yhdistelmä sosiaalista, älyllistä ja tunteisiin liittyvää rohkeutta, jota tarvitaan monenlaisissa tilanteissa työelämässä.
Tunnerohkeus tarkoittaa kykyä kohdata elämän hiekkamyrskyt ja vaikeat tilanteet.
“Vaativat tilanteet voivat olla organisaation sisäisiä tiimikeskusteluja, kehityskeskusteluja tai muita haastavia neuvotteluja. Ne voivat olla myös konflikteja asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden kanssa. Tunnerohkeus auttaa löytämään vaihtoehtoja päästä tilanteista eteenpäin.”
Tunnetaidot vaihtelevat
Åhman tuo kirjaansa paljon konkretiaa ja esimerkkejä tapaamiensa ihmisten tarinoiden kautta. Hän onkin tavannut satoja yritysjohtajia, esimiehiä ja työelämän asiantuntijoita – sekä amerikkalaisia astronautteja.
Hän ei innostu ajatuksesta vertailla suomalaisjohtajien tunnetaitoja muunmaalaisten osaamiseen.
“Tällaiset vertailut tekevät aina vääryyttä jollekin. Meillä on laaja skaala ihmisiä. Toiset hanskaavat asiat superhyvin, ja sitten yllättävissäkin paikoissa havaitaan, että keskustelu- tai konfliktinratkaisutaitoja ei ole pohdittu mitenkään.”
Sen Åhman myöntää, että tuoreimpia johtamisoppeja saaneet nuoret saattavat olla hieman avoimempia keskustelemaan myös epäonnistumisista ja tunteista.
“Mutta meillä on myös paljon senioreita, jotka ovat siinä todella taitavia.”
Repivä keskustelu paremmaksi
Kirjassa nostetaan esille se, miten tällä hetkellä eletään vaarallisen yhteiskunnallisen vastakkainasettelun aikaa. Åhmanin mukaan meidän on aika oppia olemaan paremmin eri mieltä.
“Nykyinen ilmapiiri tekee joskus surulliseksi. Uskon kuitenkin, että asioille voi tehdä jotain. Itse ei voi muuttaa kaikkea, mutta yhdessä voimme muuttaa tosi paljon. Kirja onkin myös kutsu toimia ja tehdä jotain.”
Åhmanin mukaan meidän on aika oppia olemaan paremmin eri mieltä.
Vaikka repivä keskustelu on enemmän politiikan kuin työelämän ongelma, se kulkeutuu joka paikkaan.
“Se, miten kotona tai työpaikalla puhutaan, heijastuu kaikkialle ja siihen, mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Tähän samaan linkittyy myös esimerkiksi koulukiusaaminen. On ok olla eri mieltä, mutta sille, miten erimielisyyksiä käsitellään, pitäisi tehdä jotain”, Åhman sanoo.

Tunteita ei pidä pelätä
Vaikka tunnerohkeus on rohkeutta kohdata erilaisia tilanteita, se ei tarkoita rymistelyä.
“Tunnerohkeus yhdistää suoruuden ja myötätunnon. Asioita ei pidä jättää piiloon, mutta meillä on oltava halua kunnioittaa ja kuulla myös häntä, joka on eri mieltä.”
Ilman suoraa puhetta ihmiset joutuvat käyttämään hirveästi aikaa ja energiaa arvailuun. Sekin on kuluttavaa. Suora puhe on siksi tärkeää kaikilla elämänaloilla, parisuhteesta alkaen.
“Usein pelätään, että tunteet nousevat suorassa puheessa pintaan. Se on kuitenkin vähemmän vaarallista kuin se, että tunteet ja asiat jäävät piiloon. Tunnetta ja keskustelun lämpötilaa voi opetella säätämään.”
Tunnerohkeus yhdistää suoruuden ja myötätunnon.
Helena Åhman kirjoittaa vain sellaisista asioista, joista hän haluaa itsekin oppia. Myös Tunnerohkeus-kirja on auttanut oivaltamaan uutta.
“Harvoin maailmanloppuja tulee, vaikka olisi tiukkojakin paikkoja. Aina löytyy joku tie ja vaihtoehto, jota ei välttämättä itse heti huomaa. Siksi me tarvitsemme toisia ihmisiä.”
Äänikirjan lukeminen opetti
Helena Åhman sai kirjoitusprosessia varten Työsuojelurahaston tietokirjastipendin. Hän oli saanut stipendin myös aiempaan kirjaansa, joten hakuprosessi oli tuttu.
“Monien muiden apurahojen hakemisessa on sellaista byrokratiaa, että kun arvioin siihen kuluvaa aikaa, olen jättänyt hakematta. Työsuojelurahaston haku on tarkka, mutta käytännönläheinen. Järkevä prosessi ei muserra alleen.”
Åhmanin tapa kirjoittaa ei ole välttämättä kaikkein systemaattisin.
“Yleensä kirjoitan ensin sisällysluettelon ja kiitokset, tietämättä tarkemmin, mistä lopulta kirjoitan”, hän nauraa.
Kirjan voi myös kuunnella äänikirjana. Åhman on lukenut sen itse ja sanoo senkin olleen uuden oppimista.
“Olihan se uusi kokemus lukea pienessä ilmattomassa kopissa”, hän hymyilee.
“Ääneen lukeminen auttoi huomaamaan asioita, joita olisi voinut kirjoittaa hieman eri lailla. Muutamia asioita viilattiinkin uusiin painoksiin.”
Lisätietoja:
Helena Åhman: Tunnerohkeus – Suoraan puhumisen ja vastarinnan kohtaamisen taito (Otava) https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/tunnerohkeus/4952636
Mitä mieltä olit artikkelista?
Vastauksia 1 kpl