Homma hallussa – duunarit ovat ylpeitä työstään

Teksti: Camilla Ukkonen

Kuva: Anu Pynnönen

”Olen ylpeä omasta työmoraalista, oma-aloitteisuudesta, laajasta osaamisestani ja halusta kehittyä ja jaksaa, vaikka työnantaja ei omalla työpaikalla arvosta tai juurikaan tue työntekijöitään.”

Näin sanoo Tampereen yliopiston Duunarit-hankkeeseen osallistunut teollisuustyöntekijä. Hänen laillaan työstään ylpeitä duunareita oli tutkimuksessa valtaosa.

Suorittavan työn merkityksellisyyttä ja ammattiylpeyttä tutkineille tutkijoille oli myönteinen yllätys, kuinka paljon duunareilta löytyy tervettä ammattiylpeyttä.

– Oli ihana huomata, että suuri osa duunareista tietää työnsä tärkeyden, josta ylpeyden ja merkityksellisyyden kokemukset nousevat, sanoo työelämätutkija Tiina Saari Tampereen yliopistosta.

Laajempi valokeila työelämään

Duunarit-tutkimukseen osallistui yli 1200 suorittavan työn tekijää teollisuudesta ja kiinteistöpalvelualalta. Hankkeen tuoma suomalaisen työn kuvan laajennus on erittäin tervetullut, sillä työelämän tutkimuksen painopiste on pitkään ollut tietotyössä.

– Sadat tuhannet ihmiset tekevät suorittavaa työtä. Ei siis ole kyse marginaalisesta erityisporukasta, Saari huomauttaa.

Saaren tutkijakollega Pasi Pyöriä korostaa, että duunarit ovat ehdottoman tärkeä osa työmarkkinoita ja yhteiskuntaa. Tarvitsemme ihmisiä, jotka huoltavat, hoitavat ja järjestävät asioita muiden puolesta.

Kuitenkin duunarit ovat jääneet vähemmistöön myös julkisuudessa. Kuten tutkijat kuvaavat, läppärityöntekijät näkyvät kahviloissa ja lehtien sivuilla, mutta duunarit jäävät piiloon tehtaiden suljettujen ovien taakse.

Onnistumista ja selviytymistä

Millaisista asioista duunarit sitten tuntevat ylpeyttä omassa työssään?

Pyöriä tiivistää tutkimuksesta nousseet ylpeydenlähteet onnistumiseen, auttamiseen ja selviytymiseen.

Pyöriä tiivistää tutkimuksesta nousseet ylpeydenlähteet onnistumiseen, auttamiseen ja selviytymiseen.

Onnistuminen tarkoittaa ylpeyttä omasta osaamisesta, hyvästä työn jäljestä ja muista onnistumisista työssä. Toisen sanoen siitä, että homma on hallussa.

Varsinkin auttaminen tuo ylpeyttä ja merkityksellisyyttä työhön. Se voi olla muiden ihmisten tai koko yhteiskunnan auttamista. Esimerkiksi siivooja auttaa muita tekemällä ympäristöstä puhtaan ja turvallisen. Huoltotyö taas mahdollistaa muiden työn ja arjen sujumisen. Vientiteollisuuden työntekijä puolestaan tekee työtä Suomen taloudellisen hyvinvoinnin eteen.

Mutta kaikki ylpeys ei kumpua onnistumisen ilosta. Ylpeys voi olla myös selviytymistä työssä, joka koetaan raskaaksi, huonosti palkatuksi ja heikosti johdetuksi. Ylpeys voi jopa lisääntyä erityisen raskaassa tai likaisessa työssä, koska tekijät kokevat olevansa erityisiä kyetessään tähän työhön.

Myös osaaminen nousi vahvasti esiin tutkimuksessa.

– Vastaajat puhuivat paljon osaamisvaatimuksista ja uuden opettelemisesta, mutta myös siitä, miten osaamisella selvitään hankalista erikoistilanteista, Saari sanoo.

Autonomia synnyttää merkityksellisyyttä

Ammattiylpeys ja työn merkitykselliseksi kokeminen ovat tärkeitä jaksamisen moottoreita. Niiden käyntivoimaan vaikuttaa vahvasti työntekijöiden autonomia. Eli se, millaiset mahdollisuudet työntekijällä on vaikuttaa omaan tekemiseen ja työpaikkatason päätöksentekoon.

Ammattiylpeys ja työn merkitykselliseksi kokeminen ovat tärkeitä jaksamisen moottoreita.

– Työntekijät hyötyisivät nykyistä laajemmasta autonomiasta esimerkiksi työvuorojen suunnittelussa tai työjärjestysten ja prosessien suunnittelussa, Pasi Pyöriä sanoo.

Saaren mukaan duunarin autonomia on pysynyt varsin kapeana vuosien saatossa, kun tutkijat vertasivat nykyistä tilannetta 40 vuoden takaiseen aineistoon – joskin vaihtelu työpaikasta toiseen on suurta.

– Usein työtä tehdään ylhäältä annetun ohjeistuksen mukaan. Työntekijätasolla olisi kuitenkin paljon tietoa, osaamista ja ideoita siitä, kuinka asiat voisi tehdä toisin tai paremmin, Saari kertoo.

Arvostuksen on pakko nousta

Saari ja Pyöriä ajattelevat, että terveelle ammattiylpeydelle luodaan tilaa vanhoilla hyvillä keinoilla: säällisillä työoloilla, riittävällä autonomialla ja mahdollisuudella tehdä työnsä hyvin ja turvallisesti. Ja riittävällä palkalla.

Perusasioiden laittaminen kuntoon lisäisi eittämättä myös suorittavan työn arvostusta.

Perusasioiden laittaminen kuntoon lisäisi eittämättä myös suorittavan työn arvostusta. Sillä onhan ulkoisella arvostuksella merkitystä duunarikin ammattiylpeydelle.

Ja Pyöriän sanoin arvostuksen on oikeastaan pakko nousta joka tapauksessa. Osaavista duunareista kun on jo pula.