Hyvinvointi, oppiminen ja asiantuntijuuden kehittyminen kietoutuvat yhteen työpaikalla

Teksti: Leena Huovila

Kuva: Anu Pynnönen

Muuttuvassa maailmassa ja työelämässä työvoiman jatkuva oppiminen on organisaatioiden menestyksen edellytys. Kilpailtu työelämä vaatii paljon osaajilta mutta myös osaajat vaativat paljon työltä. He haluavat kehittyä ammatillisesti – myös oman jatkuvan työmarkkinakelpoisuutensa varmistamiseksi. He haluavat kokea arvostusta esihenkilöiden ja kollegoiden taholta. Subjektiivinen uramenestys on heille tärkeätä.

Työpaikkoja ei kuitenkaan ole rakennettu oppimisen ympärille, ja ne voivat rajoittaa oppimista esimerkiksi liian rajatuin työnkuvin ja jäykin työroolein. Tällöin tietoisinkaan itseään johtava asiantuntija ei todennäköisesti tikahdu työtyytyväisyyteen.

Työpaikka on myös oppimispaikka

– Asiantuntijuuden kehittäminen ja osaavien työntekijöiden pitäminen yrityksessä vaatii yhä syvempää ymmärrystä työntekijöiden toiveista, tarpeista ja hyvinvoinnista sekä näiden tekijöiden välisistä yhteyksistä, professori Petri Nokelainen Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta sanoo.

”On hyvin merkityksellistä, kohdellaanko työntekijää ammattilaisena ja osaavana asiantuntijana.”

Nokelainen johtaa Professional Growth and Learning -tutkimusryhmää (PGL), joka tutkii ammatilliseen asiantuntijuuteen liittyviä tekijöitä erilaisissa oppimisympäristöissä. Nokelaisen lisäksi ryhmään kuuluvat väitöskirjatutkijat Eija Lehtonen ja Ilmari Puhakka.

Työsuojelurahaston tuella ryhmä on toteuttanut WORKEE-tutkimushankkeen vuosina 2019–2020. Sen tulokset lisäävät ymmärrystä, jota tarvitaan työpaikkojen kehittämisessä työ- ja oppimisympäristöinä.

Tutkimuksessa selvitettiin oppimismahdollisuuksia, subjektiivista uramenestystä ja psykologisten perustarpeiden täyttymistä sekä näiden yhteyksiä työtyytyväisyyteen ja työpaikan vaihtoaikeisiin. Lisäksi tutkimuksessa testattiin innovatiivisia älyinstrumentteja, Moodmetric-älysormusta ja LearningTracker-älypuhelinsovellusta, joiden avulla saatiin tietoa fysiologisen virittyneisyyden ja tunteiden roolista ja vaihteluista erilaisissa työtilanteissa.

Kahdessa suuressa tekniikan alan yrityksessä

Nokelaisen mukaan on olemassa tutkimuksia, joissa kahta näistä näkökulmista on tutkittu yhtä aikaa, mutta näin monen tekijän vyyhtiä ei ole purettu aiemmin.

Tutkimus tehtiin kahdella suurella tekniikan alan työpaikalla: ohjelmistofirma Vincit Oy:ssä ja konsultointifirma Ramboll Oy:ssä. Osallistujat työskentelivät esimerkiksi suunnittelun, ohjelmoinnin, teknologiakehityksen ja konsultoinnin parissa. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 153 asiantuntijaa.

Aineistoa kerättiin ensin kyselyllä. Viiden päivän kenttätutkimukseen osallistui lähes puolet osallistujista. He saivat käyttöönsä innovatiiviset älyinstrumentit: tunnetiloja selvitettiin LearningTracker-älypuhelinsovelluksella ja fysiologista virittyneisyyttä Moodmetric-älysormuksella. Osa kenttätutkimukseen osallistuneista vielä haastateltiin.

Dissaaminen nakertaa monin tavoin

Tutkimukseen osallistuneet kokivat työympäristönsä pääosin oppimista mahdollistavaksi. Työntekijällä on esimerkiksi mahdollisuus osallistua ja ymmärtää työpaikan prosesseja omaa työnkuvaa laajemmin, ja hän tietää myös kollegansa työstä. Työntekijä saa käyttää taitojaan monipuolisesti ja ratkaista haastavia ongelmia.

Työntekijä saa palautetta, tukea ja apua esihenkilöiltä ja kollegoilta. Hän pääsee mukaan ammatillisiin verkostoihin ja koulutuksiin.

Heikompana osa-alueena esiin kuitenkin nousi Nokelaisen mukaan aika: työntekijöillä oli kiireessä vain kohtalaisesti aikaa tarkastella ja pohtia omaa työsuoriutumistaan. He haluaisivat myös aikaa kehittää tietojaan ja taitojaan työtehtäviä tehdessään.

Subjektiivisen uramenestyksensä asiantuntijat kokivat suhteellisen korkeaksi.

Kun perinteinen uramenestys näkyy ylennyksinä, parempana asemana ja palkkana, työn ja työurien muututtua keskiöön on noussut subjektiivinen uramenestys: miten henkilö itse kokee uransa. Kokeeko hän työnsä merkitykselliseksi ja vaikuttavaksi, otetaanko hänen näkemyksensä huomioon, kokeeko hän olevansa itse vastuussa urastaan ja valinneensa sen itse? Pystyykö työn tekemään hyvin? Jääkö aikaa jää riittävästi tyydyttävään elämään ja ihmissuhteisiin työn ulkopuolella?

– Kaikki subjektiivisen uramenestyksen osa-alueet olivat positiivisesti yhteydessä oppimismahdollisuuksiin, Nokelainen kertoo.

– Vahvoja yhteyksiä esiintyi positiivisen palautteen, tunnustuksen ja arvostuksen sekä koetun uramenestyksen välillä. Sillä on suuri merkitys, kohdellaanko työntekijää ammattilaisena, osaavana asiantuntijana, Nokelainen sanoo.

Arkikielellä siis: älä dissaa asiantuntijaa!

– Olisikin tärkeätä tarkastella ja kehittää palautekulttuuria sekä positiivisen palautteen käytäntöjä niin kollegoiden kuin esihenkilöiden tasolla, Nokelainen toteaa.

Psykologiset perustarpeet – autonomian kokemus, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden tarpeet – täyttyivät suhteellisen hyvin. Edelleen arvostus on vahvasti yhteydessä myös koettuun autonomian ja kompetenssin tarpeiden täyttymiseen.

”Asiantuntijalla voi mennäkin niin lujaa ja hyvin, että nykyinen työpaikka ei enää riitä.”

Oppimismahdollisuudet, subjektiivinen uramenestys ja psykologisten perustarpeiden täyttyminen kytkeytyvät monin tavoin toisiinsa, ja vyyhti on kokonaisuudessaan yhteydessä työtyytyväisyyteen. Ja taas tarkastelussa nousee esiin työntekijän kokema arvostus asiantuntijana.

Kun ura innostaa, haluaakin vaihtaa työpaikkaa

Perinteisesti on ajateltu, että työhönsä tyytyväinen ei halua vaihtaa työpaikkaa. Tämä pätee tässäkin tutkimuksessa, mutta myös jotain yllättävää nousi esiin:

– Laaja osallistuminen työpaikalla, työpaikan prosessien ja tavoitteiden parempi ymmärtäminen, kompetenssin tarpeen täyttyminen sekä yleinen tyytyväisyys uraan olivatkin positiivisessa yhteydessä työpaikan vaihtoaikaisiin, Nokelainen kertoo.

– Asiantuntijalla voi mennä niin lujaa ja hyvin, että nykyinen työpaikka ei enää riitä, mikäli se ei tarjoa kehittymisen ja etenemisen tilaisuuksia: hän haluaa uusia haasteita, ehkä hienommassa toimistossa ja parempaa palkkaa. On myös aloja, kuten juuri ohjelmistoala, jossa on oletuksenakin aina vaihtaa uusiin työpaikkoihin, usein paremman palkan perässä.

Tyytyväisyyttä, turhautuneisuutta, ahdistusta

Työelämän sliipatussa kuvastossa asiantuntijat esitetään kestohymy kasvoillaan: positiivisuus ja onnellisuus häikäisevät.

Työelämään kuuluvat kuitenkin kaikenlaiset tunteet: niin positiiviset kuin negatiiviset, joskin positiivisia on tämän tutkimuksen mukaan kaksinkertaisesti.

”Yleisimmät tunteet ovat tyytyväisyys, turhautuneisuus, rentoutuneisuus ja ahdistus”.

Kenttätutkimuksessa havaittiin, että kello 10 työtehtävät herättivät yleisimmin tyytyväisyyden tunteita, toiseksi eniten turhautuneisuutta. Kello 13 yleisin tunne oli edelleen tyytyväisyys mutta toiseksi yleisin ahdistus.

Työpäivän päättyminen teki tyytyväiseksi, ja sen rinnalla oli toiseksi yleisimpänä tunteena turhautuminen.

Yleisimmät tunteet olivat tyytyväisyys, turhautuneisuus, rentoutuneisuus ja ahdistus. Tunteiden järjestys oli sama, vaikka kyseessä oli kaksi eri työpaikkaa. Työntekijät mainitsivat yleisesti myös rentoutuneisuuden, helpotuksen ja tylsistymisen.

Erittäin vähille maininnoille jäi kiitollisuus, eikä esimerkiksi ilokaan kärkisijoilla ollut.

Työntekijöiden fysiologinen vireystila oli työpäivän aikana suhteellisen korkealla tasolla: aamupäivällä tasaisemmalla ja korkeammalla tasolla kuin iltapäivällä. Työpäivän aikainen vireystila oli korkeammalla tasolla kuin koko hereilläoloaikana.