Joustavat työajat vähentävät unihäiriöiden riskiä

Teksti: Joanna Sinclair

Kuva: Liisa Takala

Pitkäkestoista unettomuutta potee yli 9 % työikäisestä väestöstä ja yli 40 % kärsii tilapäisestä unettomuudesta.

Itä-Suomen yliopiston tuore tutkimushanke Parempaa unta – tutkimus työstä, kokonaiskuormituksesta, unesta ja palautumisesta ikääntyneillä työntekijöillä osoitti unihäiriöiden riskin olevan vähäisempää työntekijöillä, jotka voivat vaikuttaa omiin työaikoihinsa.

Työsuojelurahoituksen rahoittama hanke toteutettiin yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston, Turun yliopiston ja Työterveyslaitoksen kanssa. Hanketta johti psykologian professori Marianna Virtanen ja päätutkijana toimi tutkijatohtori Saana Myllyntausta.

Unihäiriöiden todennäköisyys lisääntyy iän myötä

Unihäiriöt jaetaan neljään luokkaan: nukahtamisvaikeudet, yöllinen heräily, liian aikainen herääminen kesken unen aamusta, sekä väsyneisyys nukutun yön jälkeen.

Virtanen kertoo tilapäisten unettomuusoireiden lisääntyneen viime vuosikymmeninä. Samalla nukuttujen tuntien määrä on vähentynyt.

”Nukkuminen ja unen laatu ovat keskeisiä palautumistekijöitä.”

”Nukkuminen ja unen laatu ovat keskeisiä palautumistekijöitä. Unihäiriöt voivat vaikuttaa niin elämänlaatuun, terveyteen kuin työ- ja toimintakykyyn”, Virtanen sanoo.

Unihäiriöt lisääntyvät tutkitusti iän myötä. 60–69-vuotiaista miehistä yli puolet ja naisista liki 70 % raportoi ajoittaisesta unettomuudesta.

”Varmaa syytä ilmiölle ei tunneta, mutta todennäköisenä pidetään, että ihmisen aivoissa tapahtuu iän karttuessa muutoksia, jotka heikentävät unta. Uni muuttuu kevyemmäksi ja pirstaleisemmaksi”, Virtanen toteaa.

Virtanen korostaa työhyvinvoinnin olevan itseisarvo, josta tulisi huolehtia läpi koko työuran:

”Suomessa on myös kestävyysvaje. Meidän jokaisen työpanosta tarvitaan. Päätimme tutkimushankkeessamme tarkastella unihäiriöiden yhteyttä hyvinvointiin, palautumiseen ja työkykyyn nimenomaan työuran viimeisinä vuosina.”

Tutkimusaineistossa noin 6700 kunta-alan työntekijää

Virtasen johtama tutkimus osoitti työn ja yksityiselämän kuormituksen olevan yhteydessä niin uneen, palautumiseen kuin työkykyynkin vanhemmalla iällä.

”Yksityiselämän kuormitus voi johtua esimerkiksi omaisen hoitamisesta, läheisen vaikeasta sairastumisesta tai yksinäisyydestä. Työkuormitusta puolestaan lisää muun muassa työn vaativuus, pitkät työpäivät, lähijohtamisen epäoikeudenmukaisuus ja vähäiset vaikutusmahdollisuudet omiin työaikoihin”, Virtanen listaa.

Yksi tutkimushankkeen kiinnostavimpia tuloksia oli se, että vaikutusmahdollisuus omiin työaikoihin näyttäisi suojaavan unihäiriöiltä kuormittavissa elämäntilanteissa.

”Työaikojen jousto pienentää selvästi unihäiriöiden riskiä ja lisää työntekijöiden hyvinvointia.”

”Työaikojen jousto pienentää selvästi unihäiriöiden riskiä ja lisää työntekijöiden hyvinvointia. Jos työnantaja haluaa ehkäistä työntekijöiden unen ja palautumisen ongelmia, joustavat työajat tarjoavat siihen hyvän keinon”, Virtanen korostaa.

Hankkeen pääasiallisena aineistona käytettiin Turun yliopiston FIREA-seurantatutkimusta, jossa on mukana jo noin 6700 eläkeiän kynnyksellä olevaa kunta-alan työntekijää. FIREA-tutkimuksessa kerätään tietoa postikyselyillä, vuosittain toteutettavilla kliinisillä mittauksilla, sekä osalle tutkimushenkilöistä jaetuilla ActiGraph-aktiivisuusrannekkeilla.

”ActiGraph-mittauksiin on tähän mennessä osallistunut noin tuhat ihmistä. ActiGraph on kiihtyvyysanturimittari, jota osallistujat käyttävät 24 tuntia vuorokaudessa viikon ajan. Mittarien käyttö tuo objektiivisesti mitattua tietoa unen määrästä, laadusta ja palautumisesta”, Virtanen kertoo.

Kaksoishoivakuorma heikentää hyvinvointia

Hankkeessa tutkittiin myös kokonaiskuormitusta, eli työn ja työn ulkopuolisten stressitekijöiden kasautumisen merkitystä. Virtanen tutkijakollegoineen osoitti, että työ- ja yksityiselämän kuormitustekijöiden lukumäärä oli suorassa suhteessa koettujen unihäiriöiden lukumäärään.

”Erityisesti unen ja palautumisen ongelmista kärsivät sellaiset ihmiset, joilla on elämässään useita kuormitustekijöitä”.

”Erityisesti unen ja palautumisen ongelmista kärsivät sellaiset ihmiset, joilla on elämässään useita kuormitustekijöitä – esimerkiksi omaishoitajan rooli oman työn ohella – ja lisäksi vähäinen vaikutusmahdollisuus omiin työaikoihin”, Virtanen sanoo.

”Kaksoishoivakuormalla on erityisen kielteinen vaikutus hyvinvointiin. Hoitoalalla työskentelevät ihmiset, jotka toimivat lisäksi omaishoitajina, raportoivat enemmän nukahtamisvaikeuksia kuin muilla aloilla työskentelevät omaishoitajat”, hän lisää.

Virtanen huomauttaa, että vaikka työsopimuslain 7§ on jo liki parinkymmenen vuoden ajan antanut työntekijälle oikeuden olla poissa töistä lyhyitä aikoja yllättävien hoivatilanteiden järjestämiseksi, tätä mahdollisuutta ei tunneta kovin hyvin.

”Työuran loppupään haasteisiin voisi monella työpaikalla kiinnittää enemmän huomiota. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että omaishoitoystävällinen ilmapiiri työpaikalla on yhteydessä vähäisempään sairauspoissaoloon, parempaan työn tuottavuuteen ja korkeampaan työhyvinvointiin”, Virtanen painottaa.

Työajan jousto pidentää työuria

Tutkimushankkeessa seuratiin ihmisten työkykyä poikkeuksellisen pitkällä aikavälillä, sillä FIREA-aineistossa hyödynnettiin myös Työterveyslaitoksen Kunta10-aineistoa, josta oli saatavilla tietoa jo vuodesta 2013 lähtien. Pitkä seuranta osoitti, että työstressillä ja unihäiriöillä voi olla kauaskantoinen yhteys alentuneeseen työkykyyn – jopa yli 10 vuoden päähän.

”Ihmiset, joilla oli työstressiä ja unihäiriöitä keski-ikäisenä, oli todennäköisemmin heikompi työkyky työuran viimeisinä vuosina”, Virtanen kertoo.

Virtanen on tutkijakollegoineen osoittanut jo aiemmassa tutkimuksessa ihmisten työskentelevän todennäköisemmin yli lakisääteisen eläkeikänsä mikäli heillä on hyvät vaikutusmahdollisuudet työaikoihinsa.

”Huomion kiinnittäminen joustaviin työskentelymahdollisuuksiin ja työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen on työpaikoilla ensiarvoisen tärkeää.”

”Huomion kiinnittäminen joustaviin työskentelymahdollisuuksiin ja työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen on työpaikoilla ensiarvoisen tärkeää. Se ei ainoastaan edistä työssäjaksamista lyhyellä tähtäimellä, vaan voi myös pidentää työuria”, hän tähdentää.

”Joustavat työajat ovat olleet arkipäivää monella alalla pitkään – ja koronan myötä etätyö yleistyi räjähdysmäisesti. Osalle etätyö tuo paljon kaivattua joustoa työpäivään, mutta monet myös kärsivät siitä. Itse soisin näkeväni koronan jälkeen enemmän valinnanvapautta: ihmiset voisivat halutessaan jäädä joustavasti etätöihin, jos he itse pitävät sitä hyvänä vaihtoehtona ja jos työn luonne sallii sen”, Virtanen pohtii.