Liikunta vahvistaa toiminta- ja työkykyä ja liika istuminen heikentää sitä

Teksti: Joanna Sinclair

Kuva: Liisa Takala

Jokaisen meistä tulisi harrastaa sydämen sykettä kohottavaa liikettä eli reipasta liikkumista 2 tuntia 30 minuuttia viikossa. Jos aika on kortilla – tai nauttii nopeatempoisemmasta liikkumisesta – saa rasittavalla liikunnalla vastaavat terveyshyödyt puolet nopeammin.

Kansanterveystieteen dosentti Jouni Lahti korostaa fyysisen passivisuuden ja istumisen olevan Suomessa merkittäviä kansanterveysongelmia. Esimerkiksi nuorten aikuisten työkyky on heikentynyt 2000-luvulla, ja varusmiesten kestävyyskunto on tasaisesti laskenut ja ylipaino lisääntynyt. Vähäisellä liikunnalla on tähän kehitykseen oma vaikutuksensa.

Lahti on tutkinut vapaa-ajan liikunnan ja istumisen määrän yhteisvaikutuksia henkiseen hyvinvointiin, sekä toiminta- ja työkykyyn. Työsuojelurahasto rahoitti hanketta post doc -tutkimusstipendillä.

Tutkimusaineistona Lahti hyödynsi Helsingin kaupungin 19–39-vuotiaiden työntekijöiden keskuudessa vuonna 2017 kerättyä Helsinki Health Study -kyselyaineistoa. Tutkimusotoksessa oli 4544 henkilöä, joista 80 % oli naisia.

Liikunta-aktiivisuudella on istumista vahvempi yhteys toiminta- ja työkykyyn

Lahden tutkimus osoitti, että aktiivinen liikunta ja etenkin rasittava liikunta ovat yhteydessä parempaan henkiseen hyvinvointiin, fyysiseen toimintakykyyn ja työkykyyn. Runsas istuminen on puolestaan yhteydessä huonompaan henkiseen hyvinvointiin.

”Ne Helsingin kaupungin työntekijät, jotka harrastivat vähän liikuntaa ja istuivat runsaasti, kokivat etenkin henkisen hyvinvointinsa selvästi huonommaksi kuin aktiiviset liikkujat ja vähemmän istuvat”, Lahti sanoo.

Lahden tutkimus osoitti, että aktiivinen liikunta ja etenkin rasittava liikunta ovat yhteydessä parempaan henkiseen hyvinvointiin, fyysiseen toimintakykyyn ja työkykyyn.

Lahti muistuttaa, ettei lyhytaikaisesta istumisesta tule terveyshaittoja, mutta yleisesti ottaen kaikki pitkäaikainen paikallaan oleminen – nukkumista lukuun ottamatta – on terveydelle haitallista.

”Istuminen on ihan luonnollista toimintaa. Monissa työtehtävissä tulee istuttua lähes kahdeksan tuntia päivässä. Istumista pitää vain muistaa tauottaa vähintään kerran tunnissa, mielellään puolen tunnin välein. Ihan samalla periaatteella sellaisissa töissä, jossa joutuu seisomaan pitkiä jaksoja yhtenäisesti, kannattaa välillä pitää istumistaukoja”, Lahti alleviivaa.

”Taukojumppa on aina hyvä idea. Jos olet töissä paljon paikoillasi, voi useampi minijumppa pitkin päivää olla parempi kuin yksi pidempi taukojumppa.”

Rasittavan liikunnan ei tarvitse olla extreme-urheilua

Etenkin rasittava liikunta oli Lahden tutkimusaineistossa selvästi yhteydessä parempaan henkiseen hyvinvointiin. Lahti painottaa, ettei rasittavalla liikunnalla tarkoiteta vain sellaisia lajeja, joissa hiki virtaa ja syke nousee huimiin lukuihin.

”Toki rasittava liikunta voi olla hyvinkin nopeatempoista, mutta ei sen tarvitse olla sitä.

Mikä tahansa reipasta kävelyä kovempi liikunta luetaan jo rasittavaksi liikunnaksi. Hölkkä on rasittavaa liikuntaa. Myös vauhdikas sauvakävely voi täyttää rasittavan liikunnan kriteerit”, Lahti sanoo.

”Nyrkkisääntönä kannattaa muistaa, että kaikki liikkuminen on kotiinpäin.”

Miksi rasittava liikunta parantaa myös henkistä hyvinvointia jopa enemmän kuin reipas liikunta?

Lahti kertoo, ettei hän etsinyt tutkimuksessaan vastausta tähän kysymykseen. Aiempaa tutkimusnäyttöä on kuitenkin siitä, että rasittava liikunta lisää esimerkiksi mielihyvähormonien kuten dopamiinin, serotoniinin ja endorfiinien tuotantoa kehossa enemmän kuin matalatehoinen liikunta.

”Tutkijana minua kiinnostaisi toki kovasti selvittää miksi juuri rasittava liikunta oli erityisen hyväksi – mutta yksittäisten työntekijöiden ja työnantajien kannalta tärkeintä lienee tiedostaa, että liikunnalla on merkitystä niin henkisen hyvinvoinnin kuin fyysisen toimintakyvyn ja työkyvyn ylläpitämisessä”, Lahti pohtii.

”Nyrkkisääntönä kannattaa muistaa, että kaikki liikkuminen on kotiinpäin. Säännöllinen reipas liikunta on jo todella positiivinen asia, ja rasittava liikunta saattaa tuottaa lisää terveyshyötyjä.”

Nyt tarvitaan uusi vaihde silmään

Suomessa vapaa-ajan kuntoliikunnan harrastamisessa on koko 2000-luvun ollut käynnissä tasainen positiivinen kehitys. Lisäksi monet työnantajat tarjoavat liikuntaseteleitä ja muita kannustimia, joilla he pyrkivät lisäämään työntekijöidensä liikkumista. Lahti korostaa, että kaikki tämä on hienoa, muttei riitä.

Työvoiman riittävyys on jo nyt iso haaste, samoin huoltosuhde – ja tilanne pahenee tulevina vuosina entisestään.

”Nyt tarvitaan uusi vaihde silmään. Työnantajien kannattaisi panostaa vielä enemmän työntekijöidensä terveyteen ja hyvinvointiin”, Lahti sanoo.

Lahti suosittelee lämpimästi liikuntamyönteisen työpaikkakulttuurin luomista.

”Arkiliikunnan lisääminen on avaintekijä. Väestöä edustavien kyselytutkimusten mukaan alle puolet suomalaisista liikkuu suositusten mukaan.”

Lahti suosittelee lämpimästi liikuntamyönteisen työpaikkakulttuurin luomista.

”Siihen on monia keinoja. Työmatkaliikuntaan kannattaa kannustaa entistä hanakammin, liikuntaseteleitä on hyvä tarjota, ja jokaisella työpaikalla olisi hyvä olla taukojumppatila ja -välineitä.”

”Erilaisiin liikunta- tai haastekampanjoihin voidaan osallistua porukalla – etätyöntekijöille ne ovat erityisen hyvä vaihtoehto. Jotta työmatkaliikunta olisi houkutteleva vaihtoehto, asianmukaiset pukuhuoneet ja suihkutilat ovat hyödyksi. Aika harva haluaa pyöräillä töihin, jos ei pääse peseytymään ja vaihtamaan vaatteita,” Lahti huomauttaa.

”Tietysti työntekijöiden liikkumisen tukemisesta tulee kustannuksia. Uskon kuitenkin, että investoinnit maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin.”