Luonnonvalo on työhyvinvoinnin tärkeä lähde

Teksti: Sami Turunen

Kuva: Timo Heikkala

Veden, ravinnon ja levon lisäksi myös valo on ihmisen perustarve.

“Valoa tarvitaan arkisiin elämisen prosesseihin, mutta myös henkisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Olemme kehittyneet valon rytmin kanssa eläjiksi”, sanoo apulaisprofessori Henrika Pihlajaniemi.

“Tärkeää on nimenomaan luonnonvalo, joka on vaikuttanut ihmisen kehitykseen lajina. Kuitenkin elämän rytmi 24/7-yhteiskunnassa on muuttunut sellaiseksi, että emme enää elää luonnonvalon mukaan.”

Arkkitehdiksi valmistunut Pihlajaniemi on erikoistunut valaistukseen ja sen tutkimiseen. Hänen väitöskirjansa tutki ympäristön ja käyttäjänsä tarpeisiin mukautuvaa valaistusta. Valo on tärkeä arkkitehtuurin elementti, jolla vaikutetaan ihmisten tunteisiin ja kokemuksiin.

Ihminen tarvitsee luonnonvalon rytmiä

Pihlajaniemi tutki Oulun yliopistossa keinoja parantaa työhyvinvointia ja turvallisuutta älykkään valaistuksen avulla tiloissa, joissa on niukasti luonnonvaloa. Työsuojelurahaston tukemassa hankkeessa tutkimusryhmä tutki myös sitä, mitä vaikutuksia luonnonvalon rytmin simuloinnilla on ihmisen vuorokausirytmiin, joka ilmenee muun muassa aktiivisuustasoina ja unirytminä.

Tutkimuksessa yhdistettiin mitattavaa dataa ihmisten kokemuksiin. Hanketta varten tehtiin myös esiselvityskysely, haastatteluja sekä konseptisuunnitelmia pilottikohteena olleeseen Pyhäsalmen kaivokseen, muun muassa Callio Labin tiloihin. Pilottitutkimus tehtiin maan alla toimistoympäristössä, ei itse kaivostoiminnassa.

”Valoa tarvitaan arkisiin elämisen prosesseihin, mutta myös henkisen hyvinvoinnin turvaamiseksi.”

“Kaivosympäristö oli hyvin erityinen paikka, jossa lähtökohtana oli pimeys. Se oli kimmoke tutkia, miten älykkäästi ohjattu valaistus tukee hyvinvointia ja toimintoja työympäristössä sekä mitä se vaikuttaa esimerkiksi turvallisuudentunteeseen”, Pihlajaniemi sanoo.

Vuorokausirytmi maan alla vuorotyössä työskennellessä menee helposti sekaisin. Siksi sirkadiaanisen valaistuksen periaatetta noudattavilla vaihtoehdoilla tutkittiin, millaista vaikutusta niillä on vuorotyössä työskentelevien hyvinvointiin. Sirkadiaaninen valaistus tarkoittaa luonnollisen valon rytmin mukaan muuttuvaa valoa.

“Aamulla kun saavutaan työvuoroon, valaistus on himmeämpi ja lämpimämpi ja alkaa kirkastumaan kohti puolta päivää tai lounasaikaa, jolloin valaistus on voimakkaimmillaan ja viileän sävyistä. Myöhemmin vuorossa valo alkaa himmenemään hitaasti ja muuttumaan taas sävyltään lämpimämmäksi”, Pihlajaniemi kertoo.

Valaistus huomioi myös iltavuorossa työskentelijät sovitetulla muutosrytmillä. Vaikka valaistus muuttuu, valoa on kuitenkin koko ajan tarpeeksi työntekoa varten. Sirkadiaanisesta valaistuksesta saatiinkin positiivista palautetta.

Valo lisää turvallisuutta

Valaistuksen järjestämisessä testattiin kahta erilaista mallia. Toisessa valo tulee vain ylhäältä katosta, toisessa myös työtilojen seiniä on valaistu.

“Vaakasuoraan tuleva valo vaikuttaa erilailla silmän reseptoreihin. Seiniä hyödyntävä valaistus myös avartaa tilakokemusta ja palautteen perusteella se koettiin parempana.”

Myös valaistuksen kontrastisuuden merkitys nousi esille. Jos työympäristössä ei ole paljon luonnonvaloa tarjolla, ihmisten silmät voivat olla herkkiä häikäisylle. Sirkadiaanisessa järjestelmässä valaistustasoja ei kannatakaan kasvattaa niin korkeiksi kuin työtilassa, jossa auringonvaloa on saatavilla ja valaistusvoimakkuudet ovat korkeammat.

Kaivosympäristössä nousi esiin yksi hieman yllättävä, mutta looginen havainto.

“Turvallisuuden kannalta on oleellista, että kaivoskäytäviä ei ole valaistu liian voimakkaasti. Hämärissä ja jopa valaisemattomissa käytävissä on helpompi havaita lähestyvän työkoneen valo. Se viestii siitä, että kone on tulossa ja se lisää turvallisuutta”, Pihlajaniemi sanoo.

Valaistusta hyvä pystyä säätämään

Kaivokset ovat ääriesimerkki luonnonvalottomasta työpaikasta ja tutkimuksen kohderyhmä oli varsin pieni. Pitkälle meneviä valaistussuosituksia ei siksi voi sen perusteella tässä vaiheessa antaa, mutta Pihlajaniemen mukaan asiaa kannattaa tutkia lisää isommassa kohderyhmässä.

“Tulokset ovat sovellettavissa moniin työympäristöihin, joissa ei ole luonnonvaloa tarjolla. Niitä on itse asiassa aika paljon. Kun tehdään syvärunkoisia taloja, niiden sisäosiin ei tule paljoa luonnonvaloa. Samoin esimerkiksi kauppakeskuksissa ei ole juuri luonnonvaloa.”

”Tärkeää on, että valaistusta pystyy säätämään henkilökohtaisesti, koska valon tarve on yksilöllistä.”

Iso osa suomalaisista tekee töitä maan päällä olosuhteissa, joissa valaistusta on helpompi järjestää. Siihenkin Pihlajaniemi antaa perusvinkit.

“Tärkeää on, että valaistusta pystyy säätämään henkilökohtaisesti, koska valon tarve on yksilöllistä. Tämä koskee myös luonnonvaloa – suoraa auringonvaloa on hyvä pystyä kontrolloimaan esimerkiksi sälekaihtimilla. Jos luonnonvaloa ei ole, olisi ihanteellista, että keinovalaistusratkaisut toimisivat älykkäästi ja mukautuvasti siten, että ihmiset huomaavat sen kautta ajan kulumisen.”

Valon tutkijaa itseään ei ahdista Suomen välillä synkkäkin syksy.

“Tutkin tällä hetkellä kaupunkipimeyttä ja minua ahdistaa enemmän tieto siitä, että pimeä aika loppuu keväällä yllättävän nopeasti”, Pihlajaniemi nauraa.