Moniammatillinen yhteistyö lisää voimaantumista Läntisessä Syöpäkeskuksessa

Teksti: Leena Huovila
Kuvat: Vesa-Matti Väärä

Syöpään sairastunut voi saada tiedon pahanlaatuisesta löydöksestään kahden minuutin puhelulla, joka jättää epätietoisuuteen: mitä tapahtuu, missä ja milloin. Paljon tapahtuukin, sillä hoitopolku on lyhyimmilläänkin pitkä, monivaiheinen ja usein monipaikkainen.

Syöpäpotilaiden hoito on moniammatillista, ja hoitoon osallistuu useiden ammattiryhmien edustajia: esimerkiksi kirurgeja, patologeja, onkologeja, syöpäsairaanhoitajia, sädehoitolääkäreitä, röntgenhoitajia, fyysikoita, neurologeja, ravitsemusterapeutteja, fysioterapeutteja, kuntoutusohjaajia, hammaslääkäreitä, suuhygienistejä, sairaalapastoreita, sosiaalityöntekijöitä, lääkintävahtimestareita sekä hoitoaikoja järjestävää toimistohenkilökuntaa.

Ammatillisesti voimaantunut jaksaa

Läntisessä Syöpäkeskuksessa toteutettiin Työsuojelurahaston tuella Tulevaisuuden vetovoimainen syöpäkeskus (VETÄVÄ) -tutkimushanke vuosina 2017–2020. Hankkeesta vastasi Turun ammattikorkeakoulu, ja partnereita olivat Turun yliopisto, Työterveyslaitos, sekä Läntinen Syöpäkeskus, joka koordinoi Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Vaasan sairaanhoitopiirien syövän hoitoa ja tutkimusta.

– Tuotimme uutta tutkittua tietoa moniammatillisen yhteistyön ja ammatillisen voimaantumisen välisistä suhteista sekä niiden edistämisestä osana syövän hoitoon osallistuvien ammattihenkilöiden työhyvinvointia ja potilaslähtöistä toimintaa, hankkeen vastuuhenkilö, terveystieteiden tohtori ja yliopettaja Virpi Sulosaari Turun ammattikorkeakoulusta sanoo.

Sulosaaren mukaan tätä ammattilaisten joukkoa on tutkittu vähän, vaikka esimerkiksi työuupumuksen ja myötätuntouupumuksen riskin on todettu olevan heillä korkea. Hoitavan henkilökunnan psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi ovat kriittisiä tekijöitä hoidon laadun varmistamisessa ja potilastyytyväisyydessä.

– Hankkeen lähtökohtana oli tieto, että moniammatillisesti työskentelevä ja ammatillisesti voimaantunut henkilöstö jaksaa ja viihtyy työssään paremmin sekä kokee oman työnsä hallintaa, Sulosaari sanoo.

Moniammatillisuus hoidon kulmakivenä

Joka kolmas suomalainen sairastuu jossain elämänsä vaiheessa syöpään. Syöpä koskettaa monia, ja tällä hetkellä Suomessa on kaikkiaan 290 000 syövän sairastanutta ihmistä. Kun väestö ikääntyy, tapausmäärät kasvavat edelleen, ja syöpä vaatii yhä suuremman osan terveydenhuollon voimavaroista.

– Tämä on terveydenhuollon kentästä yksi keskeinen kohde, johon meidän on panostettava. Ammattitaitoisen henkilökunnan sitoutumista pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen työskentelyyn läpi koko työuran on edistettävä, Sulosaari sanoo.

Sulosaari seuraa aitiopaikalta syöpäpotilaiden hoidon haasteita ja kehittämistä myös EU:n tasolla, sillä hän kuuluu eurooppalaisen syöpäsairaanhoitajien kattojärjestön (European Oncology Nursing Society) johtoryhmään.

Sulosaari mainitsee kolme tuoretta EU-dokumenttia – Mission Cancer, EU4Health 2021–2027 ja Europe´s Beating Cancer Plan –, jotka linjaavat syövän ehkäisyä, hoitoa ja niiden kehittämistä EU:ssa. Suomessa Kansallisen syöpäkeskuksen ja viiden alueellisen syöpäkeskuksen perustaminen on tuonut uusia vaatimuksia henkilöstölle palveluiden yhteensovittamiseksi, yhdenmukaistamiseksi sekä verkostomaisen työotteen ja toimintamallin omaksumiseksi.

– Isoissa EU:n strategioissa ja myös meidän hankkeessamme olennaista on halu kehittää ja kehittyä sekä antaa hoitoa potilaslähtöisesti ja laadukkaasti, Sulosaari sanoo.

– Syövän hoidon lisäksi sekundaaripreventio eli sairaudesta toipuvien ja toipuneiden terveyden edistäminen ja syövän uusiutumisen ehkäisy on tärkeätä. Tämäkin liittyy hoitoketjun moniammatillisuuteen: ideaalitilanne olisi, että esimerkiksi ravitsemus- ja liikuntaneuvonta integroitaisiin hoitokokonaisuuteen alusta asti, mikä voisi edistää terveyttä ja toimintakykyä, Sulosaari sanoo.

”Syöpäkeskusten on tuettava ammattitaitoisen henkilökunnan sitoutumista pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen työskentelyyn läpi koko työuran.”

Työn tuunaamista ja yhteensovittamista

Hankeaikana Läntinen Syöpäkeskus oli vasta muotoutumassa verkostoksi, joka yhdistää kolmen sairaalan – Turun yliopistollisen keskussairaalan, Satasairaalan ja Vaasan keskussairaalan – syövän hoidon yksiköiden toiminnan siten, että henkilöstö toimii yhdessä yli organisaatiorajojen.

– Potilas saattaa saada hoitoa kahdessa ellei kolmessa sairaalassa, ja hoitokäytänteiden pitää siksi olla yhdenmukaisia, Sulosaari sanoo.

Hankkeessa toteutettiin kyselyllä moniammatillisen yhteistyön toteutumisen ja ammatillisen voimaantumisen arviointi vuosina 2018 ja 2019. Kehittämisinterventioina järjestettiin oman työn tuunaamisen työpajoja ja yhteensovittamistyöpaja, jossa työskentelyn kohteena oli yhteistyö vaikeasti sairaan potilaan hoitopolulla. Lisäksi järjestettiin kaksi kehittävän arvioinnin tapaamista.

– Tiedon jakamisessa ja potilaslähtöisessä yhteisen tavoitteen eteen työskentelyssä saattaa olla jännitteitä esimerkiksi sairaalahierarkian ja hektisen kiireen takia, Sulosaari sanoo.

Lisäksi voi olla silkkaa tietämättömyyttä siitä, mitä lisäarvoa eri ammattilaiset voivat potilaan hyväksi tuoda. Eräänkin ammattilaisen oman työn tuunaaminen tarkoitti sitä, että hän teki osaamistaan tunnetuksi organisaatiossa. Toinen taas edisti mindfulnessin käyttöä, jotta potilaan kanssa oltaisiin läsnä eikä ajateltaisi jo seuraavaa tehtävää.

”Eräskin oman työnsä tuunaaja teki omaa ammattiosaamistaan tunnetuksi organisaatiossa.”

Tutkimuksen osallistuneet arvioivat, että moniammatillisuus hitsaa toimijoita yhteen. Kehittämisen todettiin vaativan pitkäjänteistä ja -kestoista työskentelyä. Moniammatillinen yhteistyö ja ammatillinen voimaantuminen arvioitiin pääosin myönteisesti, mutta kriittisimmät arviot liittyivät johdon tukeen.

– Johdon tuki on ensiarvoisen tärkeätä kaikessa kehittämisessä. Johdon täytyy sitoutua kehittämisen tukemiseen, antaa siihen aikaa ja resursseja sekä kuulla eri ammattilaisten näkemyksiä.

Hankkeessa kehitettiin uusi tutkimusinstrumentti (Moniammatillinen yhteistyö ja johtaminen, MONAMI) moniammatillisen yhteistyön toteutumisen arviointiin tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Sitä voidaan hyödyntää muissakin terveydenhuollon toimintaympäristöissä – niin kuin koko tutkimuksenkin tuloksia.

Lisätietoa: Tulevaisuuden vetovoimainen syöpäkeskus (VETÄVÄ)