Podcasteilla työhyvinvointia nuorille aikuisille

Teksti: Sami Turunen

Kuva: Sami Turunen

Työhyvinvoinnin tueksi tehtyä materiaalia riittää joka lähtöön. Nuorten työhyvinvoinnin tutkimushankkeessa haluttiin selvittää uutta tapaa lähestyä asiaa: miten audiodokumentit toimisivat työyhteisöjen tukena?

– Dokumentit olivat käytännössä lyhyitä podcasteja eli 4–8 minuutin tarinoita ihmisten omista kokemuksista, jotka liittyvät työssä jaksamiseen. Osa dokumenteista oli taas asiantuntijoiden näkökulmia ja kommentteja aiheisiin, sanoo Tiia Metiäinen, tutkija ja hankkeen vetäjä Mind@Work-hankkeesta.

Tarinat valikoituivat materiaalikeräyksen kautta. Hankkeen eri vaiheisiin on osallistunut toistasataa vapaaehtoista: nuoria aikuisia, esihenkilöitä, yrittäjiä ja asiantuntijoita. Yhteistyökumppaneiden kanssa järjestetyistä työpajoista nousi esiin toiveita, millaisia materiaaleja aiheeseen liittyen kaivataan. Tarinoita on kerätty vapaaehtoisten lisäksi myös verkkolomakkeella.

– Teimme myös haastatteluja kaduilla pysäyttämällä ihmisiä ja kysymällä heidän työelämäkokemuksistaan. Niistä osa valikoitui nauhoitettaviksi.

Tarinat liittyvät työhyvinvointiin laidasta laitaan, ja mukana on ollut hyvin erilaisista taustoista tulevia ihmisiä lastentarhanopettajasta palkkasotilaaseen. Asiantuntijoilla on ollut myös erilaisia näkökulmia aiheeseen: osalla on yhteiskunnallinen, osalla enemmän yksilön tai työyhteisön näkökulma. Tarinoita on käytetty audiodokumenttien lisäksi laajemminkin hankkeessa.

Tunteikasta keskustelua

Äänitettyjen dokumenttien käyttöä osana työyhteisökeskustelua pilotoitiin muutamassa erilaisessa työyhteisössä: markkinointifirman digimarkkinoinnin tiimi, rakennusalan pienyrityksen henkilöstö, luovien alojen työntekijäkollektiivi sekä opettajien ohjausryhmä. Ryhmien koko oli keskimäärin kuusi ihmistä. Kuuntelun jälkeen keskusteltiin työssäjaksamisesta.

– Ryhmät oli hyvä pitää suhteellisen pienenä, jotta keskustelu saatiin avoimeksi ja luottamukselliseksi. Keskustelut olivatkin erilaisia, osa myös hyvin intiimejä ja tunteikkaita. Ihmiset jakoivat aidosti ja rehellisesti ajatuksiaan, sanoo Metiäinen, joka itse fasilitoi keskustelut.

Keskusteluissa pyydettiin ihmisiä myös kuvailemaan unelmiensa työyhteisö. Kohtaaminen ja yhteisöllisyys nousivat vahvasti esille, samoin niitä tukevat mielikuvat, kuten käsi olkapäällä. Puhumisen ja hyvän fiiliksen tärkeys korostui.

Millaisia määreitä Metiäinen itse liittää unelmien työyhteisöön?

– Avoimuus, välittömyys, huumori ja leikkisyys kuuluvat työyhteisöön, jossa itse viihdyn. Pitää voida tuntea, että on hyväksytty sellaisena kuin on.

Iso merkitys pilottityöpaikoille

Keskusteluissa mukana olleita ihmisiä on haastateltu hankkeen seurantavaiheessa. Metiäisen mukaan on ollut positiivinen yllätys, miten ihmiset kokivat keskustelut edelleen hyvin merkityksellisiksi, jopa vuosi niiden jälkeen.

– Moni sanoi, että työyhteisö oli tiivistynyt, oli auennut uusia yhteyksiä ja asioista on voitu puhua entistä avoimemmin.

Myös esihenkilöiden mielestä keskusteluformaatti oli hyödyllinen. He kokivat, että keskustelun avulla oli mahdollista luoda turvallisempaa ilmapiiriä sekä tutustua työyhteisön jäseniin paremmin.

Keskustelut poikivat myös konkreettisia uusia avauksia.

– Esimerkiksi yksi työyhteisö aloittaa nyt viikon aina yhteisellä aamiaisella, jossa ei puhuta työasioista vaan arjen kuulumisista. On ollut ihanaa kuulla, että tällä on ollut konkreettisia seurauksia.

Moderni käsittelytapa

Hankkeen kokemukset olivat rohkaisevia ja niitä on nyt tarkoitus jalostaa eteenpäin.

– Audiomuoto sai positiivista palautetta. Henkilökohtaiset tarinat auttoivat samastumaan aiheisiin, ja toisaalta ne antoivat hyviä esimerkkejä laajentaa keskustelua oman työyhteisön tilanteisiin. Tällä hetkellä podcastit ovat suosittuja, ja nuorten aikuisten keskuudessa ne ovat hyvä tapa käsitellä myös työhyvinvoinnin asioita.

Audiodokumentit ovat kaikkien kuunneltavissa, ja niitä varten on ohjeistus, kuinka kuuntelun jälkeistä keskustelua voi johdatella.

– Tämä on matalan kynnyksen formaatti. Materiaalia voi hyödyntää rohkeasti myös vaikkapa koulutuspäivän tai työhyvinvointitapahtuman alustuksena.

Tiia Metiäisen mukaan nuorten työhyvinvoinnissa näkyvät edelleen koronan vaikutukset ja sitä kautta ihmiskontaktien kaipuu.

– Tämä näkyi esimerkiksi siinä, kun kiersimme kaduilla keräämässä tarinoita. Lähes kaikilla satunnaisesti valikoituneilla ihmisillä oli aiheeseen liittyviä kokemuksia, joista he olivat valmiita kertomaan. Nuorten työhyvinvointi ei ole vain yksilöiden ongelma, vaan iso yhteiskunnallinen ja rakenteellinen asia.