Riskit vaanivat ruokalähettejä – ala kaipaa tietoa ja valvontaa

Teksti: Sami Turunen

Kuva: Sami Turunen

Ruokalähettien työn varjopuolia ovat työn stressaavuus, hektisyys sekä pitkät työpäivät niiden osalta, jotka voivat vaikuttaa työpäivänsä pituuteen.

”Varsinkin Woltin mallissa työtä voi itse säädellä, ja mitä nopeammin teet, sitä enemmän ansaitset. Siksi syntyy houkutus pitää kovaa vauhtia, tinkiä tauoista ja tehdä pitkää päivää. Työn asetukset ovat aika stressaavat”, sanoo Tampereen yliopiston tutkija Mikko Perkiö.

Stressiä lisää myös jatkuva yksin työskentely, työssä koetut loukkaukset ja arvostuksen puute.

Ruokalähetit altistuvat myös tapaturmille, jotka liittyvät erityisesti heidän kulkuvälineisiinsä.

”Kauppojen verkkokauppatilauksia viedään turvallisilla autoilla, mutta osa ruokaläheteistä kulkee sähköpotkulaudoilla ja pyörillä, kelissä kuin kelissä, reppu selässä. Siinä riittää riskimaisemaa. Työturvallisuus ja vakuutuspuoli ovat retuperällä, ja harvalla lähetillä on samaa lakisääteistä turvaa kuin palkansaajilla”, Perkiö sanoo.

Stressiä lisää myös jatkuva yksin työskentely, työssä koetut loukkaukset ja arvostuksen puute.

Kiire lisää lähettityön psykososiaalista kuormitusta.

”Pitkillä työpäivillä kompensoidaan matalaa ansiotasoa. Se lisää fyysisiä haittoja sekä aiheuttaa työuupumusta ja väsymystä.”

Maahanmuuttajien työmarkkinat

Työsuojelurahaston tukemassa hankkeessa tutkittiin ruokajakelutyön koettuja riskejä alustatyössä sekä muussa ruokajakelutoiminnassa. Hankkeessa työskennellyt Benta Mbare tekee myös väitöskirjaa lähettien työn psykososiaalisesta kuormituksesta.

Tutkimuksessa haastateltiin 21 jakelutyön tekijää: tuotekeräilijöitä, kuljetustyöntekijöitä sekä esimiehiä ja yrittäjiä vähittäiskaupassa ja kuljetuksessa. Lisäksi ruokalähettejä haastateltiin kymmenen – heistä yksi oli kantasuomalainen. Muut olivat muualta Suomeen muuttaneita: kansainvälisiä opiskelijoita, tutkinnon jälkeen tai perhesuhteiden kautta Suomeen jääneitä sekä muita maahanmuuttajia.

”Tämä kuvaa hyvin sitä suhdelukua, kenelle nämä lähettityöt osuvat”, Perkiö sanoo.

”Monet ruokaläheteistä ovat matalan tulotason maista, eivätkä ole tottuneet pohjoismaiseen palkkatasoon, työsuojeluun tai sosiaaliturvaan. Se luo kahden tason työmarkkinoita, varsinkin jos lähetillä ei ole omaa ’tiliä’ vaan hän tekee työtä alihankintana toiselle lähetille. Silloin minimipalkan suuruusluokkaa oleva tulo jaetaan kahteen osaan.”

Riskit omalla vastuulla

Muualta tulleilla ymmärrys suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta ja turvaverkosta on kirjavaa.

”Käsitys työn suorittamisen statuksesta ja siitä, onko itse työntekijä ja onko alustayhtiö työnantaja, voi olla vaihtelevaa. Jotkut ymmärsivät jotenkin itsensätyöllistäjän asemansa ja sen, että vastaa työn riskeistä itse, mutta sosiaaliturvan ja vakuuttamisen ymmärtäminen on paljon hajanaisempaa.”

Kuitenkin monet ovat tyytyväisiä tulotasoonsa, ja työn joustavuus miellyttää.

”Se lisää riskien sietämistä, mutta ei niiden haltuunottoa”, Perkiö sanoo.

Perkiön mukaan viranomaisten pitäisi kiinnostua, kuka työt oikeasti tekee ja velvoittaa alustayhtiöt valvomaan asiaa.

Siitä, millaisessa työmarkkina-asemassa lähettityötä tehdään, on käyty kovaa keskustelua. Vääntö jatkuu tulevaisuudessakin, koska lähettityötäkin ulkoistetaan: tilien omistajat voivat ulkoistaa työtä niille, joilla ei ole omaa tiliä ja ottaa osan palkkiosta.

Perkiön mukaan viranomaisten pitäisi kiinnostua, kuka työt oikeasti tekee ja velvoittaa alustayhtiöt valvomaan asiaa.

”Rakennusalallakin on alihankinnan ketjutuksia, mutta sielläkin pitää tietää, kuka työn lopulta tekee. Isoimmat ongelmat ovat aina siellä ketjun viimeisessä päässä.”

Vastuu siirretty pois työnantajilta

Ruokalähettiala on vielä nuori, siksi ala on myös varsin villi ja siellä on mukana ihmisiä vailla lain suojaa. Perkiön mukaan kyseessä on tuoreen toimialan ongelmatiikka, mutta myös arkuutta puuttua kasvavan alan käytäntöihin.

”Wolt on suomalainen startup-menestystarina. Näitä kruununjalokiven kimaltavia puolia on kivempi katsoa kuin varjoisampia sävyjä”, hän arvelee.

Perkiö perää myös ihmisoikeuksia ja vierastyöläisten arvostusta.

”Keskiluokalle kohtuuhintainen kotiinkuljetus kelpaa, mutta olisi hyvä jaksaa jutella myös sen kuljettajan työoloista.”

Perkiö ei sano, että lähettien pitäisi loikata palkkatyöläisyyteen tai luopua työn joustavuudesta. Mutta itsensätyöllistäjien riskejä ja sosiaaliturvan repaleisuutta pitäisi pystyä vähentämään.

”Keskiluokalle kohtuuhintainen kotiinkuljetus kelpaa, mutta olisi hyvä jaksaa jutella myös sen kuljettajan työoloista.”

”Meillä on ollut perinteisesti palkkatyön maailma, jossa työ tuo sosiaaliturvan ja jossa työnantajalla on ollut rooli riskien tunnistamisessa ja poistamisessa. Nyt on menossa iso vyöry, jossa vastuu riskeistä ja työsuojelu siirtyy ihmisille, jotka ovat uusia Suomessa.”

Perkiön mukaan alustatyöyritykset pyrkivät jakamaan informaatiota – mutta samalla kysyy, riittääkö se.

”Valvonta ja heikoimpien lenkkien tunnistaminen on tärkeää, jotta tietoa ja oikeutta saadaan niille, jotka ovat kaikkein turvattomimpia. Näin ehkäistään myös pahimpia väärinkäytöksiä.”