Sisäinen kello vaikuttaa työn imun kokemiseen

Teksti: Maarit Seeling

Kuva: Timo Heikkala

Aamuihmiset näyttävät olevan Oulun yliopiston tutkijan ja Työsuojelurahaston post doc –stipendiaatin Heli Kiema-Juneksen mukaan työelämässä vahvemmilla kuin iltaihmiset.

–Tutkimuksen mukaan aamuihmiset kokivat työn imua useammin kuin ilta- ja päivätyypit. Yksi selittävä tekijä tähän on sisäisen kellon ja ympäristön yhteensopivuus, mikä taas vaikuttaa unen laatuun ja pituuteen. Riittävä uni taas vaikuttaa vireyteen ja työkykyyn, Kiema-Junes avaa.

Henkilökohtainen vuorokausirytmi eli kronotyyppi määräytyy pitkälti biologisin ja yksilöllisin perustein. Ympäristötekijät vaikuttavat myös jonkin verran. Ongelmia syntyy, kun työelämä toimii edelleen maatalousyhteiskunnan peruna pitkälti aamuvirkkujen ehdoin. Eikä kyse ei ole pelkästään työstä, vaan myös elämän muut aikataulut kouluine, päiväkoteine ja harrastuksineen rytmittyvät aamu- ja päiväihmisten tarpeiden mukaan.

”Tutkimuksen mukaan aamuihmiset kokivat työn imua useammin kuin ilta- ja päivätyypit.”

Täysin aamurytmisten armoilla iltaihmiset eivät silti ole. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa työpäivän sujuvuuteen — työtehtävistä ja alasta riippuen ainakin jonkin verran.

–Esimerkiksi asiantuntijatyössä pystyy yleensä päättämään itse töiden järjestyksen. Iltatyypin kannattaakin siirtää keskittymistä vaativat tehtävät päivemmälle ja hoitaa rutiininomaisia tehtäviä aamulla. Pienillä järjestelyillä voi itse edistää vuorokausirytmin mukaista suoriutumistaan ja vaikuttaa sitä kautta työhyvinvointiin, Kiema-Junes neuvoo.

Liikunta auttaa jaksamaan

Aiemmissa tutkimuksissa havaittiin myös, että liikunnan kautta on mahdollista päästä käsiksi sisäisen kellon säätöihin. Esimerkiksi aamuun tai aikaiseen iltapäivään ajoitetun fyysisen harjoittelun huomattiin siirtävän iltaihmisen luontaista rytmiä hiukan varhaisemmaksi.

Hyvä fyysinen ja psyykkinen kunto auttaa myös sietämään paremmin työstressiä. Siten hyvällä kunnolla on iso rooli työstressin ehkäisemisessä ja hallinnassa.

Parasta Kiema-Juneksen mielestä olisi, jos jokainen voisi toimia työelämässä oman rytminsä mukaisesti.

–Jo aiemmin on havaittu, että fyysinen aktiivisuus jouduttaa työstä palautumista ja parantaa stressinsietokykyä. Ongelmien käsittely tuntuu hyväkuntoisena helpommalta. Myös oman tutkimukseni alustavat tulokset osoittavat, että fyysinen kunto vähentää työstressin kokemista.

Ihminen on osittain sisäisen kellonsa vanki. Parasta Kiema-Juneksen mielestä olisi, jos jokainen voisi toimia työelämässä oman rytminsä mukaisesti.

–Tutkimus kuitenkin osoitti, että vuorokautiseen vireystilaan voidaan vaikuttaa. Kieltämättä on haastavaa, jos oma vuorokausirytmi on ihan päinvastainen kuin mitä työ edellyttää. Siksi vuorotyö ei yksinkertaisesti sovi kaikille. Todennäköisesti yötöissä on enemmän iltaihmisiä kuin aamuvirkkuja, Kiema-Junes pohtii.

Työsuunnittelu iltavirkkujen avuksi

Nykyisessä tietoyhteiskunnassa kellonajoilla ei ole enää samanlaista merkitystä kuin jokunen sukupolvi sitten. Siksi olisi tärkeää, että erilaiset rytmit voitaisiin työelämässä ottaa paremmin huomioon. Aamurytmi ei ole kaikille paras vaihtoehto, eikä työn jaksottamiseen liittyviä kaikkia perinteitä tarvitse toistaa vuosikymmenistä toisiin.

–Kyseessä on aika iso hyvinvointiin ja kansanterveyteen vaikuttava tekijä. Pitkään väärässä rytmissä eläminen kerryttää univajetta ja voi lisätä uupumusta, ja altistaa näin monille fyysisille sairauksille. Vuorokausirytmi määräytyy geneettisesti, eikä sitä pysty loppumattomiin siirtämään.

Kiema-Junes kannustaa ottamaan työaikajoustot entistä paremmin käyttöön. Iltavirkun kannattaa myös suunnitella oma työpäivä rytmin mukaisesti. Vireystilaa nostattavaa liikuntaa ei myöskään kannata harrastaa kovin myöhään päivästä, niin vain siirretään rytmiä entisestä iltapainotteisemmaksi. Arjen rutiineista kannattaa pitää kiinni, näin aamurytmiin on helpompi sopeutua.

Kiema-Junes kannustaa ottamaan työaikajoustot entistä paremmin käyttöön.

–Olisi tärkeää, että työnantajat ja organisaatiot pyrkisivät luomaan jokaisen työnteolle optimaaliset olosuhteet. Myös työhyvinvointi paranisi, kun yksilön ei tarvitsisi pinnistellä vain pärjätäkseen. Siksi olisi tärkeää tarkastella, ovatko työn vaatimukset ja voimavarat tasapainossa. Ihmisläheisellä ja myönteisellä johtamisella voidaan edistää työntekijän kokemaa työn imua, Kiema-Junes sanoo.