Sosiaalinen aktiivisuus pidentää työuraa

Väestö ikääntyy ja työikäisten suhteellinen osuus pienenee. Seurauksena on kansantaloutta ja työelämää haastava kestävyysvaje, jonka yhdeksi ratkaisuksi on esitetty työurien pidentämistä.

Tavoitteessa ovat kaikki näkökulmat ja konstit tarpeen. On välttämätöntä tunnistaa laajasti niitä tekijöitä, jotka ehkäisevät ennenaikaista työkyvyttömyyttä ja toisaalta edesauttavat työelämässä jatkamista eläkeikään ja sen jälkeen.

Voi esimerkiksi kysyä, millainen on sosiaalisten verkostojen ja pidempien työurien yhteys. Juuri tästä kysymyksestä Työterveyslaitos tuotti uutta, seuranta-asetelmaan perustuvaa tietoa Työsuojelurahaston tukemassa tutkimushankkeessa.

– Me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että sosiaaliset verkostot ja niihin liittyvät tekijät ovat merkittäviä terveydelle ja hyvinvoinnille. Niillä voikin ajatella olevan vaikutusta ihmisten työkykyyn, jaksamiseen ja halukkuuteen jatkaa työelämässä, erikoistutkija Maarit Kauppi Työterveyslaitokselta sanoo.

Ihminen ei elä tyhjiössä                                                            

Kauppi korostaa, että ihminen ei elä tyhjiössä. Koko monivivahteinen sosiaalinen konteksti – vahvoine ja heikkoine siteineen eri elämänalueilla – vaikuttaa yksilön työkykyyn ja ratkaisuihin.

Esimerkiksi onko hoidettava iäkkäitä vanhempia? Hoitovelvollisuudet voivat aiempien tutkimusten mukaan joko lisätä tai vähentää halukkuutta työssä jatkamiseen – riippuen hoidon vaatimasta ajasta ja sen mahdollisesti aiheuttamista kustannuksista. Myöhentääkö vai aikaistaako henkilö eläkkeelle lähtöä puolison eläköitymisen mukaan? Entä jos puolisoa ei ole?

– Sosiaalisen verkoston yhteyksiä työuran pituuteen on tutkittu jonkin verran, pääasiassa poikkileikkausasetelmissa, mutta pääpaino on kuitenkin ollut työelämän sosiaalisissa suhteissa. On muun muassa todettu, että vähäinen sosiaalinen tuki työpaikalla ennustaa työkyvyttömyyttä ja ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä, Kauppi kertoo.

Toisaalta hänen mukaansa työelämä tarjoaa sosiaalisia verkostoja ja rooleja. Onko eläkkeelle jäädessä uhkana, että kaverit jäävät työpaikalle? Kun työaktiivisuus loppuu, jääkö helpommin neljän seinän sisään? Näistä kysymyksistä ei Kaupin mukaan ole ollut seurantatietoa.

– Tutkimuksessamme tuotimme pitkittäisasetelmaan perustuvaa uutta tietoa sosiaalisten verkostojen merkityksestä työuran pituuden ennustajana sekä tarkastelimme, miten sosiaaliset verkostot mahdollisesti muuttuvat eläkkeelle siirtyessä.

Uutta tutkimuksessa on juuri pitkittäisasetelma, jonka mahdollistivat kolmen suomalaisen seurantatutkimuksen laajat aineistot: Kuntasektorin henkilöstön seurantatutkimuksen osana Sairaalahenkilöstön hyvinvointitutkimus, Terveys, hyvinvointi ja ihmissuhteet Suomessa -tutkimus sekä Finnish Retirement and Aging study -tutkimus. Niihin yhdistettiin kansallisia rekisteritietoja Kevalta, Eläketurvakeskukselta, Kelalta, Tilastokeskukselta ja Suomen syöpärekisteristä.

Puolison työskentely vaikuttaa

Tutkimuksen mukaan tietyt sosiaaliseen verkostoon liittyvät tekijät ennustivat työssä jatkamista laskennallisen eläkeiän jälkeen.

Kaupin mukaan miehillä siihen vaikuttivat puolison työskentely sekä aktiivinen osallistuminen esimerkiksi kulttuuriharrastuksiin, opiskeluun sekä kerho- ja yhdistystoimintaan.

Kun nainen elää ilman puolisoa, hän jatkaa työssä pidempään.

Naisilla merkittävinä tekijöinä esiin nousivat esiin puolison tai kumppanin puuttuminen, puolison työskentely ja taloudelliset vaikeudet.

– Kun nainen elää ilman puolisoa tai kumppania, hän jatkaa työssä pidempään. Miehillä tämä ei noussut esiin merkitsevänä tekijänä. Tutkimus ei vastaa kysymykseen, miksi näin on. Voidaan ainoastaan pohtia, tekevätkö naiset keskimäärin päätöksiään huomioiden puolisoaan ja perhettään. Ja onko puolisotta elävillä suurempi riski taloudellisiin vaikeuksiin, Kauppi pohtii.

Samoin naisilla aktiivinen sosiaalinen osallistuminen kulttuuriharrastuksiin, opiskelu sekä kerho- ja yhdistämistoiminta ennustivat työssä pitkään jatkamista.

– Mitä kautta sosiaaliset suhteet ja aktiivisuus vaikuttavat, sitäkään ei voida sanoa. Se voi välittyä siten, että sosiaalinen aktiivisuus ja sosiaaliset verkostot lisäävät hyvinvointia ja terveyttä. Tai voi olla kyse siitä, että ne, jotka ovat aktiivisia vapaa-ajallaan, ovat aktiivisia myös työelämässä. Tai sitten on kyse molemmista vaikutusmekanismeista.

Edelleen tutkimus vahvisti, että sosiaalisten suhteiden vähäinen määrä ja vähäiseksi koettu sosiaalinen tuki olivat yhteydessä suurempaan riskiin siirtyä työvoiman ulkopuolelle ennenaikaisesti. Yhteys oli erityisen selvä mielenterveyssyistä aiheutuvassa työkyvyttömyydessä.

Sosiaalista hyvinvointia tuettava

Kaupin mukaan sosiaalisten suhteiden kokonaismäärä ennen eläköitymistä oli keskimäärin 21,5 henkilöä. Mukana ovat vahvat ja heikot siteet henkilön oman ilmoituksen mukaan. Hajonta oli suurta.

Määrä pienentyi hieman, keskimäärin yhdellä henkilöllä, eläköitymisen yhteydessä, mihin vaikutti pääasiassa heikkojen siteiden väheneminen jo ennen eläköitymistä. Muutoksia vahvoissa siteissä ei niinkään näkynyt merkitsevästi, vaikka ne olivat vähenemään päin.

Sosiaaliseen hyvinvointiin pitäisi kiinnittää huomiota työyhteisössä ja työterveyshuollossa.

Tutkimuksen tuloksissa korostuu sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisen aktiivisuuden merkitys ikääntyvien työntekijöiden hyvinvoinnissa, työkyvyssä ja työssä jatkamisessa.

– Jos halutaan tukea työuran pidentämistä, sosiaaliseen hyvinvointiin pitäisi kiinnittää huomiota työyhteisöissä ja työterveyshuollossa. Etenkin ne, joilla verkostot ja tuki ovat heikkoja, voisivat hyötyä tuesta. Sitä voisi selvittää, mitkä olisivat niitä parhaita keinoja,