Työn ja perheen yhteensovittaminen kuormittaa eniten korkeakoulutettuja

Teksti: Helen Partti

Kuva: Liisa Takala

Työterveyslaitoksen johtava tutkija, dosentti Päivi Leino-Arjas pohti työuransa loppumetreillä omaa elämäänsä. Hän oli aina ollut hyvin sitoutunut työhönsä, kuten hänen professorimiehensäkin. Miten he olivat onnistuneet yhdistämään perheen ja työn vaatimukset kahden lapsen vanhempina? Miten ihmeessä he olivat pärjänneet?

Sama kysymys koskettaa suomalaisia laajalti jo nyt mutta enenevästi tulevaisuudessa. Syntyvyyden laskiessa ja väestön ikääntyessä on kriittisen tärkeää huolehtia perheen ja työn hyvästä yhteensovittamisesta.

Leino-Arjas huomasi, että yhteiskunnallisesti tärkeästä teemasta oli tehty vain vähän seurantatutkimuksia. Ristiriitojen kehityspolkuja tunnetaan ylipäätään huonosti, ja niihin vaikuttavista tekijöistä kaivataan lisätietoa. Hän tarttui aiheeseen ja sai hankkeelle Työsuojelurahaston tuen. Vuonna 2020 käynnistyneen hankkeen raportti Työn ja perheen yhteensovittamisen kehityspolut naisilla ja miehillä: yhteydet työoloihin, perhetilanteeseen, työkykyyn ja sairauspoissaoloihin julkaistiin tammikuussa 2023, juuri samaan aikaan, kun tutkija siirtyi eläkkeelle.

Työ ja perhe – rikkautta vai ristiriitoja?

Miten työ vaikuttaa perheeseen? Entä miten perhe vaikuttaa työhön? Miten ristiriitojen vaikutukset näkyvät suomalaisten terveydessä, työkyvyssä ja sairauspoissaoloissa? Näitä kysymyksiä Leino-Arjas tutki kahden laajan aineiston valossa.

”Yksi aineisto oli Helsingin yliopiston johtama Helsinki Health Study -tutkimus. Toinen löytyi omasta organisaatiostani Työterveyslaitoksesta, jossa on pitkään seurattu sote-henkilöstön hyvinvointia”, hankkeen vastuuhenkilö kertoo.

Kumpaankin sisältyi tieto sekä työ–perhe- että perhe–työ-konfliktien esiintymisestä.

Lääkärit, sairaanhoitajat ja kätilöt ovat erityisen alttiita työn ja perheen välisille ristiriidoille.

HHS-tutkimuksessa seurattiin noin 10 vuoden ajan 40–55-vuotiaita Helsingin kaupungin työntekijöitä. Sote-alan henkilöstön myös noin 10-vuotinen seuranta tehtiin nuorten aikuisten ja keski-ikäisten ryhmässä. Aineistot osoittautuivat laadukkaiksi ja korkean vastausprosentin ansiosta luotettaviksi.

”Sote-alalla noin kolmannes naisista sekä miehistä koki, että työstä aiheutuu perheelle ristiriitoja usein tai hyvin usein. HHS-tutkimuksessa noin joka kymmenes oli selvästi tyytymättömiä perheen ja työn yhteensovittamiseen”, Leino-Arjas sanoo.

Yllättävää oli se, että perheen vaikutus työhön oli molemmissa aineistoissa pienempi kuin päinvastoin.

Korkea koulutus ei suojaa konflikteilta

Hankkeesta nousi esiin hämmentävä havainto, joka poikkeaa Leino-Arjaksen mukaan muusta sosiaalilääketieteellisestä kirjallisuudesta.

”Korkea koulutustaso ennakoi epäedullista kehityspolkua sekä perhe–työ- että erityisesti työ–perhe-konflikteissa. Ristiriidat lisääntyivät erityisen vahvasti lääkäreiden, sairaanhoitajien ja kätilöiden ammateissa.”

Haasteiden taustalla on tunnistettavissa lukuisia kuormitustekijöitä. Sote-henkilöstö kärsii kiireestä ja tekemättömien töiden paineesta, jatkuvista työn keskeytyksistä ja ristiriitaisista odotuksista, väkivalta- ja uhkatilanteista. Painetta aiheuttavat myös työyhteisön heikko sosiaalinen pääoma, toisin sanoen huono organisaatiokulttuuri, kollegoiden osoittama puutteellinen arvostus ja johtamisen puutteet. HHS-tutkimuksessa korkea työn henkinen kuormittavuus ennusti sekä perhe–työ- että vielä vahvemmin työ–perhe-konfliktien korkeaa kehityspolkua.

Nuoremmilla naisilla haastava yleinen elämäntilanne ja talousvaikeudet heijastuivat myös työ–perhe-konflikteihin.

”Elintavoilla ei sitä vastoin ollut suurtakaan merkitystä työ–perhe-konfliktien kehityspolkujen muotoutumisessa. Naisilla vähäinen liikunta-aktiivisuus ja miehillä tupakointi nostivat kuitenkin riskiä epäedulliseen kehitykseen”, Leino-Arjas raportoi.

Parannuksia uneen panostamalla ja työaikajärjestelyillä

Erityisen kuormittavaksi sairaalatyöntekijät raportoivat vuorotyön, johon liittyy yötyötä. Etenkin nopea paluu työhön yötyön jälkeen koettelee jaksamista. Koville joutuvat myös perheet, joissa on pieniä lapsia ja vain yksi aikuinen, ja ne, joissa hoidetaan iäkästä läheistä. Ristiriidat tuntuvatkin pakkautuvan tiettyihin elämänvaiheisiin.

Unta kannattaa suojella.

”Työnantajien mahdollisuudet parantaa työn ja perheen yhdistämistä liittyvät johtamiseen ja työyhteisön kehittämiseen. Työn mielekkyyttä voi lisätä järjestelemällä ja perustelemalla tehtäviä työntekijöille ja vaikuttamalla työmäärään.”

Unta kannattaa suojella, Leino-Arjas korostaa, sillä univaikeuksien havaittiin ennustavan epäedullisia kehityspolkuja. Riittävän unen saantiin työnantajat voivat vaikuttaa työaikajärjestelyillä.

Olisikohan neljän päivän työviikko yksi vaihtoehto, Leino-Arjas pohtii. Hän oli juuri lukenut kiinnostavan uutisen Britanniassa tehdystä neljän päivän työviikkokokeilusta. Eduskuntavaalikeskustelusta hän bongasi puolestaan kiinnostavan ehdotuksen: läheisille voitaisiin myöntää osittainen hoitovapaa ikäihmisten hoitoon.

Innovaatioita kaivataan, Leino-Arjas summaa. Tarve on ilmeinen: Suomessa raportoitiin vuonna 2019 Euroopan unionin 28 maan joukosta seitsemänneksi eniten ristiriitoja työn ja perheen välillä.