Työn kannalta tarpeelliset terveyskampanjat vetoavat miehiin

Jos työnantaja haluaa muuttaa miesten terveyskäyttäytymistä, kannattaa painottaa selkeästi yksilöllisiä, kunkin työtehtäviin ja niiden suorittamiseen liittyviä hyötynäkökulmia, toteaa Henri Hyvönen.

Työhyvinvointi | 26.10.2022

Työn kannalta tarpeelliset terveyskampanjat vetoavat miehiin

Teksti: Joanna Sinclair

Kuva: Liisa Takala

Miehet ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita terveydestään ja suhtautuvat myönteisesti terveyden edistämiseen työpaikoilla. Samalla miehet kuitenkin tunnistavat työpaikkojen terveyttä edistävät toimenpiteet valtasuhteiksi ja liittävät niihin myös kielteisiä merkityksiä.

Työnantajat arvostavat terveyttä ja suorituskykyä. Terveydestä huolehtimisesta on tullut osa monen ammatti-identiteettiä suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa työntekijän tai -hakijan epäterveelliset elintavat nähdään riskinä työnantajalle.

Post doc -tutkija Henri Hyvönen on tutkinut miesten asenteita ja tunnereaktioita, jotka kohdistuvat työpaikkojen terveyttä edistäviin toimenpiteisiin. Työsuojelurahasto rahoitti Hyvösen tutkimusta post doc -tutkimusstipendillä.

”Terveydestä on muodostunut monille keskeinen elämän päämäärä. Käsitys siitä, että naiset olisivat korostetun kiinnostuneita terveydestään ja miehet laiminlyövät terveyttään on osin vanhentunut”, Hyvönen sanoo.

”Terveyskäyttäytyminen on edelleen sukupuolikysymys, vaikka erot sukupuolten välillä ovatkin osin kaventuneet ja muuttaneet muotoaan”.

”Terveyskäyttäytyminen on edelleen sukupuolikysymys, vaikka erot sukupuolten välillä ovatkin osin kaventuneet ja muuttaneet muotoaan. Miehet käsittävät terveyden itsestään selvästi arvokkaaksi asiaksi – mutta kun terveyskäyttäytymistä edistetään työnantajan aloitteesta, miehet arvottavat terveyden edistämistä sen tuoman käytännön hyödyn ja heihin itseensä kohdistuvan kunnioituksen näkökulmista.”

Terveystuputus voi ärsyttää

Hyvösen tuore post doc -tutkimus on suoraa jatkoa hänen vuonna 2021 hyväksytylle väitöskirjalleen, jossa hän tutki miesten suhdetta itsestä huolehtimista koskeviin normeihin, odotuksiin ja mahdollisuuksiin työelämässä.

”Vakiintuneen käsityksen mukaan miehet rakentavat myönteistä käsitystä itsestään laiminlyömällä terveyttään. Terveyskeskustelussa mies on nähty ongelmakategoriana: hän ei syö vihanneksia, eikä puhu tunteistaan”, Hyvönen kuvailee.

Hyvönen pyrki väitöskirjassaan haastamaan tällaisia ”suomalaiseen mieheen” ja ”mieskuvaan” julkisessa keskustelussa liitettyjä kankeita ja vanhentuneita terveyskäsityksiä.

”Uusi tutkimukseni jatkaa tätä teemaa – ja samalla haastaa myös viimeaikaisessa miestutkimuksessa esitettyä ajatusta, että terveydestä on työelämän murroksessa tullut keskeinen miesten välisen kilpailun areena”, Hyvönen kertoo.

Hyvösen tutkimusaineisto koostui 18 teemahaastattelusta, joita hän analysoi laadullisin menetelmin.

”Sekä väitöskirjani että post doc -tutkimukseni ovat laadullisia, eikä niiden tuloksia voi yleistää. Tutkimusaineistoni valossa näyttää kuitenkin siltä, että miehet haluavat työnantajan huolehtivan työntekijöiden terveydestä. Työn kannalta tarpeettomat terveyskampanjat voidaan kuitenkin kokea hölmönä tuputuksena. Ne osoittavat, ettei organisaatio suostu kahdensuuntaiseen neuvotteluun, vaan pyrkii sanelemaan ylhäältä, kuinka tulee toimia.”

Miehet haluavat työnantajan huolehtivan työntekijöiden terveydestä, kertoo post doc -tutkija Henri Hyvönen.

Kilpailuasetelma ja pelillistäminen eivät vetoa kaikkiin

Hyvönen korostaa, että terveys on hyvin monimielinen käsite. Se terveys, jota työnantaja tavoittelee ja markkinoi, voi olla hyvin erilaista kuin terveys, jonka työntekijä kokee omassa työssään tarpeelliseksi.

”Työpaikalla saatetaan markkinoida esimerkiksi kilpailuhenkistä kuntoliikuntaa tai tuotteistettuja rentoutumisharjoituksia, joiden tavoitteena on parantaa työntekijöiden suorituskykyä. Moni ei koe olevansa hyvä urheilussa tai hyötyvänsä ryhmässä rentoutumisesta. Jos mies silti kaipaisi apua jaksamiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, voi työnantajan tyrkyttämä apu tuntua vieraalta ja loukkaavalta”, hän toteaa.

Pakko-osallistaminen tai työntekijöiden keskinäinen kilpailuttaminen voi Hyvösen mukaan herättää pelkoa siitä, että hyvinvoinnin ja liikunnallisuuden ilmentämisestä tulee sitova ja velvoittava osa työpaikan arkea. Tämä voi puolestaan aikaansaada joissain ihmisissä kokemuksen siitä, ettei hän kelpaa joukkoon.

”Miehet voivat kokea terveelliseen elämään patistamisen lähtökohtaisesti epäilyttäväksi, jos se tunkeutuu henkilökohtaiselle elämänalueelle. Reilun pelin ja tasapuolisuuden vaade on monille tärkeää”, Hyvönen sanoo.

”Miehet voivat kokea terveelliseen elämään patistamisen lähtökohtaisesti epäilyttäväksi, jos se tunkeutuu henkilökohtaiselle elämänalueelle”.

Usein ajatellaan, että juuri kilpailuasetelma ja pelillistäminen vetoaisivat miehiin. Hyvönen muistuttaa, etteivät miehet kuitenkaan ole yksimielinen joukko: he eivät identifioidu pelkästään miehiksi, vaan heillä on myös muita, esimerkiksi sosioekonomiseen asemaan liittyviä identiteettejä. Siten miehiin ei kannata terveyttä edistävässä valistuksessa ja terveyshankkeissa vedota jonkin yhtenäisen mieskoodin tai miesmäisen puhetavan avulla.

”Mieheyttä rakennettiin haastattelutilanteessa myös tarkastelemalla itseä rationaalisena toimijana, joka joutuu päivästä toiseen pärjäämään paitsi varsinaisen työnsä myös työnantajan ja työsuojelun tyhjänpäiväisen terveyspuheen ja hössötyksen kanssa”, Hyvönen toteaa.

Henri Hyvönen korostaa, että terveys, jota työnantaja tavoittelee ja markkinoi, voi olla hyvin erilaista kuin terveys, jonka työntekijä kokee omassa työssään tarpeelliseksi.

Työtehtävän suorittamiseen liittyvät hyötynäkökulmat kiinnostavat

Hyvönen alleviivaa, että miehen identiteetti miehenä voi olla hyvinkin joustava. Siihen sisältyy omaa sukupuolittunutta terveyskäyttäytymistä itsekriittisesti tarkasteleva vire, jos terveysvalistus ja terveyttä edistävät käytännöt näyttäytyvät mielekkäänä ja ne palvelevat oman työtehtävän hoitamista.

”Tutkimukseni osoittaa, että monet miehet samaistuvat sukupuolettomaan työntekijäkansalaisuuteen. He ilmaisevat halukkuutta omaksua feminiinisenä pidettyä terveyskäyttäytymistä ja suhtautuvat hyvinkin negatiivisesti sellaiseen maskuliinisuuteen, jossa emotionaaliset ja ruumiilliset tarpeet jätetään huomiotta”, Hyvönen kertoo.

”Toisaalta miehet näkevät organisaation tarpeita vastaavan terveyskäyttäytymisen osin vastakohtana turhan naismaiseksi mielletylle itsekeskeisyydelle ja liialliselle henkilökohtaista hyvinvointia koskevalle huolelle”, hän jatkaa.

”Mikäli työnantaja haluaa vedota nimenomaan miehiin ja saada heidät muuttamaan omaa terveyskäyttäytymistään, kannattaa painottaa selkeästi yksilöllisiä, kunkin työtehtäviin ja niiden suorittamiseen liittyviä hyötynäkökulmia”, Hyvönen tähdentää.

Mitä mieltä olit artikkelista?

Vastauksia kpl