Ulkopuoliset häiriöt haastavat opetusta avoimissa tiloissa

Teksti: Camilla Ukkonen

Kuva: Vesa-Matti Väärä

Avoimet ja joustavat opetustilat ovat viime vuosina olleet koulurakentamisen trendi. Niitä kiitellään monipuolisuudesta mutta kritiikki niitä kohtaan on kaikunut kovimpana. Mediassa uudenlaisia oppimistiloja arvostellaan ankarasti etenkin meluisuudesta.

Mutta ovatko avoimet oppimistilat oikeasti meluisia?

– Itse asiassa avoimissa oppimisympäristöissä toiminnanaikainen melutaso on matalampi kuin perinteisissä luokissa, ympäristöpsykologian dosentti Jenni Radun sanoo ja kertoo itsekin yllättyneensä tutkimuksensa tuloksesta.

Ja silti opettajat kokivat avoimet tilat häiritsevämmiksi.

Liika liike häiritsee

Avoimiin tiloihin mahtuu useampi 20–30 hengen ryhmä. Joustavat tilat puolestaan pystytään avaamaan avoimiksi tai rajaamaan pienemmiksi tiloiksi.

Turun ammattikorkeakoulussa erityisasiantuntijana työskentelevä Radun johti tutkimusta, jossa selvitettiin, millaisia eroja näiden uudenlaisten tilojen ja perinteisten luokkatilojen välillä oli melun ja muiden häiriöiden suhteen.

Turun ammattikorkeakoulun ja Turun yliopiston tekemässä tutkimuksessa kerättiin yli kolmensadan opettajan kokemuksia kyselyllä. Äänitasoja ja huoneakustiikkaa mitattiin yhteensä 83 erilaisessa oppimistilassa.

” Tila ei toimi, jos samassa tilassa tapahtuu liian monta asiaa yhtä aikaa.”

Opettajien kokemusta avoimien ja joustavien tilojen häiritsevyydestä selittää Radunin mukaan pitkälti äänien lähde, ei niinkään niiden voimakkuus.

– Häiriöt liittyvät usein opetustilan ulkopuolisiin ääniin.

Radun kertoo, että opettajan keskittyminen katkeaa helposti paitsi muiden ryhmien toiminnan ääniin myös liikkeeseen. Erityisen häiritseviksi opettajat kokivat kulkureitit, jotka kulkevat opetustilan läpi.

Esimerkiksi Turun Yli-Maarian koulussa erään luokkahuoneen läpi kulkee reitti kolmeen muuhun opetustilaan ja yhteen varastoon. Oppitunnin aikana ovien takaa tupsahtelee vessaan tai ruokailuun menijöitä, myöhästelijöitä ja vierailijoita.

– Tila ei toimi, jos samassa tilassa tapahtuu liian monta asiaa yhtä aikaa, Radun sanoo.

Opettajat hillitsevät hälyä

Tutkimuksessa opettajat yrittivät vähentää häiriöitä avoimissa tiloissa ohjaamalla oppilaitaan rauhalliseen työskentelyyn tai mahdollisuuksien mukaan sulkemalla ovia ja ikkunoita. Myös kuulosuojaimet otettiin oppilaille avuksi – ne hillitsevät opettajien kertoman mukaan usein myös oppilaiden puhehaluja.

Lisäksi opetuksen rytmittäminen ja pienryhmätyöt auttoivat häiriöiden vähentämisessä. Ne tukevat keskittymistä. Ne myös säästävät opettajan ääntä, kun tämän tarvitsee puhua lähietäisyydeltä pienelle joukolle kerrallaan.

– Nämä työskentelytapojen muutokset saattavat osaltaan selittää avoimien tilojen matalampaa melutasoa, Radun huomauttaa.

Ylipäätään toiminnan suunnittelu vähentää häiriöitä.

Joissain kouluissa avoimien ja joustavien tilojen häiriöitä on vähennetty lukujärjestystä rukkaamalla. Esimerkiksi rytmittämällä ruokailuun menoja siten, etteivät ne häiritse muiden ryhmien tunteja.

Ylipäätään toiminnan suunnittelu vähentää häiriöitä. Esimerkiksi lähekkäisissä tiloissa opettavat opettajat voivat suunnitella yhdessä samantyyppistä toimintaa tunneilleen.

Joustavat tilat vaativat uutta opettajuutta

Jenni Radunin mukaan iso ongelma on, että avoimien tilojen rakentamisen innossa on sivuutettu kognitiivinen ergonomia. Se luo tyytymättömyyttä.

– Kukaan ei kaipaa työhönsä ylimääräisiä keskeytyksiä ja häiriöitä, hän sanoo.

Radun etsisi nykyisiin ongelmiin ratkaisua paremmasta suunnittelusta eikä vanhoista käytäväkouluista.

– Toimivan oppimistilan pitää mukautua erilaisiin tarpeisiin mutta sulkea häiriöitä pois.

”Kukaan ei kaipaa työhönsä ylimääräisiä keskeytyksiä ja häiriöitä,”

Esimerkiksi kaksi luokkaa yhdistävä siirtoseinäratkaisu antaa opettajille tilaa suunnitella ja toimia yhdessä. Ulkopuoliset häiriöt estetään, kun tilan rajat ovat selkeät eikä kulkua ole opetustilan läpi.

Joustavat oppimistilat edellyttävät toimiakseen opettajiltakin uudenlaista suhtautumista paitsi tilaan ja myös pedagogiikkaan. Jos avointa tilaa käytetään kuin suljettua kotiluokkaa, tila ei palvele tarkoitustaan. Toisin sanoen toiminta ja tilan käyttö pitäisi suunnitella yhteen. Oppimisympäristö otetaan ikään kuin yhdeksi opetusvälineeksi.

– Monet opettajat kertoivat, että alkuun uusi joustava tila tuntui vaikealta. Mutta kun sen mahdollisuudet avautuivat, paluu vanhaan ei enää houkuttanut, Radun kertoo.