Varhaiskasvatusalan mielenterveysperusteisiin sairauspoissaoloihin haetaan apua varhaisella puuttumisella

Teksti: Tarja Sinervo

Kuva: Liisa Takala

Mielenterveyteen liittyvät sairauspoissaolot ovat kasvaneet kunta-alalla viime vuosina nopeasti etenkin nuorten naisten keskuudessa. Tämä korostuu ammateissa, joissa sekä fyysinen että psykososiaalinen kuormitus on suurta, kuten lastenhoitajilla ja varhaiskasvatuksen opettajilla.  

”Tunnistan ajoissa, toimin aktiivisesti” -toimintamalli on usean eri toimijan yhteistyössä kehittämä väline, jonka avulla pyritään lisäämään esihenkilöiden ja työyhteisöjen valmiuksia mielenterveyden tukemisessa ja mielenterveyteen liittyvien ongelmien puheeksi ottamisessa. Mallilla pyritään vahvistamaan myös kykyä ennaltaehkäistä ja ratkaista mielenterveysongelmiin liittyviä haasteita työpaikoilla.  

Työsuojelurahaston tukemassa Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa arvioitiin kyseisen toimintamallin käyttöönottoa ja sen vaikutuksia mielenterveysperustaisiin sairauspoissaoloihin kunta-alalla. Samalla selvitettiin tarkemmin sairauspoissaolojen huolestuttavan kehityksen taustoja. 

Varhaiskasvatuksen arjen todellisuus voi yllättää nuoren työntekijän 

Hankkeen projektipäällikkönä toimi johtava asiantuntija Pauliina Mattila-Holappa Työterveyslaitokselta. Hänen mukaansa tutkimuksessa ilmeni, että nuoren, vasta valmistuvan työntekijän osaaminen ja odotukset ovat usein korkealla, kun hän pääsee työhön haluamalleen alalle. Odotukset ja työelämässä vallitseva todellisuus eivät kuitenkaan aina kohtaa.  

”Nuorempien työntekijöiden sairauspoissaolojen vähentämisessä keskeiseksi hankkeessa osoittautui työn palkitsevuus.”

– Varhaiskasvatusala elää muutosten keskellä. Päivähoidosta on siirrytty varhaiskasvatukseen, jolloin työn painopiste on muuttunut lasten hoitamisesta kasvatustyöhön. Kuormittavia tekijöitä on paljon, kuten henkilöstövaje, sijaispula ja henkilöstön vaihtuvuus, aloittaa Mattila-Holappa.  

– Uusia vaatimuksia on tullut myös digitalisaation myötä. Se aiheuttaa tasapainoilua lasten kanssa tehtävän työn ja digitaalisten kirjaustöiden välillä. Työntekijän osaamistakin pitäisi vahvistaa, kun uusia järjestelmiä ja käytäntöjä otetaan käyttöön. Työssä oppiminen on kuitenkin haastavaa, kun lapsiryhmä on aina läsnä, ja irtaantuminen työstä pitää järjestää erikseen. Tehokkuusvaatimuksiltakaan ei alalla säästytä. Perheiden monimutkaistuneet ongelmat ovat lisääntyneet ja näin työn kohde on osin laajentunut lapsen hoitamisesta koko perheen tukemiseen. Tässä tullaan työn rajaamisen haasteisiin.  

Työn palkitsevuus ja toteuttaminen on nuorille tärkeää 

– Yhä monimutkaisempien kysymysten ratkaiseminen on erityisesti nuorten työntekijöiden haaste. Väheksymättä koulutuksen merkitystä, pidempään työelämässä olleiden työtä helpottaa kokemus ja työssä kehittynyt suhteellisuudentaju. Ne auttavat hahmottamaan, mihin vaatimuksiin kulloisissakin olosuhteissa työssä voi vastata, pohtii Mattila-Holappa. 

– Nuorempien työntekijöiden sairauspoissaolojen vähentämisessä keskeiseksi hankkeessa osoittautui työn palkitsevuus. Sellaisena koetaan palkan lisäksi etenemismahdollisuudet, työstä saatu kiitos ja arvostus, sosiaaliset suhteet ja se, mitä työntekijä kokee työstä saavansa. Tärkeänä nähdään myös mahdollisuus kehittyä ja käyttää omaa potentiaalia, sekä toteuttaa omaa ja koulutuksessa opittua näkemystä varhaiskasvatustyöstä. Hankausta syntyy, kun omaksuttujen tavoitteiden toteuttaminen törmää tehokkuusvaatimuksiin ja työn reaalisiin olosuhteisiin, kertoo Mattila-Holappa. 

”Yhteiskunnallisessa keskustelussa puhe mielenterveysongelmista on yleistynyt ja ilmiö on myös monimuotoistunut.”

Yli 50-vuotiaiden työntekijöiden kohdalla sairauspoissaoloja torjuttaessa tärkeimmiksi tekijöiksi nousivat puolestaan työntekijän mahdollisuus vaikuttaa työhön, kokemus työn hallinnasta ja työn vaatimusten vähentäminen. 

Mielenterveyshaasteista puhuminen on helpottunut, mutta vaatii osaamista 

– Yhteiskunnallisessa keskustelussa puhe mielenterveysongelmista on yleistynyt ja ilmiö on myös monimuotoistunut. Etenkin nuorille keskustelu aiheesta on arkipäivää. Tämä vähentää asiaan liittyvää stigmaa ja helpottaa työhön liittyvien ratkaisujen etsimistä. Tässä on menty paljon parempaan suuntaan, mutta mahdollisia riskejäkin on hyvä tarkastella, sanoo Mattila-Holappa. 

– Havaitsimme, että Tunnistan ajoissa, toimin aktiivisesti -mallin avulla esihenkilöiden valmiudet keskustella hyvinvoinnista ja mielenterveydestä helpottuivat. Puheeksi ottaminen onkin keskeinen esihenkilön taito. Työntekijät kokevat, että pelkkä hallinnollinen ote asioihin ei riitä, vaan tärkeää on esihenkilön kiinnostus työntekijöitä kohtaan ja lähestyttävyys. Keskeisenä mielenterveyttä kannattelevana johtamistaitona nähdään myös kyky organisoida työ hyvin, sanoo Mattila-Holappa.  

”Mielenterveysasioiden puheeksi ottaminen koetaan vaikeana mutta tärkeänä asiana.”

– Tutkimuksessa tuli esiin myös mielenterveyden käsitteen laajentuminen.  Puheeksi ottamisen avulla käsitellään sekä terveyden ja sairauden alle kuuluvia, mielenterveyden tai siihen liittyvien häiriöiden kysymyksiä, että arjen jaksamista tai mielen hyvinvointia. 

– Mielenterveysasioiden puheeksi ottaminen koetaan vaikeana mutta tärkeänä asiana. Se vaatii ihmissuhdetaitoja ja herkkää tilannetajua. Keskustelu sisältää aina rajankäyntiä yksityisen ja julkisen välillä. Kun mielenterveydestä keskustelu yleistyy työelämässä, työntekijät voivat kokea sekä tervetullutta vapautta asioiden käsittelyyn, että mahdollisesti myös painetta kertoa yksityiseksi koettuja asioita.  Esihenkilöistä on myös haastavaa tunnistaa se raja, milloin työn muokkaukseen olisi ryhdyttävä varhaisena tuen keinona, kertoo Mattila-Holappa. 

Työn muokkauksessa tulee huomioida tiimityö 

Työ voidaan räätälöidä työkykyä vastaavaksi esimerkiksi järjestämällä korvaavaa työtä, jossa työntekijä työskentelee sellaisissa tehtävissä, jotka eivät vaaranna työntekijän psyykkistä hyvinvointia. 

– Varhaiskasvatustyö on vahvasti tiimityötä, joten hankkeen kokemusten mukaan parhaiten toimii käytäntö, jossa muokattua työtä tekevälle työntekijälle tulee sijainen. Työ on siinä määrin tiukaksi mitoitettua, että jos joku tiimissä tekee vähemmän työtä, se voi aiheuttaa ongelmia ja johtaa koko tiimin väsymiseen. Olisi siis palkattava lisävoimia paikkaamaan tilannetta, Mattila-Holappa kertoo. 

–Tutkimustulokset osoittivat tarkennuksen tarvetta siinä, millaisten edellytysten pitää täyttyä, jotta työn muokkaaminen kannattaa aloittaa. Kaiken kaikkiaan Tunnistan ajoissa, toimin aktiivisesti -mallista todettiin, että yksilöiden tapauksessa malli voi olla hyvinkin toimiva ratkaisu, mutta ei löydy yhtä toimenpidettä, joka ratkaisisi laajasti tämän ongelman. Koska työ on luonteeltaan hyvin vahvasti tiimityötä, tärkeää olisi keskittyä koko työyhteisön työhyvinvoinnin kehittämiseen, Mattila-Holappa kiteyttää tulokset.