Kaasut hallintaan henkilökohtaisilla etäluettavilla mittareilla – tietosuoja perusteltava työntekijöille

Teksti: Sami Turunen

Kuva: Petri Jauhiainen (henkilökuvat) ja Mika Jumpponen (laitekuva)

Työntekijöiden kokemat kaasujen ja savujen haitat eivät ole alentuneet työpaikoilla merkittävästi vuoden 1977 jälkeen. Nykyäänkin Suomen palkansaajista 16 prosenttia kokee nämä altisteet haitallisiksi. Lisäksi 20 000 työntekijää altistuu päivittäin erilaisille orgaanisille liuottimille. 

“Meillä on vielä paljon tehtävää. Työpaikoilta voi löytyä edelleen myös vanhoja altisteita, jotka voivat aiheuttaa haittoja ja vaaroja työntekijöille”, sanoo Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Mika Jumpponen. 

Vaarat tunnistetaan ja niitä osataan hallita nykyään paremmin kuin 70-luvulla, mutta tekemistä riittää.

“Teollisuuden isoissa prosesseissa kaasujen hallitsemisessa voi olla edelleen haasteita. Jos altisteita on hankala poistaa, käytetään kaasuhälyttimiä, jotta työntekijä osaa reagoida, jos on joutumassa kaasupilveen.”

Työsuojelurahaston tukemassa hankkeessa Jumpponen selvitti työryhmineen, lisäävätkö etäluettavat kaasumittarit ja niiden seuranta työntekijöiden turvallisuutta. Hankkeessa olivat mukana Nesteen Porvoon jalostamo sekä SSAB:n Raahen terästehdas.

Mittauksia myös etäluvulla

Hanke käynnistyi, kun Jumpponen halusi tutkia uuden tekniikan hyödyntämistä.

“Kun havaitsin, että uusia kaasuhälyttimiä on tulossa markkinoille, aloimme pohtimaan tutkimusryhmässä, millaisia ne ovat käyttäjän kannalta ja mitä työpaikkojen tulisi huomioida niiden käytössä.”

Hankkeessa työntekijät jaettiin ryhmiin kaasuille ja liuottimille altistumisen riskien perusteella. Yhteensä kymmenen ryhmän altistumista selvitettiin ensin työhygieenisten mittausten avulla. Sen jälkeen työntekijät kantoivat etäluettavia mittareita vielä 1–2 viikkoa pitkäaikaisen altistumisen arvioimiseksi. 

Tuloksissa kävi ilmi, että työntekijöiden altistuminen ei ole joka päivänä samansuuruista, vaan voi vaihdella prosessin suuruuden, tuotantokapasiteetin tai jopa ulkoilman tuulen suunnan mukaan. Suurimpia altistuksia oli maalaamossa, jossa käytetään eniten liuottimia.  

Tietosuoja tärkeää paikannuksessa

Etäluettavassa mittarissa oleva paikannusominaisuus jakoi työntekijöiden mielipiteitä. 

Paikannusominaisuus helpottaa kaasuvaarallisten kohteiden kartoittamista sekä auttaa esimerkiksi hätätilanteessa työntekijän pelastamista ja lyhentää pelastusaikaa. 

“Suhde paikannusominaisuuteen oli kuitenkin ristiriitainen. Työntekijät pohtivat, mihin paikannustietoa käytetään. Tunne, että sitä käytetään kyttäämiseen, aiheutti vähän huonoa fiilistä”, Jumpponen sanoo. 

“Siksi työntekijöille pitää perustella hyvin seurannan perusteet sekä se, mihin tietoja käytetään ja kellä on pääsyoikeus paikkatietoihin.”

Liiankin herkkiä antureita 

Työntekijöistä 75 prosenttia koki, että etäluettava mittari lisäsi tietoisuutta työpaikan altisteista ja puolet oli sitä mieltä, että mittari vahvistaa turvallisuuden tunnetta. Kuitenkin toinen puoli ei tuntenut turvallisuuden lisääntyneen. Se johtui siitä, että laitteen kiihtyvyysanturi rekisteröi tapahtumia turhankin tarkasti. 

“Mittarin on tarkoitus hälyttää, jos työntekijä kaatuu tai tuupertuu paikalleen. Laite reagoi kuitenkin välillä liian herkästi, jos työntekijä sattui istahtamaan tai kumartui sitomaan kengännauhojaan. Tämän takia ehkä osa koki, että laite ei ole riittävän luotettava”, Jumpponen selittää.

Tutkimuksessa ei vertailtu mittareita keskenään, vaan hanke toteutettiin yhden valmistajan mittarilla. Jumpponen kuitenkin sanoo, että mittareita hankittaessa kannattaa kiinnittää huomio niiden luotettavuuteen. Halvalla ei saane tässäkään tapauksessa hyvää.

Hankkeen tuloksena tehtiin myös malliratkaisu työpaikkojen käyttöön. Siihen on koottu ohjeet ja vinkkilista henkilökohtaisten kaasumittarien käyttöönottoa varten.