Pienet valinnat rakentavat palautumista

Teksti: Camilla Ukkonen

Kuva: Vesa-Matti Väärä

Millainen olisi sinulle ihanteellinen työpäivä palautumisen kannalta?

Kirjoita kymmenen konkreettista asiaa tai ihmistä, jotka tukisivat omaa palautumistasi.

– Miten työpäivä alkaisi, millaisia taukoja ja palauttavia hetkiä siihen sisältyisi? Millaisia vuorovaikutustilanteita toivoisit? Miten päivä päättyisi ja mikä auttaisi irrottautumaan työstä? Entä miten viettäisit työpäivän jälkeisen ajan niin, että päivän aikana kulutetut voimavarat palautuisivat, tuleva kauppatieteiden tohtori Elina Honkasalo Turun yliopiston johtamisen ja yrittäjyyden laitokselta listaa apukysymyksiä.

Lopuksi hän ohjaa pohtimaan, miten nämä ihannepäivän sisällöt näkyvät jo nyt elämässäsi. Ja mitkä asiat seisovat niiden edessä?

Tiedämme kyllä mitä pitäisi tehdä

Alun harjoitus on osa Honkasalon väitöstutkimuksessa kehitettyä valmennusta. Siinä palautumista vahvistetaan tietoisuustaitojen ja arvotyöskentelyn kautta.

– Vaikka ideaalipäivä ei aina täysin toteutuisikaan, niin on mahdollista löytää pieniä siemeniä, joita voi alkaa idättää jo tänään, hän sanoo.

”Harvapa meistä sanoo, että en arvosta hyvinvointia tai palautumista.”

Palautumisen palanen voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin rauhassa juotu aamukahvi ilman sähköposteja. Tai lounastauolla tehty lyhyt kävely. Tai lounas, jonka syöt ilman hotkimista ja ilman pohdintaa lapsen kurahanskojen nykyisestä sijainnista.

– Harvapa meistä sanoo, että en arvosta hyvinvointia tai palautumista. Useinhan tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta haaste on saada se toteutumaan arjessa.

Vaali palautumisen kokemuksia

– Käytännössä palautuminen on onnistunutta silloin, kun voimavarat ovat palautuneet niin, että olo on virkeä ja valmis jatkamaan arkea tai ottamaan vastaan uusia haasteita, Honkasalo sanoo.

Työsuojelurahaston tukemassa väitöstutkimuksessaan hän halusi löytää keinoja edistää palautumista työssä ja sen ulkopuolella. Siinä hän käytti hyväksymis- ja omistautumisterapiaan perustuvia valmennusmenetelmiä – tiettävästi ensi kertaa palautumisen näkökulmasta.

– Tässä lähestymistavassa tavoitteena on psykologisen joustavuuden vahvistaminen. Eli että ihminen oppii suhtautumaan omiin sisäisiin kokemuksiin tietoisesti ja hyväksyvästi sekä samalla tekemään arvojensa mukaisia valintoja.

Malliaan Honkasalo testasi julkishallinnon tietotyöntekijöiden kanssa. Noin 60 osallistujaa kävi läpi 12 tunnin valmennuksen kahdeksan viikon aikana. Kolme tuntia kerrallaan kestävät kokoontumiset rakentuivat lyhyistä alustuksista ja monista harjoituksista.

Osallistujat saivat myös noin viiden minuutin mittaisiksi kotitehtäviksi tietoisuusharjoituksia, kuten oman hengityksen seuraamista tai istumismeditaatiota. Kaiken harjoittelun tukena oli keskustelua ja vertaistukea.

– Valmennusten avulla pystyttiin kasvattamaan osallistujien palautumista. Vaikutusta oli erityisesti sillä, että osallistujat oppivat vaalimaan palautumisen kokemuksia. Niitä ovat työstä irrottautumisen, rentoutumisen, taidon hallinnan ja kontrollin kokemukset. 

Kokemusten vaaliminen tarkoittaa Honkasalon mukaan sitä, että ihminen sekä arvostaa palautumista että tekee sitä tukevia valintoja ja tekoja.

Taitoa voi harjoitella

Kiinnostava tulos tutkimuksessa on sekin, että palautumista voi harjoitella. Se on taito, jossa voi harjaantua paremmaksi. Honkasalon mukaan palautumisen harjoittaminen muistuttaa fyysistä kuntoa: perusta rakentuu treenaamalla, jonka myötä on helpompaa tehdä ns. palautumisystävällisiä valintoja ja tekoja arjessa.

– Palautumisesta ei kuitenkaan saa tulla uusi stressin aihe. Tarkoitus on armollisesti löytää tapoja, jotka tukevat hyvinvointia, Honkasalo muistuttaa.

Yksi hyvä tapa voi olla tehdä vapaa-ajalla on jotain sellaista, joka ei liity työhön ja joka haastaa sopivasti muttei liikaa. Neuloja voi opetella uutta neulontakuviota tai tanssin harrastaja kokeilla uutta koreografiaa. Ne antavat positiivisia oppimiskokemuksia ja kyvykkyyden tunnetta.

”Palautumisesta ei kuitenkaan saa tulla uusi stressin aihe.”

Honkasalon tutkimuksen mukaan myös kontrollin kokemukset vaikuttavat myös palautumiseen.

– On tosi tärkeää, että varsinkin voitaisiin vapaa-ajalla itse säädellä aikatauluja. Että halutessaan voisi vain olla ja ladata akkuja.

Alkusysäys saattaa riittää

Vaikka yksilö voi tehdä tietoisia valintoja ja vaalia palautumisen kokemuksia arjessaan, Honkasalo painottaa myös yhteisöjen vastuuta. Organisaatioilla ja yhteiskunnalla on iso rooli siinä, miten työelämä järjestyy ja millaisia vaatimuksia työntekijöille asetetaan.

Työpaikoille hän suosittelee yhteistä keskustelua työaikakäytännöistä ja tavoitettavissa olemisen pelisäännöistä. Massiivisia projekteja ei siis tarvita palautumisen käytäntöjen luomiseksi.

– Pysähdytään yhdessä asian äärelle ja mietitään, miten palautumisen keinot meidän organisaatiossa voisivat näkyä. Sen jälkeen työ alkaa parhaassa tapauksessa kantaa hedelmää ihan itsenäisesti.