Tukea painonhallintaan työikäisille

Teksti: Helen Partti

Kuva: Liisa Takala

Sinun pitäisi kyllä pudottaa painoa, saattaa työterveyslääkäri huomauttaa edessä istuvalle asiakkaalleen. Hyvin todennäköisesti asiakas ei kuule ylipainostaan ensimmäistä kertaa. Hän on kokenut syyllistämistä ja yhteiskunnasta tulevaa painetta monin tavoin. Pitäisi laihduttaa, pudottaa painoa, vastata vallitsevia kauneusihanteita.

On turha huomautella, jos painonhallintaan ei ole tarjolla kokonaisvaltaisia ratkaisuja, sanoo psykologi ja ravitsemusterapeutti Siniriikka Männistö.

”Parempi olisi kysyä, miten voit ja kaipaatko tukea omasta hyvinvoinnistasi huolehtimiseen”, hän sanoo.

Männistö toimi vastuuhenkilönä Työterveysrahaston rahoittamassa Vaikuttavaa painonhallintaa työikäisille -hankkeessa, jonka tulokset valmistuivat syyskuussa. Työterveys Helsingin koordinoiman hankkeen tavoitteena oli luoda työterveyden käyttöön toimintamalli, joka edistäisi nykyistä tehokkaammin työntekijöiden hyvinvointia.

”Työterveyden ongelma lihavuuden hoidossa on se, että asiakkuus usein katkeaa ja hoito jää irralliseksi. Kun varsinaista prosessia ei ole, asiakkaille jaetaan esimerkiksi esitteitä, mikä ei ole vaikuttavaa toimintaa”, Männistö toteaa.

Lihavuus lisääntyy ja voi vaikuttaa työkykyyn. On etsittävä uusia keinoja auttaa työntekijöitä.

Valmennusta yksilöllisesti, ryhmässä ja diginä

Vuosina 2021–2023 toteutettu hanke herätti runsaasti kiinnostusta Helsingin kaupungin työntekijöiden keskuudessa. Hankkeeseen osallistui 111 pääosin asiantuntijatehtävissä toimivaa työntekijää.

”Painonhallintaan ei ole tukea helposti saatavilla”, Männistö perustelee hankkeen suosiota.

Sen sijaan erilaisia dieettejä ja näyttöön perustumattomia poppakonsteja on maailma vääränään. Dieetit johtavat usein loputtomaan kierteeseen ja painon niin sanottuun jojoiluun.

”Painonhallintaan ei ole helposti tukea saatavilla.”

Hankkeeseen osallistujat olivat keskimäärin 50-vuotiaita ja useimmat heistä naisia. Naisten osallistumisaktiivisuus kertoo Männistön mukaan siitä, että naisen vartaloon kohdistuu enemmän painetta kuin miehen. Naiset kokevat syyllisyyttä ja ajattelevat, että heidän vartaloaan ei hyväksytä sellaisenaan.

Hankkeessa toteutettiin 12 kuukauden pituinen painonhallintainterventio, joka perustui Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) Painonhallintatalon virtuaaliseen terveyslaihdutusvalmennukseen. Tarkoituksena oli selvittää, miten Painonhallintatalon prosesseja voitaisiin hyödyntää työterveydessä.

Osallistujat jaettiin satunnaisotoksella kolmeen ryhmään. Yhdelle ryhmälle järjestettiin ryhmämuotoisia tapaamisia ja toiselle ryhmälle yksilötapaamisia Painonhallintatalon valmennuksen lisäksi. Kolmas ryhmä toimi Painonhallintatalon standardiohjelman mukaisesti.

”Joillekin digivalmennus sopii hyvin, mutta osa kokee digihoidon kasvottomaksi. Tutkimme, voisimmeko pienin lisäresurssein eli ryhmä- ja yksilöllisten tapaamisten avulla lisätä asiakkaiden sitoutuneisuutta ja parantaa siten hoidon vaikuttavuutta.”

Laajat kyselyt terveydentilasta

Osallistujilta kerättiin laajasti tietoa somaattisesta terveydestä ja mielenterveydestä, syömiskäyttäytymisestä ja koetusta työkyvystä. Tietoa hankittiin tutkimuksen alussa, keskivaiheilla ja lopussa sekä vuosi intervention päättymisen jälkeen.

”Fysioterapeutti mittasi osallistujien kehonkoostumusta. Monella oli epärealistinen kuva painonpudotuksesta. Moni oli kokenut pettymyksiä, jos kaikki ei ollut mennyt odotusten mukaisesti. Fysioterapeutin tapaamiset olivat motivoivia.”

Interventiossa hyödynnettiin lisäksi kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan kuuluvaa hyväksymis- ja omistautumisterapiaa, HOT-terapiaa.

”Monella oli epärealistinen kuva painonpudotuksesta.”

”HOT-terapian on aiemmissa tutkimuksissa nähty edistävän muutosten ja painonpudotustuloksen pysyvyyttä. Halusimme selvittää, miten saavutetut tulokset pysyvät myös seurannassa vuosi intervention päättymisen jälkeen”, Männistö kertoo.

Hankkeen ytimessä ei ollut kuitenkaan painonpudotus vaan ihmisen hyvinvointi.

Positiivisia vaikutuksia kehoon ja käyttäytymiseen

Kilot eivät karisseet interventioon osallistuneilta mainittavasti. Monella ne myös palautuivat seurannan jälkeen alkuperäisiin lukemiin. Noin viidesosa sai pudotettua terveyden kannalta suositellut viisi prosenttia painostaan ja pidettyä kilot poissa vuosi intervention päättymisen jälkeen.

”Hyödyt olivat muualla kuin painon pudotuksessa. Monen vyötärönympärys pieneni. Se korreloi keskivartalolihavuuden, eli sisäelinten ympärillä olevan terveydelle haitallisen rasvan määrän kanssa”, Männistö havainnollistaa.

Sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnasta mitattiin niin ikään myönteisiä muutoksia; paastoglukoosiarvo laski ja terveydelle edullinen HDL-kolesteroliarvo nousi. Vaikutus ulottui myös mielenterveyteen, esimerkiksi masennusoireet lieventyivät jokaisessa ryhmässä. Ahmimisoireet vähenivät.

Monen terveyskäyttäytyminen parani tuntuvasti.

”Pyrimme vaikuttamaan hyvään ruoka–kehosuhteeseen. Ohjelman aikana ruokasuhde ja syömiskäyttäytyminen paranivatkin huimasti. Kuitenkin seurannan aikana syömiseen liittyvät myönteiset tunteet vähenivät. Kyse on niin monimutkaisesta asiasta, että vahvistusta muutoksen ylläpitoon saattaisi tarvita vielä pidempään.”

Kun ennen ruoka oli tuonut hyvän tunteen ja lohdun, intervention myötä hyviä fiiliksiä osasi hakea jääkaapin lisäksi muualtakin.

Oikeaan aikaan oikeaa hoitoa

Interventio ei tuottanut merkittäviä eroja ryhmien välillä. Sillä ei siis näyttänyt olevan kovasti väliä, saiko painonpudottaja lisätukea ryhmässä tai yksilöllisesti, vai etenikö prosessi standardivalmennuksen mukaisesti.

”On selvitettävä, tarvitseeko henkilö rinnakkaisia tukiprosesseja.”

Vaikuttavammaksi tekijäksi nouseekin se, että hoitoa annetaan oikeaan aikaan.

”On selvitettävä, tarvitseeko henkilö rinnakkaisia tukiprosesseja, eli onko hänellä esimerkiksi masennusta tai työuupumusta.”

Työterveydessä tulisi toisin sanoen selvittää, pitäisikö ensin hoitaa jotain muuta kuin painoa. Jos ihminen on masentunut tai uupunut, hän tuskin jaksaa paneutua painonhallintaan yhtä hanakasti kuin se, jolla vastaavia oireita ei ole.

”Näitä asioita huomioidaan tosi vähän.”