Turvallisesti töissä toisen kotona

Teksti: Camilla Ukkonen

Kuva: Timo Heikkala (Marian kuvat), Anu Pynnönen (Jessican kuva)

Koskaan tiedä, kuka avaa oven, asiakas vai hänen päihtynyt omaisensa. Tai mitä avaajan selän takana odottaa. Ehkä sellainen sotku, ettei tiedä mihin laukkunsa laskisi. Kenties niin kuuma asunto, että hiki tulee jo istuessa.

Kotihoidon ammattilaiset tekevät työtään vaihtelevissa oloissa ja ympäristöissä, useimmiten yksin. Silti työturvallisuuteen liittyvät kysymykset jäävät vähälle huomiolle. Työntekijät itsekin miettivät turvallisuudesta puhuttaessa usein ensin asiakkaiden näkökulmaa.

– Kotihoidon työssä olisi hyvä ottaa työturvallisuus osaksi arkea samaan tapaan kuin teollisuudessa on tehty, sanoo tutkijatohtori Maria Lindholm Tampereen yliopistosta.

Siirtymät koettelevat

Kotihoidossa työturvallisuudesta huolehtiminen on haastavaa, kun työtä tehdään yksityisasunnoissa. Niitä ei työnantaja pääse välttämättä näkemään eikä niiden olosuhteisiin vaikuttamaan.

Siksi Maria Lindholmin johtamassa SafeKoti-tutkimuksessa lähdettiin kartoittamaan yksityishenkilöiden kodeissa tehtävän työn riskejä. Tietoa kerättiin muun muassa hyvinvointialueiden kotihoidon ja aikuissosiaalityön tiimeiltä, yksityisiltä palveluntarjoajilta sekä henkilökohtaisilta avustajilta.

– Yksi kotihoidossa työturvallisuutta koettelevista kokonaisuuksista on siirtymät paikasta toiseen, Lindholm kertoo tuloksista.

Tutkimuksessa nousivat esille myös fyysiset kuormitustekijät, kuten huonot työasennot sekä biologiset haittatekijät, esimerkiksi virukset ja bakteerit. Työn sisällön ja sen järjestelyn pulmat heikentävät nekin monen ammattilaisen turvallisuutta. Ajoittain he kohtaavat myös sanallista tai fyysistä väkivaltaa.

”Yksi kotihoidossa työturvallisuutta koettelevista kokonaisuuksista on siirtymät paikasta toiseen.”

Tavallisen tuntuisista, arkisista yllätyksistäkin voi kasvaa riskitekijöitä.

– Työntekijä voi vaikkapa joutua odottamaan asiakkaan kanssa ambulanssin saapumista. Tai lumipyry ruuhkauttaa liikenteen. Silloin aikataulu pettää, tulee kiire ja kuormittunut olo, Lindholm kertoo.

Vahingoille altistavaa kiirettä syntyy osin siitä, että kotihoidon aikataulut tehdään usein ihannetilanteiden mukaan. Esimerkiksi siirtymiin asiakkaalta toiselle varataan yleensä sama aika kesäisin ja talvisin. Eikä kirjauksille ja valmistautumiselle muisteta varata tarpeeksi aikaa, jolloin niitä saatetaan tehdä porraskäytävässä tai autolle kävellessä.

– Yksintyöskentelevien hoitajien riskinä on myös systemaattisen seurannan puute siitä, pääseekö työntekijä etenemään turvallisesti. Voi kestää pitkään, että huomataan työntekijän vaikkapa kaatuneen portaikossa, Lindholm lisää.

Vuosikello muistaa muistuttaa

Kotihoidon työturvallisuuden tutkimuksessa tehtiin paljon suoraan käyttöön otettavaa materiaalia ja välineitä nimenomaan toisen ihmisen kotona tehtävää työtä varten. Saatavilla on muun muassa työturvallisuuden perehdyttämisen materiaalia, riskilista, turvallisen työpäivän askeleet sekä vuosikello.

Kotihoidon esihenkilö Jessica Iso-Oja on ottanut käyttöön vuosikellon, ylläpitämään työturvallisuutta omissa tiimeissään.

– Vuosikello-työkalu on huippu. Sen avulla alkaa paremmin tunnistaa ja huomioida työturvallisuuden asioita, Tampereella työskentelevä Iso-Oja kiittelee.

Aikataulutusta tukevaan vuosisuunnitelmaa varten on tehty valmiiksi kolmisenkymmentä käsiteltävää turvallisuuden aihetta. Aihetta klikkaamalla pääsee suoraan valmiiseen käytännön ohjeistukseen.

”Vuosikello-työkalu on huippu. Sen avulla alkaa paremmin tunnistaa ja huomioida työturvallisuuden asioita.”

Esille nostettavat aiheet käyttäjä voi sijoittaa kelloon tarpeensa mukaan sekä lisätä omia aiheita. Iso-Oja on siten voinut lisätä omaan kelloonsa Pirkanmaan hyvinvointialueen aiheita.

Kun tärkeitä aiheita on paljon, mutta tiimien yhteisille tapaamisille on rajallisesti aikaa, tarvitaan erilaisia välineitä. Iso-Oja esimerkiksi laittaa keittiön fläppitaululle ohjeita, joita jokainen työntekijä voi katsoa sopivalla hetkellä.

– Työturvallisuuden kulttuuri muuttuu vähitellen. Yhteisen käsittelyn ja puhumisen myötä turvallisuuden asiat normalisoituvat ja nousevat työntekijöiden keskusteluihin, Iso-Oja on huomannut.

Harjoittelu turvaa

Työntekijän aktiivinen rooli oman työturvallisuutensa ylläpidossa on keskeistä. Maria Lindholmin mukaan myös työntekijä tarvitsee kykyä arvioida riskejä.

– Työntekijä saattaa olla ainoa, joka käy asiakkaan kotona. Siksi hänen on tarpeen nostaa havaitsemansa pulmat esille, jotta esihenkilö voi asiaan puuttua.

Työntekijän aktiivinen rooli oman työturvallisuutensa ylläpidossa on keskeistä.

Vastaavasti riskien arvioinnin tuloksia Lindholm suosittelee käymään yhdessä läpi, jotta työntekijätkin tietävät vaaran paikat. Samoin hän kannustaa vertaistuen järjestämiseen, se nousi tärkeäksi purun paikaksi tutkimuksessa.

Riskien hallintaa on myös selkeä työn kuva. Kun työntekijä tietää, mitkä tehtävät kuuluvat hänelle, hän voi ohjata asiakkaan tai tämän läheisten ylimääräiset pyynnöt suoraan esihenkilölle. Silloin vältytään konflikteilta ja ajan haaskuulta.

Lindholm korostaa myös työturvallisuuteen liittyvää harjoittelua, tietotaitojen kertaamista. Sitä tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän.

– Intrassa oleva ohje ei auta, kun tilanne on päällä. Taitojen on tultava selkärangasta, jotta ihminen osaa toimia haastavassa tilanteessa.