Työelämä tarvitsee aktiivista työkaveruutta

Osaammeko olla hyviä työkavereita toisillemme? Vai sooloilemmeko omiamme työyhteisössä – mahdollisesti vielä kollegoja tylyttäen? Tiedämmekö ylipäätään, millainen hyvän työkaverin pitäisi olla? Millaisessa työyhteisössä työkaveruus kukoistaa?

Turun yliopiston kauppakorkeakoulun TYÖ² Yhteistyön työyhteisö -hanke tutki työkaveruutta suomalaisessa työelämässä ja lanseerasi aktiivisen työkaveruuden käsitteen. Tutkimus toteutettiin johtamisen ja organisoinnin oppiaineessa Työsuojelurahaston tuella.

– Jokainen työntekijä on työyhteisössä muiden työkaveri. Riippumatta junioriteetista, senioriteetista, kokemuksesta tai osaamisesta. Jotkut ovat esimiehiä, mutta suurin osa meistä on työkavereita, hankkeen johtaja, professori Satu Teerikangas sanoo.

Jaettua johtajuutta

Työelämän kehittämisessä ja tutkimuksessa on viime vuosina painotettu esimiestyötä ja johtajuutta. Työkaveruus on aika lailla loistanut poissaolollaan – tai tullut esiin silloin, kun sen puute on näkynyt työpaikkakiusaamisena tai vallan väärinkäyttönä.Teerikankaan mukaan painotus jättää ison osan työyhteisön potentiaalista hyödyntämättä. Eihän esimies yksin toimi työyhteisössä vaan suuri merkitys on myös kollegoilla, aktiivisilla työkavereilla – etenkin asiantuntijatyössä. Työkaveruus täydentää myös aikaisempaa alais- ja työyhteisötaitoja koskevaa ymmärrystä.

– Kun keskitytään lähinnä esimieheen, ihmiset saattavat ajatella, että eihän minulla ole merkitystä työyhteisössä. Toimme fokuksen aktiiviseen työkaveruuteen sen takia, että jokainen tiedostaisi roolinsa ja merkityksensä työyhteisön kehittämisessä, Teerikangas toteaa.

Samalla tutkimus haastoi myös perinteisen ja autoritaarisen ylhäältä alas -johtajuuden.

Aktiivisessa työkaveruudessa johtajuus jakautuu useamman toimijan kesken.

– Johto tai työyhteisön esimies ei yksin kykene kannattelemaan organisaation suoritusta. Aktiivisessa työkaveruudessa johtajuus jakautuu useamman toimijan kesken. Jaettu johtajuus on olennaista myös hajautetuissa etätyöhön perustuvissa organisaatioissa.

Ammatillinen, vakava rooli

Hankkeessa toteutettiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Laadullinen aineisto koottiin havainnoinnein, haastatteluin ja työpajoissa neljässä erityyppisessä organisaatiossa, jotka edustivat pankkialaa, sosiaali- ja terveydenhuolto- ja kiinteistöalaa.
Määrällisenä aineistona oli henkilöstöjohdon ja -ammattilaisten yhdistyksen Henry ry:n jäsenille toteutettu kysely.

– Työkaveruus ei tarkoita sitä, että työpaikalla hengailtaisiin frendien kanssa, vaan kyse on ammatillisesta, vakavastakin roolista. Työkaveruus on aktiivista toimijuutta työyhteisössä. Aktiivinen työkaveri edesauttaa omalla toiminnallaan työyhteisön onnistumista, Teerikangas sanoo.
Hänen mukaansa haastatteluissa kävi ilmi, että joillakin oli luontaisesti itsestään selvä toimijuusrooli työkaverina.

Työkaveruus ei ole hengailua frendien kanssa työpaikalla.

– Jotkut taas eivät olleet sitä miettineet. Pahimmillaan ajattelu saattoi olla sellaista, että minähän täällä työpaikalla vietän aikaa, juon kahvia ja sometan. Ei siis välttämättä tiedostettu, että kyse on työnantajalle kuuluvasta ajasta, koska tämä maksaa työntekijälle palkkaa.

Kolmen peruspilarin varassa

Tutkimuksen tuloksissa työkaveruus rakentuu kolmen työn tekemiseen liittyvän peruspilarin varaan: 1) Olen ammattilainen työssäni, 2) Toimin yhteisen suunnan mukaisesti, 3) Varmistan työn ja asiakaspalvelun sujuvuuden.
Lisäksi tutkijat tunnistivat neljä myönteistä vuorovaikutusta ilmentävää työkaveruuden ydinarvoa, joita ovat valoisuus, inhimillisyys, luottamus ja rohkeus.

– Työkaveruus on aktiivista toteutuessaan niin, että sekä peruspilarit ja arvot näyttäytyvät työn arjessa työpaikalla.

Valoisuus, inhimillisyys, luottamus ja rohkeus ovat työkaveruuden ydinarvoja.

Tutkimus nosti esiin, että nykytyöelämässä tärkeäksi julistetusta -ismistä eli yksilökeskeisestä itseohjautuvuudesta pitäisi siirtyä kohti yhteisöohjautuvuutta.

– Emme painota yksilön ansiokkuutta ja erinomaisuutta vaan yhteisön erinomaisuutta ja yhteisöohjautuvuutta. Itseohjautuvuus voidaan nähdä kriittisessä valossa, sillä kukaan ei pääse parhaaseen työsuositukseensa yksin, Teerikangas sanoo.

– Olemme yksilöinä tärkeitä osana työyhteisöä, työkavereina. Jokainen voi toimijuudellaan arkisessa työssä vaikuttaa työyhteisön ilmapiiriin, hyvinvointiin ja tuloksellisuuteen, mistä saa sellaista lisäarvoa työlleen, joka yksilösuorituksista saattaa puuttua.

Luottamusta, arvostusta, huomavaisuutta

Kun aktiiviset työkaverit eivät ole hengailevia frendejä, ei heidän tarvitse olla sydänystäviäkään.

– Riittää kun tulemme ammattilaisina toimeen keskenämme.

Hyvä työkaveri luottaa toisen ammattilaisen osaamiseen, ei kyräile eikä mikromanageeraa. Hän kuuntelee aidosti, on läsnä ja tukee. Ei, vaan -puhe nakertaa työkaveruutta, mutta Joo, ja -puhe rakentaa sitä.

Hyvä työkaveri luottaa toisen ammattilaisen osaamiseen, ei kyräile eikä mikromanageeraa.

Teerikankaan mukaan on olemassa pieni yksittäinen asia, josta saa heti tuntuman työyhteisön työkaveruudesta: se on tervehtiminen. Kun tullaan töihin, katsotaan työkaveria kasvoihin ja tervehditään.

Tutkijat haluavat viedä työkaveruutta eteenpäin suomalaisissa työyhteisöissä. Tutkimusraportissa ehdotetaan työkaveruuskoulutusta ja työkaveruusbarometrin perustamista.