– Monimuotoisen ansiotyön tekeminen näyttää polarisoituvan, kertoo työelämäntutkija Anu Järvensivu. Toisille se on painajainen, jossa elanto ei riitä monesta työstä huolimatta; toisille se on unelma, jossa voi tehdä merkityksellistä työtä.
Johtaminen | 27.9.2021Usean työn tekijät haastavat käsityksen normityöstä
Teksti: Camilla Ukkonen
Kuva: Anu Pynnönen
Yhä useampi suomalainen tekee yhden palkkasuhteen sijaan montaa työtä. Toisille usean tulolähteen yhdistäminen tuo merkityksellisyyttä. Toisille se on taloudellinen pakko. Tämä monenkirjava joukko kasvaa, ja se haastaa nykyiset organisaatiot ja järjestelmät. Samalla se haastaa käsityksemme tavallisesta työstä.
– Iso joukko ihmisiä ei enää mahdu perinteisiin yhden palkkatyön tai yrittäjyyden malleihin, kertoo työelämäntutkija Anu Järvensivu.
Monimuotoista ansiotyötä selvittäneen tutkimuksen mukaan jo kahdeksan prosenttia suomalaisista työntekijöistä hankkii elantonsa monesta eri lähteestä.
Ja tämä joukko kasvaa. Niin meillä kuin muualla maailmalla.
Lukuisia tekemisen tapoja
Usean työn tekijät ja itse ilmiö vaikutuksineen tunnetaan vielä huonosti. Anu Järvensivu kollegoineen ovat ensimmäisten joukossa selvittäneet suomalaista monimuototyön kuvaa.
Yksinkertaistettuna monimuotoinen ansiotyö tarkoittaa usean työn tekemistä.
Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksella tehdyssä tutkimuksessa ilmiö osoittautui sangen hajanaiseksi. Ilmiö on niin moniulotteinen, että jo sen käsitteellistäminen on hankalaa.
Yksinkertaistettuna monimuotoinen ansiotyö tarkoittaa usean työn tekemistä – englanniksi ilmiöstä käytetään ilmaisua multiple job holding.
Mutta tutkimuksessa selvisi, että käytännössä eri töitä tehdään joko yhtä aikaa tai limittäin, pitkiä ajanjaksoja tai pätkittäin. Työ puolestaan voi olla osa-aikatöitä, tuntitöitä, kokoaikaista tai sivutoimista yrittäjyyttä. Yksi ihminen voi tehdä kaikkia näitä tai vain osaa niistä. Lisäksi moni vielä opiskelee jotakin.
– Toiset pysyvät yhdellä alalla, toiset liikkuvat useamman alan välillä, Järvensivu lisää vielä yhden havainnon.
Taloudellinen pakko tai merkityksellisyyden kaipuu
Syitä monen työn tekemiselle löytyy niitäkin lähes yhtä monta kuin tekijöitä. Osalla taloudelliset syyt pakottavat ottamaan useamman työn. Toisille usean työn tekeminen taas vastaa monipuolisuuden kaipuuseen.
– Korkeakoulutettujen joukossa korostui halu maksimoida merkityksellinen työ, Järvensivu kertoo kiinnostavasta huomiosta.
Tutkimukseen haastateltiin 45 korkeakoulutettua monen työn tekijää. Mukana oli ekonomeja, tekniikan asiantuntijoita, journalisteja, yhteiskuntatieteilijöitä sekä taiteen ja kulttuurin alan osaajia.
”Korkeakoulutettujen joukossa korostui halu maksimoida merkityksellinen työ.”
Heistä monet kertoivat kyllästyneensä alati tehostettavaan organisaatiotyöhön, työtehtäviin uineisiin lisävelvoitteisiin ja toistuviin YT-neuvotteluihin.
– Korkeakoulutetuilla uusi työnteon tapa onkin usein kritiikkiä palkkatyöorganisaatioiden ongelmia kohtaan, Järvensivu huomauttaa.
Monimuototyö oli haastatelluille myös tapa suojautua työmarkkinariskeiltä pitämällä jalkaa useamman oven välissä ja oppimalla uutta.
Plussan puolella vaikka turva huolettaa
Moni tutkimukseen osallistuneesta korkeakoulutetusta oli varsin tyytyväinen työnkuvaansa. Stressitekijöistä huolimatta merkityksellisyyden kokemus vei monimuototyön vahvasti plussan puolelle – vastoin tutkijoiden ennakko-oletuksia.
Huolenaiheiksi nousivat ansioiden riittävyys sekä koko palapelin hallinta. Monet uskoivat voivansa tehdä töitään entistä stressittömämmin, jos yhteiskunnallisten instituutioiden tarjoama turva olisi kunnossa.
– Tällä hetkellä järjestelmät ja instituutiot tunnistavat huonosti usean työn tekijöitä, kun läpäisevänä mallina on yksi pitkään jatkuva palkkatyö tai yrittäjyys, Järvensivu sanoo.
– Tämä malli sopii huonosti usean työn tekemisen tapaan, kun ihmisillä on monta roolia päällekkäin tai he vaihtavat roolejaan edestakaisin, hän jatkaa.
Käsitys työstä uusiksi
Usean työn tekemisen lisääntyminen vaatiikin tutkijoiden mukaan nyt ilmiön tunnistamista. Se on tarpeen huomioida niin työttömyys- ja sosiaaliturvan uudistuksissa kuin työelämän kehittämisessä.
Nykyistä isoa kuilua tarpeen ja toteutuksen välillä ei paikata hetkessä. Järvensivun mukaan tarvitaan vielä lisää tietoa, mutta jo nyt esitetyt työttömyysturvan yhdistelmävakuutus ja turvan euroistaminen voisivat olla ratkaisujen joukossa.
Tärkeintä on Järvensivun mielestä oppia pois joko-tai-ajattelusta eli näkemyksestä ihmisestä yksiulotteisesti joko palkansaajana tai yrittäjänä.
– Ei myöskään pidä eliminoida monimuotoisen ansiotyön mahdollisuutta. Muutoin voi käydä niin, että perinteiseen palkkatyöhön uupunut löytyykin ennenaikaiselta eläkkeeltä tai pitkältä sairauslomalta.
Ei yhtä muotokuvaa
Monimuototyötä tekevien joukko hajaantuu erilaisiin ryhmiin.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Merja Kauhanen selvitti rekisteriaineistosta, keitä usean työn tekijät ovat. Sen perusteella miehet ja nuoret tekevät muita useammin monimuototyötä. Samoin korkeammin koulutetut, joilla äidinkielenä muu kuin suomi.
Suhteessa yleisemmin monimuototyötä tekeviä löytyy myös maaseudulla asuvista sekä naimattomista ja ihmisistä, joilla ei ole alaikäisiä lapsia.
– Ammattiryhmittäisesti yliedustettuina ovat erityisasiantuntijat, myynti- ja palvelutyötä tekevät sekä maa- ja metsätaloustyötä tekevät, Kauhanen kertoo.
Myös majoitus- ja ravitsemusalalla, kuljetuksessa ja varastoinnissa sekä koulutuksessa tehdään keskimääräistä yleisemmin monimuototyötä. Usean työn tekijöitä löytyy paljon myös taiteen, viihteen ja virkistyksen aloilta.
Mitä mieltä olit artikkelista?
Vastauksia 20 kpl
