Anu Lehikon mukaan vuorovaikutteisuus on tärkeää työturvallisuusoppimisen kannalta. Hänet kuvattiin Työterveyslaitoksen Virtuario™ VR-ympäristössä, jossa VR-harjoitus heijastettiin myös valkokankaalle.
Työturvallisuus | 9.2.2026Virtuaalinen työturvallisuuskoulutus – uusi koulutusmalli työpaikoille
Teksti: Pirjo Kupila
Kuva: Liisa Takala
Virtuaalitodellisuudessa on paljon potentiaalia työturvallisuuskoulutuksessa, mutta sen hyödyntäminen vaatii pedagogista osaamista ja huolellista suunnittelua.
Työturvallisuuskoulutuksen suunnittelu ja toteutus immersiivisessä eli upottavassa virtuaalitodellisuudessa (IVR) vaatii osaamista ja resursseja.
”Virtuaaliympäristössä on osattava hyödyntää itse tekemisen ja kokemisen mahdollisuus ja valittava oppimistavoitteet huolellisesti, mikä vaatii koulutuksen suunnittelijalta pedagogista osaamista”, sanoo Anu Lehikko.
Hän väitteli helmikuun alussa Lapin yliopistossa työturvallisuuskoulutuksesta virtuaaliympäristössä. Kasvatustieteen väitöskirjassaan hän esittää simulaatiokoulutusmallin, joka helpottaa virtuaalisten työturvallisuusharjoitusten suunnittelua ja käyttöönottoa työpaikoilla.
Mallissa käydään konkreettisesti läpi kouluttajan ja koulutettavien roolit virtuaaliharjoittelun eri vaiheissa.
Väitöskirjansa viimeistelyyn hän sai stipendin Työsuojelurahastosta.
Työssä oppiminen ja työhyvinvointi ovat aina olleet Lehikolle tärkeitä teemoja. Mielenkiinto teknologiatuettuja oppimisympäristöjä kohtaan jäi kytemään kasvatustieteen maisteriopinnoista Tampereelta.
Hän otti yhteyttä työturvallisuuskoulutuksia Työterveyslaitoksella tekevään Virtuario-tiimiin. Lapin yliopisto ja Työterveyslaitos hakivat rahoitusta Työsuojelurahastolta Lapin yliopiston ja Työterveyslaitoksen yhteishankkeelle, jossa tutkittiin työturvallisuusoppimista virtuaaliympäristössä.
Lehikko osallistui hankkeessa pedagogisen mallin kehittämiseen ja kirjoitti väitöskirjaan kuuluvat tutkimusartikkelit hankkeessa kerättyjen aineistojen pohjalta.
”Väitöskirjassani vien yhteishankkeessa kehitetyn pedagogisen mallin seuraavalle tasolle.”
Parhaimmillaan prosessien harjoittelussa
Lehikko sanoo, että teknologia ei itsessään tuo oppimista, mutta se mahdollistaa vuorovaikutuksen ihmisen ja ympäristön välillä, jossa oppimista tapahtuu.
Vahvan kokemuksellisuutensa ansiosta virtuaaliympäristö soveltuu hyvin harjoitteluun, jossa ihmisen on tärkeä kokea tilanne itse. Pelkän tietosisällön kertomiseen Powerpoint-esitys voi olla tehokkaampi tapa.
”IVR on parhaimmillaan, kun sen kokemuksellista luonnetta sovelletaan erilaisten prosessien harjoittelussa.”
Virtuaalisessa ympäristössä voi turvallisesti harjoitella esimerkiksi poikkeustilanteita ja riskin tunnistamista yksin tai pienryhmässä kukin omilla laseillaan. Poikkeustilanteita voi harjoitella myös eri laajuisina ja eri näkökulmista. Pienryhmässä voi kokeilla tehtävänjakoa ja yhteistoimintaa rooleja vaihtaen.
Virtuaalisessa ympäristössä voi turvallisesti harjoitella esimerkiksi poikkeustilanteita ja riskin tunnistamista yksin tai pienryhmässä kukin omilla laseillaan.
Paras lopputulos syntyy, kun VR-ympäristön kehittäjä ja tilaajaorganisaatio suunnittelevat harjoitukset yhdessä. Vaikka virtuaaliympäristöjen kehittäminen vie aikaa ja rahaa, kustannussäästöt ovat silti huomattavat verrattuna perinteiseen fyysiseen simulaatioympäristöön.
”Hankinnoissa kannattaa varmistaa, että VR-lasit ja -ympäristöt täyttävät tietosuojaa ja -turvaa koskevat vaatimukset.”
Pienryhmäkeskustelut avainasemassa
Tutkimusaineisto kerättiin design-tutkimuksena, jossa kehittämistyötä tehdään yhdessä kohdeorganisaatioiden henkilöstön kanssa. Mukana oli yhteensä 76 työntekijää ja viisi kouluttajaa Tullista ja Fortumilta sekä ohjausryhmään kuuluneet työpaikkojen edustajat. Koulutukset toteutettiin 2‒4 hengen pienryhmissä.
Malliaan varten Lehikko tunnisti parhaita pedagogisia käytäntöjä, joita turvallisuuskouluttajat hyödyntävät työssään. Tutkimuksessa ilmeni myös, että ensikertalaisten on vaikeampi eläytyä VR-harjoituksiin, koska laitteisiin ja ympäristöön tottelu vie huomiota. Käyttökokemuksen lisääntyessä koulutettavan läsnäolon tunne voimistuu.
Pienryhmäkeskusteluilla on merkittävä rooli koulutusmallissa, koska ne kytkevät virtuaaliympäristössä tehdyt työturvallisuusharjoitukset ihmisten päivittäiseen työhön.
Tutkimuksessa ilmeni myös, että ensikertalaisten on vaikeampi eläytyä VR-harjoituksiin, koska laitteisiin ja ympäristöön tottelu vie huomiota.
”Kouluttajan on hallittava VR-laitteiden ja koulutettavien ohjaamisen lisäksi koulutuksessa käsiteltävät turvallisuuskäytännöt, jotta harjoitusten pohjalta voi syntyä aitoa keskustelua ja mahdollisuus korjata virheelliset toimintatavat.”
Tutkimuksessa nousi pienryhmäkeskusteluissa esiin asioita, jotka johtivat parannuksiin toisen organisaation työturvallisuudessa. Lisäksi Tulli otti koulutusmallin kokeiltavaksi ja sovelsi sen omaan toimintaympäristöönsä sopivaksi.
Lehikon mukaan koulutusmallia voidaan jatkojalostaa ja soveltaa monilla aloilla sekä työpaikoilla että ammatillisessa ja ammattiin tähtäävässä korkea-asteen opetuksessa. Esimerkiksi hän ottaa metsäalan, jossa on sekä ammatti- että ammattikorkeakoulutusta ja monenlaisia työtehtäviä ja rooleja.
Anu Lehikko esitteli väitöskirjansa ”Synthesizing Sociocultural and Cognitivist Approaches to Learning in a Simulation-Based Model for Immersive Virtual Reality Safety Training” julkisesti tarkastettavaksi Lapin yliopistossa perjantaina 6.2.2026.
Toistaiseksi koulutusmalli on esitelty vain Lehikon englanninkielisessä väitöskirjassa.
Sanasto
– Simulaatio-opetuksessa hyödynnetään lavastettuja tai virtuaalisia ympäristöjä, joissa voi turvallisesti harjoitella toimintaa eri vaiheissa todellista tilannetta varten.
– Virtuaalitodellisuus (VR) tarkoittaa tietokoneella luotua keinotekoista kolmiulotteista tilaa. Immersiivisyys eli upottavuus liittyy virtuaaliympäristön kokemiseen tilana, so. läsnäolon tunteeseen, joka luodaan VR-lasien ja käsiohjaimien avulla.
Mitä mieltä olit artikkelista?
Vastauksia 5 kpl
