Ohjausosaaminen tukee työssä oppijaa

Teksti: Tarja Sinervo

Kuva: Petri Jauhiainen

– Työpaikoilla tarvitaan ohjaamisen taitavia henkilöitä etenkin silloin, kun työpaikalle saapuu harjoittelijoita ja perehdytetään uusia työntekijöitä. Jatkuva oppiminen koskee työelämässä kuitenkin jokaista, sillä asiantuntijaksi ei opita vain korkeakoulussa, vaan iso osa oppimisesta tapahtuu työssä. Jokaisella työntekijällä on työn ohella opittavaa, vaikka tätä ei aina tiedosteta eikä tueta, sanoo opinto- ja uraohjauksen professori Sanna Vehviläinen Itä-Suomen yliopistosta.

Hänen johdollaan syntyi hanke nimeltä ”Ohjausosaaminen ja ammatillinen toimijuus”. Sen tavoitteena oli luoda sellaisia keinoja ohjausosaamisen tukemiseen, jotka auttaisivat opiskelijoiden oppimisen ohjaamisessa työpaikoilla ja tukisivat myös työntekijöiden yhteistyötaitoja.

Vehviläinen puhuu ohjaamisesta, mutta monet tunnistavat lähikäsitteet koutsaus, coaching tai valmennus. Koulutusta työn ohjaamiseen annetaan järjestelmällisesti lähinnä aloille, joilla on vakiintuneet harjoittelu- ja työssäoppimisen käytännöt, kuten opetus-, sosiaalityön- ja lääketieteen aloilla. Tutkimushankkeen aineiston muodostivatkin sosiaalityön harjoittelijat ja työterveyslääkäreiksi erikoistuvat opiskelijat.

Ohjausosaamisen kehittäminen työpaikoilla on Vehviläisen mukaan vielä alkutekijöissään, koska sitä ei välttämättä tunnisteta tarpeelliseksi.

Hyvä ohjaaminen on tavoitteellista, vuorovaikutteista ja rehellistä

Hyvä ohjaus edellyttää yhteistä ymmärrystä siitä, mitä tavoitellaan oppimisen aikana. Ohjaajan tulisi kuunnella oppijaa ja kyetä ymmärtämään, miten ohjattava ajattelee, millaisesta taustasta hän tulee tilanteeseen, mikä häntä motivoi ja miten hän asioita hahmottaa.

– Ohjattavan kuunteleminen on oppimisprosessin onnistumisen edellytys. Hänen tulisi kokea, että ohjaaja on kiinnostunut hänen ajatuksistaan. Työssä ohjaamisen vahvuus on siinä, että se sovitettaan ohjattavalle sopivaksi, toisin kuin massaluennot tai -koulutukset, Vehviläinen sanoo.

– Tärkeää on heti alussa rakentaa yhteistyösuhde, jossa ohjaus on turvallista ja ystävällistä. Selkeät pelisäännöt auttavat molempia tietämään yhteistyön odotukset ja mikä sallittua. Näin vapautuu tilaa oppimiselle ja turvallisuuden tunne vahvistuu.

”Hyvä ohjaus on rehellistä ja reflektoivaa. Se ei kaunistele arkea, vaan tarkastelee sitä sellaisena kuin se on.”

Hyvän ohjauksen piirteisiin kuuluu Vehviläisen mukaan suunnitelmallisuus. Ohjaajan ei tulisi puuttua harjoittelijan työhön vain silloin, kun ongelmia ilmenee, vaan ohjaamisessa tulisi olla myös eteenpäin katsovaa suunnittelua ja reagointia myös hyviin tilanteisiin.

– Hyvä ohjaus on rehellistä ja reflektoivaa. Se ei kaunistele arkea, vaan tarkastelee sitä sellaisena kuin se on. Ongelmista tulisi keskustella avoimesti. Harjoitteluun tullessa opiskelijalla on usein idealistisia käsityksiä, joita teoriassa on käyty läpi. Ne tulisi sovittaa yhteen käytännön työn ristiriitojen kanssa, Vehviläinen kertoo.

Yhteisöllinen ohjaaminen hyödyttää koko työyhteisöä

Yhteisöllisessä ohjaamisessa koko yhteisö osaa ottaa vastaan oppijan. Ohjaaminen ei ole vain yhden henkilön varassa, vaan organisaatiossa on luotu myös muita käytäntöjä ja rakenteita, jotka tukevat oppimista.

– Kollegiaalisessa ohjaamisessa harjoittelija otetaan arjen toimintaan mukaan. Etukäteen sovitaan, kuka hänestä huolehtii ja miten hän voi tutustua muihin työntekijöihin. Käytäntö on usein samanlainen kuin uusien työntekijöiden perehdyttäminen työpaikkaan. Jos sovittuja käytäntöjä ei ole, harjoittelija tai aloittelija voi joutua hämmentäviin tilanteisiin, Vehviläinen sanoo.

Erityisen tärkeää yhteisöllisessä ohjaamisessa hänen mukaansa on se, että työpaikalla olisi tilanteita, joissa puhutaan työstä kaikessa rauhassa. Harjoittelijalle on hedelmällistä, kun ihmiset keskustelevat avoimesti työssä tapahtuvista asioista siitä, ja mikä kulloinkin on tekemisen ydin. Mahdollisuus puhua sekä onnistumisista että epäonnistumisista kertoo yhteisön ihmisten luottamuksesta toisiinsa.

Erityisen tärkeää yhteisöllisessä ohjaamisessa hänen mukaansa on se, että työpaikalla olisi tilanteita, joissa puhutaan työstä kaikessa rauhassa

– Kun opiskelija tulee taloon, hän voi kysymyksineen avata hedelmällisen yhteisen pohdinnan. Pysähtyminen edes puoleksi tunniksi miettimään, miten ymmärrämme tai koemme jonkin asian, tarjoaa kaikille mahdollisuuden oppimiseen. Tällaiset työyhteisön kohtaamiset auttavat kytkeytymään työn ytimeen uudelleen. Se auttaa muistamaan, miksi työtä tehdään, ja miten hyviä ja osaavia tyyppejä yhdessä ollaan, Vehviläinen pohtii.

Ohjaajana oleminen palkitsee

Vehviläinen muistuttaa, että ohjaajan ei tarvitse olla ihmissuhdeammattilainen. Riittää, että on valmis asettumaan ohjaajan rooliin ja osaa oman ammattinsa.

– Hyväksi ohjaajaksi haluavan ei tarvitse täyttää erityisiä persoonallisuuden kriteerejä, olla sosiaalinen tai sanavalmis. Kaikista tärkeintä on halu ohjata. Ohjaajan rooli on olla varmistamassa ja tukemassa toisen oppimista ja toimia tilanteen mukaan. Tärkein tehtävä on saada ohjattava ilmaisemaan ja toteuttamaan itseään.

– Kannattaa myös olla valmis huomaamaan, ettei osaakaan kaikkea. Vaikka omassa ammatissa olisi kuinka kokenut, voi silti joutua tilanteeseen, ettei ohjaajana aina onnistu. Ohjauksessa lähdetään yhdessä liikkeelle, eikä aina tiedetä, millaisia tilanteita tulee eteen. Tärkeää on valmius kuunnella ohjattavaa ja edetä prosessissa hänen ehdoillaan. Ohjaaminen on vuorovaikutusta, joten tilanteessa molemmat oppivat ja omaa osaamista oppii vähitellen sanoittamaan.

”Hyväksi ohjaajaksi haluavan ei tarvitse täyttää erityisiä persoonallisuuden kriteerejä, olla sosiaalinen tai sanavalmis. Kaikista tärkeintä on halu ohjata.”

Vehviläinen muistuttaa myös siitä, mitä harjoittelijan ohjaaminen merkitsee laajemmin yhteiskunnan kannalta ajateltuna. Parhaimmillaan kyse on koko oman alan tulevaisuudesta huolehtimisesta ja vastuun kantamisesta siitä, että alalle saadaan hyviä tekijöitä.

Yhteistyö oppilaitoksen ja harjoittelupaikan välillä on tärkeää

Vehviläinen toivoo, että työpaikkojen ja oppilaitosten välille syntyisi nykyistä enemmän hedelmällisiä kohtaamisia.

– Onnistuneen ohjauksen perusta on työpaikan ja koulutusta tarjoavan tahon yhteistyö. Pahimmillaan oppija suhaa yksin koulun ja harjoittelun välillä, eikä kukaan koordinoi kokonaisuutta. Yleensä harjoittelua varten on luotu yleiset ohjeet ja käytännöt sekä annettu ehkä ohjauskoulutusta. Mutta tarvittaisiin muunkinlaisia tilanteita ajatusten vaihtoon. Esimerkiksi meillä on oppiaineessa käynnistetty kuukauden välein toteutuvat tunnin pituiset tutkimusaamukahvit, jossa kerromme opinto- ja uraohjausta tekeville kuulumisia tutkimusmaailmasta ja keskustelemme yhdessä. He haluavat tietää mitä tutkitaan, mitä erilaisista ilmiöistä tiedetään ja mitä ratkaisuja niistä voisi arjen ongelmiin löytää. Tällainen voi tuoda tietoa uusista asioista, avartaa ajattelua ja vahvistaa organisaation kykyä. Toisaalta me tutkijat kuulemme, mikä ihmisiä askarruttaa työpaikoilla.