Tiina Koiviston väitöstutkimus osoittaa, että digiteknologian hyödyntämiseen terveydenhuollossa tarvitaan digitoimijuutta: kykyä selviytyä, säädellä ja ohjata digivälineiden käyttöä omassa työssä.
Johtaminen | 13.12.2023Sotealalla tarvitaan digitoimijuutta
Teksti: Joanna Sinclair
Kuva: Anu Pynnönen
Digitoimijuus tarkoittaa ammattilaisen kykyä selviytyä, säädellä ja ohjata digivälineiden käyttöä omassa työssään. Terveydenhuollon ammattilaisten digitoimijuuden suunnitelmallinen vahvistaminen olisi sotealalla ratkaisevan tärkeää.
Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Tiina Koivisto väitteli marraskuussa 2023 tohtoriksi Tampereen yliopistossa. Hänen sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirjansa tarkasteli digitaalisten välineiden käyttöä terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta. Työsuojelurahasto tuki Koiviston väitöstutkimusta stipendillä.
”Uusiin teknologioihin ladataan paljon odotuksia. Niiden toivotaan ratkaisevan niin sotealan työvoimapulaa kuin julkisen talouden kestävyysvajetta. Valitettavasti säästöjä ja tehoja ei ole saatu irti niin paljon kuin on toivottu”, Koivisto toteaa.
”Tähän on tietenkin monia syitä, mutta yksi merkittävimmistä on se, ettei sotealan ammattilaisten näkemyksiä ja osaamista ole huomioitu riittävästi digiteknologian käytössä.”
Teknologia ei ole tämän tarinan pahis
Koivisto painottaa, että hyvin toimiessaan uudet teknologiat vapauttavat ammattilaisten aikaa asiakkaiden kohtaamiseen ja tuovat työtehtäviin toivottua joustavuutta. Monet hoitajat ja lääkärit kuitenkin kokevat, että digivälineet voivat jopa hidastaa työtahtia.
”Olen peruskoulutukseltani psykologi. Terveydenhuollon asiakastyössä näin, kuinka kollegani turhautuivat uusien järjestelmien ääressä”, Koivisto kertoo.
”Entisen kollegani tarina on hyvä esimerkki. Hän oli loistava ihmistuntija ja lahjakas asiakastyössä. Digivälineistä hän ei perustanut lainkaan. Kollegani totesi joutuneensa kapeuttamaan ammatillista osaamistaan, koska kone määräsi työn kulun. Oman työn kannalta toisarvoisten tietojen kirjaaminen vei tolkuttomasti aikaa – ja se oli suoraan potilailta pois.”
Koivisto korostaa, ettei teknologia ollut tarinan pahis. Kollegan digiosaaminen ei myöskään ollut ongelman ydin.
”Muutosvastarinta leimataan joskus änkyröinniksi, vaikka monesti sillä puolustetaan jotain itselle tärkeää”, Koivisto toteaa.
Keskeiseksi ratkaisuksi Koivisto esittää terveydenhuollon ammattilaisten digitoimijuuden vahvistamista.
”Digiteknologioiden käytettävyyttä on tutkittu paljon. Se, miten uusi teknologia voi mahdollistaa ammattilaisille arvojensa mukaisen työskentelyn on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle.”
Koiviston väitöstutkimus keskittyi siihen, minkälainen suhde digivälineiden ja ammattilaisten välillä olisi oltava, jotta se aidosti tukisi ammatillisten tavoitteiden saavuttamista. Keskeiseksi ratkaisuksi Koivisto esittää terveydenhuollon ammattilaisten digitoimijuuden vahvistamista.
Digitoimijuuden vahvistamisen kautta työntekijät voisivat aktiivisemmin vaikuttaa siihen, miten heidän oma työnsä muuttuu digitalisaation myötä.
Digitoimijuuden keskiössä on mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä valintoja
Koiviston tutkimusaineisto koostui fokusryhmähaastatteluista, yksilöhaastatteluista ja kyselyaineiston avovastauksista. Monipuolisen laadullisen aineiston avulla hän havainnollisti dynamiikkaa, joka säätelee terveydenhuollon ammattilaisten digitoimijuutta – eli heidän kykyään selviytyä, säädellä ja ohjata digivälineiden käyttöä työssään.
”Sotealan ammattilaisille tärkeintä on se, miten digiväline vaikuttaa omaan työhön. Tukeeko digiväline työn sujuvuutta, vai rajoittaako se mahdollisuuksia tehdä työ hyvin? Tämä näkökulma korostui selvästi tutkimusaineistossani”, Koivisto toteaa.
Koivisto huomauttaa, että mikäli käytetty digiteknologia vaikeuttaa työn tavoitteiden saavuttamista ja työn mielekkyyden kokemusta, voi luonnollisesti olla tarpeen kehittää digivälineen toiminnallisuutta.
”Sotealan ammattilaisille tärkeintä on se, miten digiväline vaikuttaa omaan työhön.”
”Olennaisinta olisi kuitenkin huolehtia siitä, että digivälineiden käyttötavat ovat kuhunkin työtehtävään sopivia. Tämän muutoksen moottoriksi ja mahdollistajaksi tarvitaan digitoimijuutta.”
Digitoimijuutta ei Koiviston mukaan pidä ymmärtää kapeasti. Käsite on vahvasti kytköksissä ammatti-identiteettiin.
”Toimijuuden lähtökohtana on aina toimijan mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä valintoja. Tutkimukseni osoitti, että sotealan ammattilaisilla on selkeää tarvetta ja halua saada muovata teknologiaa ja sen käyttötapoja työhönsä sopivaksi.”
”Terveydenhuollon ammattilaiset eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti voi valita käyttämiään digivälineitä. Heidät voisi kuitenkin osallistaa digivälineiden käyttötapoja koskevaan yhteisö- ja organisaatiotason päätöksentekoon”, Koivisto huomauttaa.
Koivisto uskoo, että digitoimijuutta vahvistamalla teknologiaa voidaan saada hallintaan niin, että keskiössä säilyy sekä ammattilaisen arvo työnsä osaajana että terveydenhuollon päätavoite, eli asiakastarpeisiin vastaava, laadukas ja oikea-aikainen palvelu.
”Terveydenhuollon ammattilaisten digitoimijuuden suunnitelmallinen vahvistaminen on siten avain digivälineiden hyödyntämiseen”, Koivisto kiteyttää.
Mitä mieltä olit artikkelista?
Vastauksia 5 kpl
