Strategiatyöhön liittyy paljon tunteita

Teksti: Helen Partti

Kuva: Liisa Takala

Mitä tekemistä tunteilla ja strategialla on keskenään? Strategiahan on rationaalinen asia. Ei kai siihen mitään tunteita liity?

Tällaisia kommentteja tutkimuspäällikkö Heini Ikävalko kuuli yrityskentältä vetäessään Työsuojelurahaston tukemaa TUNTO2-hanketta. Ikävalko oli tehnyt väitöskirjansa strategiasta, ja uuden hankkeen myötä hän palasi intohimoaiheensa pariin Aalto-yliopiston alaisessa Tiedon ja innovaatioiden tutkimuskeskus CKIR:ssa.

Epäileville tuomaille hänellä on nyt TUNTO2-hankkeen valmistuttua selkeä vastaus: strategiaan liittyy paljon tunteita. Niitä ei vain ole totuttu tuomaan esille, saati käsittelemään, suomalaisessa toimintaympäristössä.

Asiantilaan on syytä hakea muutosta, sillä mitä syvällisemmin henkilöstön strategiaan liittyvät tunteet tiedostetaan, sitä sutjakammin strategian toimeenpano edistyy.

Moni organisaatio kaipaa strategian toteuttamiseen työkaluja.

”Strategioilla on johtamisessa iso merkitys, ja siksi ne ovat tärkeitä organisaatioille. Strategian toimeenpano ja toteuttaminen on kuitenkin vaikeaa, ja moni organisaatio kaipaa tähän työhön työkaluja”, Ikävalko taustoittaa.

Vuosina 2021–2023 toteutettu hanke tuotti strategiatyöhön kaivattua apua. Se tutki organisaation tunneilmastoa ja henkilöstön tunnetoimijuutta kolmessa erikokoisessa ja eri toimialoja edustavassa yrityksessä. Kukin oli juuri päivittämässä strategiaansa, joten ajankohta oli otollinen interventioiden – työpajojen, valmennusten ja haastattelujen – tekoon.

Tunneilmasto ja tunnetoimijuus hankkeen ytimessä

TUNTO2-hanke tutki organisaatioiden tunnetoimijuutta ja tunneilmastoa; edellinen on Ikävalkon tutkimusryhmän lanseeraama käsite. Tunnetoimijuudella tarkoitetaan omien ja muiden tunteiden tiedostamista, ymmärtämistä ja huomioon ottamista sekä tunteisiin vaikuttamista organisaation arjessa.

Tunneilmasto kuvaa puolestaan työntekijöiden jakamia käsityksiä siitä, millaisia tunteenilmaisuja työpaikalla liittyy erilaisiin rutiineihin ja käytäntöihin. Tutkimusryhmää kiinnosti, voiko tunteita tuulettaa turvallisesti vai rangaistaanko niistä jollain tavalla.

”Missä ovat ne paikat, joissa tunteiden ilmaisu ja käsittely on sallittua ja millä tavalla?” Ikävalko pohtii.

Kahvihuoneessa rentoudutaan, ja käytäväkeskustelut yltävät vain harvojen korviin. Voisiko tunteille raivata tilaa palavereissa ja lisätä asialistaan kysymyksen siitä, millaisia tunteita tämä strategia teissä herättää?

Strategiatyön kultainen mahdollisuus

Tunteista puhuminen työpaikalla ei ole vouhkaamista, mitä moni kenties mielessään kavahtaa, vaan mahdollisuus tulla tietoiseksi omista – ja toisten – tunteista ja siitä, miten niitä voi kehittää.

”Tunnetoimijuuden koko idea on se, miten hyödynnämme tunteisiin sisältyvän potentiaalin. Parhaimmillaan tunteisiin liittyy tosi paljon energiaa, joka vie asioita eteenpäin”, Ikävalko havainnollistaa.

Jos pelkkä strategia-sanan kuuleminen saa savun nousemaan korvista, on hyvä oivaltaa se itse ja sen jälkeen pohtia, mistä turhautuminen johtuu. Siitäkö, että edellisellä kerralla kaikki meni pieleen, eikä mikään muutenkaan ikinä onnistu?

”Kyse ei ole suinkaan siitä, että ihmiset torppaisivat jonkin asian, vaan siitä, että muutosten tekeminen on heistä jostain syystä vaikeaa. Tällaisten reaktioiden kuuleminen on organisaatiolle kultainen mahdollisuus tehdä strategian toimeenpanosta onnistuneempi.”

Parhaimmillaan tunteisiin liittyy tosi paljon energiaa.

Strategian toimeenpanossa tärkeintä ovat ihmiset ja se, millaisen merkityksen he strategialle antavat. Mieltävätkö he itsensä osaksi strategian toteuttamisen tarinaa?

”Prosessiin kuuluu kysymyksiä ja vastauksia. Mitä strategia tarkoittaa minulle ja minun työlleni? Pitäisikö minun tehdä jotain toisin? Miten muutos näkyy arjessani? Miten minun työni liittyy yrityksen strategiaan?”

Tutkijaryhmä havaitsi, että vahva tunnetoimijuus edisti strategiaan sitoutuneisuutta. Organisaation tunneilmasto oli puolestaan kytköksissä psykologiseen turvallisuuteen ja siitä kumpuavaan innovatiiviseen ajatteluun ja luovuuteen. Vahva tunnetoimijuus toimi jopa eräänlaisena suojakilpenä sellaisilla työpaikoilla, joilla tunteiden vapaa ilmaiseminen ei ollut kovin yleistä.