Avaa silmät onnekkaille sattumille

Teksti: Camilla Ukkonen

Kuva: Liisa Takala

Menet työkaverin luo kysymään mielipidettä raportista, mutta huomiosi kiinnittyy hänen tekemäänsä näppärään kikkaan Excelissä.

Seisot vesiautomaatilla, kun ohikulkevien jutustelusta mieleesi ponnahtaa idea työn alla olevaan projektiin. Tai yhtäkkiä näetkin pitkään etsimäsi lehtiartikkelin lojuvan kahvipöydällä.

Näissä tilanteissa olet kohdannut onnekkaan sattuman, serendipisyyskokemuksen.

Toisin sanoen yhteensattuma on tuonut sinulle merkityksellisen oivalluksen tai ratkaisun.

– Onnekkaat sattumat voivat tuoda monenlaisia hyötyjä, pieniä ja isoja. Ratkaisu ei aina löydy sieltä mistä sen olettaa löytyvän, sanoo ilmiötä tutkinut vanhempi asiantuntija Minna Toivanen Työterveyslaitokselta.

Uusia ideoita ja rooleja

Toivasen johtamassa Yhteensattumia-tutkimushankkeessa selvitettiin, miten onnekkaat sattumat näkyvät asiantuntijatyössä ja -työpaikoilla.

Tutkimukseen osallistuneet asiantuntijat kertoivat yhteensattumien tuoneen työhön hyödyllisiä ideoita ja ratkaisuja. Usein sattuma sujuvoitti asiantuntijan omaa työtä.

– Sattumilla voi olla vaikutusta myös uraan, sillä yksi usein mainittu hyöty oli uusi työpaikka tai uusi rooli organisaatiossa, Toivanen kertoo.

Toisinaan onnekkaasta sattumasta on hyötynyt koko organisaatio, kun se on johtanut uuden asiakkaan luo tai tuonut uuden tuoteidean.

Sattumilla voi olla vaikutusta myös uraan, sillä yksi usein mainittu hyöty oli uusi työpaikka tai uusi rooli organisaatiossa.

Sattumia sattuu tuon tuosta

Eräänlainen onnekas sattuma oli Minna Toivasen aloittaman tutkimuksenkin taustalla.

– Haastattelin toiseen tutkimukseen asiantuntijoita, ja heidän puheissaan sattuma nousi toistuvasti esiin, hän kertoo.

Huomion myötä Toivanen alkoi selvittää serendipisyydestä tehtyä tutkimusta ja huomasi, ettei aihetta oltu Suomessa aiemmin juurikaan tutkittu.

Yhteensattumia-tutkimuksen mukaan onnekkaat sattumat ovat yllättävän tavallisia asiantuntijatyössä: kyselyn vastaajista peräti yli puolet arvioi kohtaavansa työssään usein hyödyllistä tietoa, ideoita tai asioita, joita ei ollut etsimässä.

– Emme ennalta arvelleet onnekkaita sattumia löytyvän niin paljon tai niin erilaisia, Toivanen sanoo.

Vuorovaikutus on se juttu

Hankkeen alkaessa tutkijat olettivat, että digitaaliset ympäristöt olisivat erityisen sattumaherkkiä.

– Kävikin ilmi, että eniten onnekkaita sattumuksia löytyy arjen kasvokkaisissa kohtaamisissa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, Toivanen kertoo.

Toki myös digitaalisessa ympäristössä kohdattiin onnekkaita sattumia, ja sosiaalisen median käyttö oli yhteydessä onnekkaisiin sattumiin. Näyttäisi siis siltä, että sattumien kannalta vuorovaikutus toisten kanssa on oleellista myös digimaailmassa.

Kävikin ilmi, että eniten onnekkaita sattumuksia löytyy arjen kasvokkaisissa kohtaamisissa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Anna mielen lillua

Miten onnekkaan sattuman, työelämän neliapilan sitten voisi löytää?

– Kyse on paljolti huomaamisesta ja avoimuudesta. Kun avaa silmät ja korvat, niin sattumia voi löytyä, Toivanen sanoo.

Toivasen mukaan onnekkaiden sattumien huomaaminen vaatii pientä päättäväisyyttä. Halua nähdä ja kuulla.

Ja omaa sattumaherkkyyttään voi harjoitella ihan tietoisesti. Vaikkapa vain selailemalla nettiä puolen tunnin verran. Tai osallistumalla some-keskusteluun, joka ei ole ihan ominta alaa. Menemällä koulutukseen, jonka aihe on hiukan ohi oman ammattialan.

Voi siis ihan tarkoituksellisesti puhkaista omaa kuplaansa.

Toisaalta pysähtyminen ja kiireettömyys antavat mielelle tilaa huomata uutta. Esimerkiksi tiskatessa tai kävellessä voi tulla mieleen uusia ajatuksia.

– Anna mielen välillä lillua, Toivanen neuvoo.

Tilaa ja rajojen ylityksiä

Työelämän onnekkaita sattumia kohdataan useimmiten psykologisesti turvallisissa ja muutosmyönteisissä työympäristöissä sekä matalahierarkkisissa organisaatioissa.

Tarvitaan myös aikaa ja tilaa.

– Kiire on paha serendipisyyden syöjä. Työpäiviin tarvitaan huokoisuutta, hetkiä, jolloin voi istahtaa alas ja jutella.

Oivalluksia syntyy usein myös rajoja ylittämällä, vaikkapa kokoustamalla yli tiimirajojen. Tai lounastamalla yli rajojen, kuten eräässä työpaikassa, jossa oli mahdollisuus osallistua tiettyinä päivinä lounasseuran arvontaan.

Etäyhteydet sen sijaan haastavat onnekkaiden sattumien kohtaamista, sillä työtä tehdään usein omalla porukalla ja tiukasti asiassa pysyen. Siksi tarvitaan etätyön käytäntöjä, jotka tukevat kohtaamisia ja vuorovaikutusta.

Kiire on paha serendipisyyden syöjä. Työpäiviin tarvitaan huokoisuutta, hetkiä, jolloin voi istahtaa alas ja jutella.

Tällaisia käytäntöjä ovat esimerkiksi virtuaaliset kahvi- ja lounastauot, kävelypalaverit kollegoiden kanssa puhelimessa puhuen.

– Kokouksissa voi jakautua pienempiin porukoihin ja varata aikaa epävirallisempaa jutustelua varten, vaikkapa kymmenisen minuuttia kokouksen alkuun tai loppuun, Toivanen ehdottaa.

Sattumien metsästys ja fokus tasapainoon

Toivanen korostaa, että hyödyistä huolimatta työ ei ole pelkästään onnekkaiden sattumien pyydystämistä.

Hän painottaa tasapainon merkitystä, sillä serendipisyyskokemusten taustalla on usein ärsykkeiden hakeminen. Ja ärsykkeitä työelämässä on usein liiaksi asti.

– Pitää olla aikaa sekä syventymiselle ja tavoitekeskeiselle työlle että huokoisuudelle, jotta voi nähdä jotain uutta. Onnekkaat sattumat tarvitsevat aina vahvan perustan – tietoa tai kokemusta –johon uusi oivallus voi kiinnittyä.