Näkymätön kylä – kirja siirtotyöläisten asemasta Suomessa

Tiivistelmä

Hankkeen tarkoituksena on julkaista yhteiskunnallinen kirja siirtotyöläisten asemasta Suomessa. Näkymätön kylä on puheenvuoro suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun. Teos käsittelee siirtolaisuutta erityisesti työmarkkinoiden ja työoikeuksien toteutumisen näkökulmasta ja yhdistää Suomen kokemuksia kansainväliseen siirtolaiskeskusteluun.

Teos on suunnattu avoimille kirjamarkkinoille sekä näkökulmaksi lainsäädäntötyöhön ja sen ympärillä käytävään keskusteluun. Tekstin kirjoittaa tutkija Anna Kontula hyödyntäen ”Harmaa työ rakennusalalla” tutkimushankkeensa (Työsuojelurahaston hanke 108425) kenttäaineistoja.

Näkymättömän kylän on tarkoitus ilmestyä elokuun lopulla ja markkinointi toteutetaan osana Into Kustannuksen yleistä tiedotusta. Like Kustannuksen ja Rosebud Booksin kautta kaikki normaalit kirjamyyntikanavat ovat käytössä. Into markkinoi teosta myös useissa kansalaistapahtumissa ja koulutustilaisuuksissa. Kirjaa suoramarkkinoidaan myös ammattiyhdistyksille.

Hankkeen vastuuhenkilö

Jaana Airaksinen

Tiedote

Tervetuloa, kunhan olette hiljaa

Rakennusalan harmaa talous, keskustelu maahanmuuttajista ja
päätös rakentaa uusi ydinvoimala sitten Tšernobylin onnettomuuden.
Tässä on riittävästi tutkija Anna Kontulan mielestä aiheita
kirjoittaa siirtotyöläisistä, joista muodostuu Olkiluodon saareen
kansainvälinen, miesvaltainen parakkikylä. Keitä he ovat? Mitkä
ovat heidän oikeutensa? Miksi he ovat Suomessa? Eletään kesää 2009.

 

Anna Kontula muutti kuukaudeksi Olkiluotoon tutkimaan miesten
arkea, etsimään vastauksia ja kirjoitti runsaasti julkisuutta
saaneen kirjan Näkymätön kylä. Puolen vuoden kirjoitusurakkaa tuki
taloudellisesti Työsuojelurahasto Suomen Tietokirjailijat ry:n
lisäksi.

 

Halpatyö ei ole systeemin sivutuote

 

Siirtotyöjärjestelmästä ei haluta puhua, koska aihe on kiusallisen
monimutkainen, eikä siihen ole yksinkertaista ratkaisua.
Olkiluodossa asuu noin 1200 siirtotyömiestä. Anna Kontulan kirjassa
puolalainen, portugalilainen, kosovolainen, makedonialainen
tai  albanialainen rakennustyöläinen tulee Suomeen
hyödyntääkseen maiden välistä elintasoeroa.

 

Halpatyö on systeemin moottori, jonka työläisistä on tullut kuin
näkymättömiä satuolentoja suomalaiselle yhteiskunnalle. He elävät
rinnallamme ja me koetamme olla huomaamatta heidän läsnäoloaan.
Vuonna 2009 Suomeen muutti noin 26 000 ihmistä. Heistä 843 oli
pakolaisia ja kuutisentuhatta turvapaikanhakijaa. Samana vuonna
Suomeen tuli väliaikaisesti töihin kymmeniä tuhansia.

 

”Suomalaiskeskustelua ei kiinnosta, miten tämä maa kohtelee
tulijaa. Kunhan siirtolaisuus kasvattaa rahapussia, ei muulla niin
väliä”, Kontula kirjoittaa.

 

Alihankintaketjuissa satoja yrityksiä

 

Olkiluodon työehdoista on vaikea sanoa mitään yleispätevää.
Alihankintaketjuissa häärii satoja yrityksiä ja jokaisen käytännöt
ovat hieman erilaisia. Suurimmat työllistävät satoja miehiä
sellaisella suunnitelmallisella henkilöstöpolitiikalla, josta
muutaman hengen pikkuyrityksissä ei ole kuultukaan. Kansalaisuudet
vaihtelevat, työajat vaihtelevat, johtamiskulttuurit vaihtelevat.

 

Elokuussa 2009 Olkiluodon kolmatta ydinvoimalaa rakensi 4347
työntekijää, joista suomalaisia noin viidennes. Tiedetään, että
joidenkin ulkomaalaisten työntekijöiden työehdot voivat nousta
samalle tasolle suomalaisten kanssa. Toisaalta voimalaa
rakennettiin jopa alle kahden euron tuntipalkoilla.

 

Pitkien urakointiketjujen ja kansallisuuksien moninaisuuden lisäksi
kokonaiskuvaa vaikeuttaa ulkomaalaisten työskentelyä koskevan
lainsäädännön monimutkaisuus.

 

Raha ratkaisee

 

Miksi siirtotyövoiman tuottaminen on halvempaa, vaikka Suomessakin
on tuhansia työttömiä? Anna Kontulasta on selvää, että kyse on
rahasta.

 

Työvoimakustannusten erojen taustalla on useita mekanismeja.
Ulkomaalaisille työntekijöille voidaan maksaa työmäärään nähden
vähemmän kuin suomalaisille tai palkkaava yritys voi säästää
veroissa ja sosiaaliturvamaksuissa. Osa kilpailueduista syntyy
suomalaisen ja ulkomaalaisen työvoiman erilaisesta asemasta
lainsäädännössä, osa taas on rikollista työvoiman hyväksikäyttöä,
jonka mahdollistavat valvonnan puute ja työntekijöiden riippuvainen
asema.

 

Palkoista voi jäädä puuttumaan lomarahoja tai ylityökorvauksia tai
tilinauhan mukaan pidätettyjä veroja ei ole tilitetty eteenpäin.
Ulkomaalaiselle voidaan myös maksaa samasta työstä pienempää
palkkaa kuin kantaväestölle. Suomessa lainsäädäntö ei määrittele
yleistä vähimmäispalkkaa. Palkkaliukuman suuruuteen vaikuttavat
yleinen työmarkkinatilanne, kulttuurinen käsitys kohtuullisesta
tuntikorvauksesta ja yksilön tai työporukan neuvottelutaidot.

 

Halpatyövoima on ihmisoikeusloukkaus

 

Anna Kontula kirjoittaa, ettei ihmisen elämä taivu rahan
logiikkaan, eikä hyvinvointi ole yhtä kuin raha. Hän muistuttaa,
että kerran Suomi uskoi tasa-arvoon ja taisteli sen voimalla eroon
piikayhteiskunnasta. Nyt se on täällä taas – riistetyt vain puhuvat
vierasta kieltä. Vähitellen kansalaisia opetetaan pelkäämään ja
halveksumaan. Viimeistään lapsemme alkavat pitää normaalina, että
ulkomaalaiset tekevät raskaampia töitä ja kulkevat huonommissa
vaatteissa kuin kantaväestö.

 

Kaikkein eniten Kontula sanoo vihaavansa sitä, miten järjestelmä
pakottaa ihmiset jättämään perheensä leivän vuoksi. ”Se on julmaa
väkivaltaa, eikä suomalaisten käsiä pese, että lähdön syy on
kaukana meistä. Halpatyövoiman käyttö ei ole kehitysapua vaan
ihmisoikeusloukkaus.”

 

Siinä missä normisuomalainen rakentaa elämäänsä työpaikan,
julkisten palvelujen ja epävirallisten verkostojen varaan,
vierastyövoimalle on varattu järjestelmä, jossa työntekijä on
palkkaajansa kontrollin alla ympäri vuorokauden. Vaihtoehdoiksi jää
suostuminen mihin ehtoihin tahansa tai palata kotiin.

 

Teltasta parakkiin käy tutkijan tie

Kirjan tutkimusasetelma ei kuulu kaikkein helpoimpiin.
Olkiluoto, yli tuhannen siirtotyömiehen parakkikylä, sijaitsee
eristyksissä saaressa kymmenien kilometrien päässä Eurajoen
kuntakeskuksesta. Ympärillä on pelkkää metsää, eikä toimivia
liikenneyhteyksiä.

 

Kun kylää hallinnoiva Areva ei aluksi sallinut tutkijalle,
naiselle, majoitusta jossakin parakeista, Anna Kontula osti teltan
ja pystytti sen parakkien naapuriin. Hyttysten ja työnantajapuolen
penseyden lisäksi ongelmia oli odotettavissa tutkittaviltakin.
Useimmat työntekijöistä olivat allekirjoittaneet
salassapitosopimuksen, eivätkä olleet halukkaita puhumaan työstään.
Iso pulma oli myös yhteisen kielen puuttuminen.

 

Sosiologin etuna oli se, ettei tutkittavien tarvinnut toistaa
kertomustaan oikeudessa. Oli myös selvää, että ihmiset puhuivat
nimimerkin suojissa. Tutkijalle eivät yksityiskohdat olleet
todistustaakan alaisia tapahtumia, vain yksittäisiä aihetodisteita
yleisemmän ilmiön kuvauksessa. Tutkijana Kontulalla oli myös aikaa
monin verroin runsaammin kuin vaikkapa toimittajalla, jonka on
kirjoitettava artikkeli tiettyyn lehden numeroon.

 

Sitkeytensä ja rauhallisen päättäväisyytensä ansiosta Kontulalle
löytyi lopulta sija parakista, herjanimeltään Guantanamo, ja
tutkimus pääsi toden teolla alkuun. Luottamus miehiin oli
rakentunut ja he kertoivat eristyneestä arjestaan vieraassa
maassa.

Toimittaja
Sinikka Luhtasaari

Aineisto

Kirja Kontula Anna. Näkymätön kylä. Siirtotyöläisten asemasta Suomessa. Helsinki 2010. ISBN: 978-952-01-0522-8

Myynti: Into Kustannus, Hämeentie 48, 00500 Helsinki, myynti@intokustannus.fi http://www.intokustannus.fi

Telma-lehti 1/2011 Arvostelma : Näkymätön kylä, s. 63 Arvostelman kirjoittaja: Annika Forsander, Helsingin kaupungin maahanmuuoasioiden johtaja. http://www.digipaper.fi/telma/61164/