Allasveden desinfioinnissa syntyvien sivutuotteiden vaikutus sisäilman- ja vedenlaatuun -lisensiaattityö

Tiivistelmä

Sisäuimaloissa (uimahallit ja kylpylät) allasvettä desinfioidaan, jotta veden hygieenisyysvaatimukset täyttyvät ja altaiden turvallinen käyttö on taattu. Veden desinfioinnin seurauksena syntyy ns. sivutuotteita (disinfection by-products = DBPs), joilla on todettu olevan epäedullisia terveysvaikutuksia. Riskiryhminä ovat erityisesti uimaloiden opetus- ja huoltohenkilöstö.

DBP:a tutkittiin 10 suomalaisessa sisäuimalassa TSR:n hankkeessa (108088) eri puolilta Suomea. Mukaan olleet uimalat jaettiin pääryhmiin iän, tyypin (esim. perinteinen vs. kylpylämäinen uimahalli) ja vedenkäsittelyjärjestelmän mukaan. Hankkeessa tuotettuun aineistoon nojaten tehdään lisensiaattityö, johon lisätään mm. eri DBP-analyysimenetelmien vertailu, tarkat tilastolliset analyysit DBP:n ilmasta mitattujen DBP-pitoisuuksien riippuvuudesta vedestä mitattuihin epäpuhtauspitoisuuksiin verrattuna, sekä viimeaikaisin kansainvälinen tutkimustieto aiheesta. Työn tavoitteena on lähestyä aihetta eteenkin DBP-yhdisteiden kemian ja muodostumisreaktioiden kannalta, jolloin ko. yhdisteiden muodostumiseen pystytään jatkossa herkemmin puuttumaan. Tuloksien avulla pyritään parantamaan henkilökunnan työturvallisuutta ja –terveyttä.
Stipendirahalla on tarkoitus maksaa lisensiaattityön ja siihen läheisesti liittyvien kirjallisten arvioiden/julkaisujen kirjoituksen loppuun vienti. Tutkijan filosofian lisensiaatin tutkinto on lisensiaattityön kirjoituksen myötä valmis vuoden 2012 loppuun mennessä.

Hankkeen vastuuhenkilö

Taru Rahkonen

Tiedote

Uimahallien laitosmiehet altistuvat töissä

Uimahallien teknisissä tiloissa työskentelevät laitosmiehet altistuvat huomattavan suurille DBP-yhdisteiden pitoisuuksille, kun he huoltavat allasveden puhdistuslaitteita, todetaan tuoreessa tutkimuksessa. Uimahallien teknisen- ja siivouspuolen työntekijöiden altistumista tulisikin tutkia jatkossa.

Laitosmiehet altistuvat DBP-pitoisuuksille etenkin kattamattomien avohiekkasuodatusaltaiden huoltotoimia tehdessään. Siivoojat tekevät normaalien puhtaanapitotoimien lisäksi paljon homeenpoisto- ja -estokäsittelyjä niin allastiloissa, kuin myös pesu- ja teknisissä tiloissa. Vaikka heillä on koulutus ja perehdytys työhönsä, vaikutti tutkija Taru Rahikaisen mukaan paikoin siltä, ettei heidän työturvallisuuteensa panostettu tarpeeksi.

Uimahallityöntekijöille tulisi tehdä tutkijan mukaan työterveyteen säännölliset tutkimukset kloroformialtistuksesta ja liuotinaivosairaustestit

DBP-yhdisteiden synty ja muuntuminen allasvedessä vaatisi tutkijan mukaan myös lisätutkimusta. Eräs lähestymismalli voisi olla erottaa erikokoiset aktiiviset klooria sisältävät epäorgaaniset yhdisteet, aktiiviset orgaaniset yhdisteet ja molekyylit kokonsa mukaan allasvedestä ja analysoida niiden koostumus ja mahdollinen rakenne. Näin voitaisiin saada selville trikloramiinin ja trihalometaanien välituotteet, mikä auttaisi kehittämään näiden yhdisteiden poisto-, hajotus- ja estoprosessit jo välituotteina.

Raja-arvot kohdillaan

Rahikaisen Itä-Suomen yliopiston ympäristötieteen lisensiaattitutkimuksessa (Uimahallien veden laatuun kohdistettujen toimenpiteiden vaikutus henkilökunnan työolosuhteisiin) tutkittiin 10:n suomalaisen uimahallin tilannetta.

Kaikissa tutkituissa kohteissa allasvedenlaatu oli viranomaismääräysten mukaista, eikä raja-arvoja ylitetty. Myöskään DBP-yhdisteiden pitoisuudet ilmassa eivät ylittäneet työhygieenisiä raja-arvoja missään vaiheessa allastiloissa tai teknisissä tiloissa. Tulokset eivät kuitenkaan vähennä tarvetta tutkia jatkossakin työntekijöiden altistumista ilman trikloramiinille ja sen osuudelle esimerkiksi sairauksien kehittymisessä.

Vaikka trikloramiinin työhygieenistä raja-arvoa ei kohteissa ylitetty, on syytä tarkastaa itse raja-arvon turvallisuus. DBP-yhdisteiden siirtymistä allastilan ilmaan edesauttavat vettä pisrskottavat toiminnat allastilassa, esimerkiksi hierontasuihkut, porealtaat ja allastilan päivittäiset ruuhka-ajat. Lisäksi DBP-yhdisteiden pitoisuus ilmassa kasvoi, kun allastilan ilman ja allasveden lämpötilat olivat korkeat.

Uimari, muista peseytyä!

Tehokkain keino vähentää allasveden kuormitusta ja näin alentaa DBP-yhdisteiden lähtöaineita vedessä onnistuisi, jos sisäuimaloiden asiakkaat ymmärtäisivät, kuinka suuri vaikutus heidän omalla hygieniatasollaan on allasveteen. Veteen muodostuvien ja siitä ilmaan siirtyvien DBP-yhdisteiden pitoisuudet vähenisivät, jos asiakkaat huolehtisivat asiasta.

Lähes jokaisessa suomalaisessa sisäuimalassa asiakkaita pyydetään peseytymään ja suojaamaan hiukset ennen allastilaan menoa. Asiakkailla ei tunnu kuitenkaan olevan käsitystä siitä, johtuuko peseytymisvaade hien hajusta vai tavoitteesta mennä altaaseen mahdollisimman puhtaalla iholla, ilman kemikaaleja.

Tutkijan mukaan vesijumpan vetäjien sijainti altaan reunalla pitäisi järjestää niin, ettei allasveden ylivaluntaviemäreitä ole lähellä. DBP-yhdisteiden pitoisuudet voivat niiden lähellä olla noin kymmenkertaiset muuhun allastilaan verrattuna.  Rakenteeltaan kuppimaiset uima-altaat pitäisi poistaa peruskorjausten yhteydessä. Niissä uimarin hengitysvyöhykkeen DBP-pitoisuudet ovat noin viisinkertaiset muuhun allastilaan verrattuna.

Työsuojelurahasto on tukenut Rahikaisen lisensiaattitutkimusta.

Toimittaja
Terhi Friman