Ansiotyössä vai kotona lasten kanssa? Pienten lasten äitien kokemuksia työn ja perheen yhteensovittamisesta 12 Länsi-Euroopan maassa -väitöskirjatyö

Tiivistelmä

Väitöskirjatutkimuksessani tarkastelen äitiyden ja palkkatyön yhdistämiseen liittyviä tekijöitä äitien subjektiivisesta näkökulmasta. Tavoitteeni on lisätä tietämystä siitä, miten äidit kokevat työn ja perheen yhdistämisen, ja toisaalta töistä pois jäämisen lastenhoidon tai työttömyyden takia. Väitöskirjani tulee koostumaan neljästä artikkelista sekä yhteenveto-osiosta. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastelen äitien asennetta palkkatyön vähentämistä kohtaan sekä aikaa, jonka äidit ovat olleet kotona koko- ja osa-aikaisesti lapsiaan hoitamassa, toisessa kotonaolon koettua vaikutusta ammatilliseen työuraan ja kolmannessa työstä perheeseen suuntautuvaa ristiriitaa, työn piirteitä sekä yleistä elämään tyytyväisyyttä. Neljännessä artikkelissa keskityn työttömyyden koettuihin perhe- ja hyvinvointivaikutuksiin. Artikkeleiden 1–3 aineisto perustuu vuosina 2004 ja 2005 toteutettuun European Social Surveyn (ESS) kierrokseen 2. Neljäs artikkeli perustuu Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen v. 2000 suorittamaan kyselyyn. Artikkeleissa käytän mm. ordinaalista regressioanalyysiä sekä kovarianssianalyysiä. Suomen lisäksi mukana ovat Belgia, Espanja, Hollanti, Iso-Britannia, Itävalta, Kreikka, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Tanska. Hankkeesta on julkaistu kaksi artikkelia, kolmas on arvioitavana ja neljäs tekeillä.

Hankkeen vastuuhenkilö

Sirpa Weckström

Tiedote

Lasten pitkä kotihoito ei vienyt äitien työnäkymiä

Suomalaisäidit raportoivat, että heidän työuransa ei juuri heikentynyt lasten kotihoidon vuoksi. Näin kertovat myös useimmat lastaan kotona pitkään hoitaneet. Löydökset eivät vastaa yleisiä oletuksia kotihoidontuesta.

Ansiotyön vähentäminen ei naisen velvollisuus  

Vaikka äidit olisivat hoitaneet lapsiaan kotona melko pitkään, tohtorikoulutettava Sirpa Weckström arvioi, että suomalaisäidit eivät yleensä asennoituneet perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti.

Weckströmin tutkimista suomalaisäideistä vain vajaa neljännes katsoi, että naisen pitäisi vähentää ansiotyötä perheensä takia. Väite sai vähemmän kannatusta vain Ruotsissa ja Tanskassa. Weckström tutki näiden maiden lisäksi yhdeksän muun Länsi-Euroopan valtion äitien näkemyksiä.

Sirpa Weckström tarkastelee tulevassa sosiaalipolitiikan väitöskirjassaan äitiyden ja palkkatyön yhdistämistä äitien näkökulmista. Työsuojelurahasto tuki Weckströmin väitöstutkimuksen valmistumista loppuunsaattamisstipendillä.

Äiti tuntee työn vievän perheaikaa

Suomalaisäidit – sekä lapsiaan kotona hoitavat että työssä käyvät – olivat tyytyväisiä elämäänsä. Työssä käyvien tyytyväisyyttä heikensi kuitenkin se, että äidit tunsivat työn vievän perheeltä aikaa.

Suomalaisäidit raportoivat työstä perheeseen suuntautuvaa ristiriitaa useammin kuin äidit muissa maissa. Kolme neljästä suomalaisäidistä koki ainakin joskus, ettei perheelle jää riittävästi aikaa työn takia. Usein tai aina aikapulaa raportoi joka kolmas äiti. Yli puolet suomalaisäideistä arveli työpaineidensa häiritsevän ainakin joskus perheenjäseniään. Pitkät työpäivät ja kiire töissä selittivät työstä perheeseen suuntautuvaa ristiriitaa. Suomalaisäitien työajat kuuluivat tutkittujen pisimpiin, ja suomalaisäideistä työkiirettä raportoi lähes puolet.  Työkiire ei kuitenkaan ollut yleisempää kuin äideillä keskimäärin.

Myös suomalaisisät raportoivat melko yleisesti työstä perheeseen suuntautuvaa ristiriitaa.

Työttömyys koettelee etenkin yksinhuoltajia

Yksinhuoltajat kokivat työttömyyden heikentävän omaa hyvinvointia vähän enemmän kuin muut äidit. Ero selittyi osin taloudellisilla ongelmilla, jotka olivat yleisempiä yksinhuoltajilla kuin muilla äideillä. Taloudellisten huolien lisäksi vahva työmotivaatio alensi työttömien hyvinvointia. Työmotivaatio ei riippunut sukupuolesta tai perhetilanteesta.

Miehet kokivat työttömyyden naisia kielteisemmin. Perheellisyys ei kuitenkaan suojannut naisia työttömyyden haitoilta.

Jotkut äidit näkivät työttömyyden tuoneen myös myönteisiä muutoksia. Moni äiti tunsi suhteen lapseensa parantuneen.

Tulokset eivät tue kotihoidon tuen lyhentämistä     

Suuri osa suomalaisäideistä hoitaa lastaan siihen asti, kun lapsi täyttää kaksi tai kolme vuotta. Kotihoidon tuen pituudet ovat herättäneet arvostelua. Arvostelijoiden mukaan Suomessa on käännytty sukupuolten välistä tasa-arvoa heikentävään perhekeskeisyyteen.

Weckströmin tulokset eivät tue yleistä työaikojen pidentämistä, eikä Weckström voi niiden perusteella suositella äitien kotihoidon tuen lyhentämistä. Etenkin niissä perheissä, joissa työhön paluu merkitsisi merkittävää työn ja perheen välistä ristiriitaa, voi perustella pitkää kotihoitoa. Weckström myös muistuttaa, että kaikilla äideillä ei ole työpaikkaa, johon palata. Lisäksi osa vanhemmista kokee kotihoidon lapsensa edun mukaisena. Weckström pitääkin todennäköisenä, että perheelle sopivin hoitomuoto on lisännyt ainakin joidenkin äitien elämään tyytyväisyyttä.

Äitien valinnanvapauden rajoittamisen sijasta Weckström laajentaisi isien valinnanvapautta.

Weckström toivoo parannuksia työn saatavuuteen ja osa-aikatyöhön. Näin voisi lisätä vanhempien valinnanvapautta ja ehkäistä työttömyyden haittoja.

Erityisesti Weckström toivoo, että työajoista, työkiireestä ja työn muista kuormituksista keskusteltaisiin myös taloudellisesti epävakaina aikoina.

Weckströmin artikkeliväitöskirja on määrä tarkastaa syksyllä 2017 Turun yliopistossa.

Toimittaja
Hannu Kaskinen