Bisfenoli A -altistuminen suomalaisilla työpaikoilla

Tiivistelmä

Bisfenoli A -kemikaalin epäillyt terveysvaikutukset ovat viime aikoina herättäneet maailmanlaajuisesti huolta. Erityisesti huomiota on saanut bisfenoli A:n hormonitoimintaa mahdollisesti häiritsevä vaikutus. Lisäksi bisfenoli A on ihoa herkistävä aine. Lukuisten kuluttajatuotteiden lisäksi bisfenoli A:lle voi altistua myös useilla työpaikoilla. Työperäistä bisfenoli A -altistumista on kuitenkin tutkittu maailmanlaajuisesti hyvin vähän ja Suomessa ei juuri lainkaan.

Hankkeen altistumistutkimukset rajataan noin viiteen työpaikkaan, joissa työntekijät voivat altistua bisfenoli A:lle. Työntekijöiden hengitystiealtistumista mitataan työhygieenisin menetelmin ja kehon kokonaisaltistumista biomonitoroinnin avulla.

Hankkeen tavoitteena on tunnistaa bisfenoli A -altistumisen kannalta riskialttiimmat työtehtävät. Hankkeessa luodaan ohjeet, tavoitetasot ja toimenpidesuositukset altistumisen hallintaan sekä seurantaan. Tulokset ovat käytettävissä vuonna 2014. Saatuja tuloksia tullaan hyödyntämään myös asetettaessa terveysperusteisia raja-arvoja bisfenoli A -altistumiselle. Tutkimushankkeessa kehitettävää mittausmenetelmää tarjotaan jatkossa työterveyshuolloille bisfenoli A -altistumisen arvioimiseksi.

Hankkeen vastuuhenkilö

Simo Porras

Tiedote

Puhtaan bisfenoli A:n käsittely edellyttää seurantaa

Suomessa on mahdollista altistua bisfenoli A:lle (BPA) lähinnä
työtehtävissä, joissa käsitellään puhdasta BPA:ta. Yksi esimerkki
on lämpöpaperin valmistus. Työterveyslaitoksen tekemää selvitystä
tuki Työsuojelurahasto.

Suomalaistutkimuksessa ei havaittu altistumista lämpöherkästä
paperista tehtyjen kuittien käsittelyssä. BPA-pohjaiset kuitit ovat
viime vuosina herättäneet laajaa huolta Euroopassa, koska
kemikaalin on pelätty häiritsevän hormonitoimintaa.

Aine muistuttaa rakenteeltaan naishormoni estrogeenia.
Toistaiseksi kemikaalin vaikutuksesta ja vaikutustavoista
hormonitoimintaan ollaan tutkijapiireissä erimielisiä.

Suomalaistutkimuksen tulosten perusteella kassatyöntekijöiden
altistumisen seuraaminen biomonitoroinnin avulla ei näytä
tarpeelliselta. Kuittien käsittelyn osuus oli selvityksessä
kuitenkin suppea, joten tutkimuksen tekijät esittävät, että
kuittiasiaa olisi hyvä tutkia muualla laajemmin.

Teollisuudessa altistumisen paikkoja sen sijaan voi löytyä.
Tutkimuksen mukaan altistuminen on syytä selvittää, jos työpaikalla
käytetään puhdasta BPA:ta ja BPA:ta sisältäviä tuotteita
prosesseissa, joissa voi syntyä pölyä tai huuruja tai joissa on
ihoaltistumisen mahdollisuus. Esimerkkitöitä ovat lämpöpaperin
valmistus tai työ, jossa epoksihartsia kuumennetaan.

Tutkijat suosittelevat bisfenoli A -altistumisen arviointiin
ensisijaisesti biomonitorointia, jossa määritetään virtsan
kokonais-BPA-pitoisuus.

Herkistää ihoa

Bisfenoli A on hyvin yleisesti käytetty kemikaali. Eniten sitä
on polykarbonaattimuoveissa ja epoksihartseissa.
Polykarbonaattimuovista valmistetaan muun muassa suojalaseja,
ruoka-astioita, vauvojen tuttipulloja. Epoksihartseja käytetään
esimerkiksi säilyke- ja juomatölkkien sisäpinnoitteissa,
komposiittituotteissa, lattiapäällysteissä, liimoissa sekä
maaleissa.

Eläinkokeiden perusteella bisfenoli A on luokiteltu ihoa
herkistäväksi ja vakavia silmävaurioita aiheuttavaksi aineeksi.
Esimerkiksi BPA-pohjainen epoksihartsi on tavallinen työperäisten
ihoallergioiden aiheuttaja.

Erikoistutkija
Simo Porras toteaa, että työperäinen altistuminen
ei ole iso ongelma Suomessa, sillä meillä ei valmisteta bisfenoli
A:ta, epoksihartsia tai polykarbonaatteja. Puhdasta BPA:ta
käsitellään täällä kuitenkin lämpöpaperin sekä joidenkin maalien ja
kovetteiden valmistuksessa.

Muitakin vastaavia

Aineelle altistutaan jonkin verran myös ympäristön, eli ruuan,
juomien ja kulutustuotteiden kautta. Ruoka on suurin
ympäristöperäinen bisfenoli A:n lähde.

Kemikaali on ollut paljon esillä tiedotusvälineissä ympäri
maailmaa, koska sen epäillään häiritsevän hormonitoimintaa.
Esimerkiksi vauvojen tuttipulloissa bisfenoli A:n käyttö on
kielletty EU:ssa. Suurimmat kauppaketjut ovat Suomessa vaihtaneet
bisfenoli A -vapaaseen kuittipaperiin.

Porras muistuttaa, että olisi tärkeää selvittää työperäistä
altistumista myös muille kemikaaleille, joita epäillään
vastaavanlaisista vaikutuksista. Näitä kemikaaleja on hänen
mukaansa satoja. Osaa ei ole Suomessa tutkittu lainkaan, ja
maailmanlaajuisestikin tietoa on saatavissa hyvin rajoitetusti.

Mittauksiin menetelmät

Työperäistä altistumista bisfenoli A:lle on tutkittu melko
vähän. Työterveyslaitoksen tutkimuksessa haettiin vastausta siihen,
missä työtehtävissä ja missä määrin Suomessa on mahdollista
altistua BPA:lle.

Työterveyslaitoksen tutkimus tehtiin vuosina 2012 – 2014. Alussa
kehitettiin biomonitorointimenetelmä sekä ilma- ja
pyyhintänäyteanalytiikka, joiden avulla työperäistä altistumista
BPA:lle voidaan mitata.

Ennen työpaikkamittauksia määritettiin myös altistumattoman
väestön virtsan BPA-pitoisuudet ja niiden perusteella
altistumattomien viiteraja.

Työpaikkamittaukset tehtiin viidellä työpaikalla, jotka olivat
maaliteollisuudessa sekä komposiittimuovien, lämpöpaperin ja
traktorin valmistuksessa. Virtsanäytteitä analysoitiin noin 50
vapaaehtoiselta työntekijältä.

Hankkeen lopussa tehtiin kokeita simuloimalla kaupan kassatyötä,
jossa käsitellään BPA-pitoisia kuittipapereita. Tässä koehenkilöinä
oli kolme Työterveyslaitoksen työntekijää.

Ihon välityksellä

Tulosten perusteella bisfenoli A:lle altistuttiin eniten
paperitehtaalla.

–Tosin sielläkään lämpöpaperin valmistuksessa ei ilmamittausten
pitoisuuksissa ylitetty kahdeksan tunnin HTP-arvoa, joka on
Suomessa 5 milligrammaa kuutiometrissä. Korkeimmillaan virtsan
bisfenoli A -pitoisuus oli yhdellä henkilöllä 1000 – 1500
mikrogrammaa litrassa. Lukema on satoja kertoja suurempi kuin
normaaliväestön arvot, Simo Porras kertoo.

Muilla työpaikoilla altistuminen oli pääsääntöisesti
ympäristöperäisen bisfenoli A -altistumisen tasolla.

Työpaikoilla altistuminen tapahtui lähinnä ihon välityksellä.
Ilmamittausten pitoisuudet olivat pääasiassa matalia ja korkeimmat
pitoisuudet liittyivät lyhytkestoisiin työtehtäviin, joissa
käsiteltiin puhdasta bisfenoli A:ta.

Kuittien käsittelyssä koehenkilöiden virtsan bisfenoli A
-pitoisuuksissa ei havaittu nousua muuhun väestöön verrattuna.
Tutkijoiden mukaan tämä viittaa siihen, että kuittipaperin
normaalissa käsittelyssä esimerkiksi kaupan kassatyössä ei
altistuta bisfenoli A:lle sen enempää kuin ympäristöperäisesti.

Suositus tavoitetasoksi

Bisfenoli A:lle työperäisesti altistumattoman väestön
viiterajaksi ehdotetaan tutkimuksessa virtsan bisfenoli A
-pitoisuutta 8 mikrogrammaa litrassa. Lisäksi ehdotetaan
työperäisen altistumisen tavoitetasona, että virtsan bisfenoli A
-pitoisuus ei ylittäisi 250 mikrogrammaa litrassa.

Tutkijat muistuttavat, että tavoitetaso on tarkoitettu ohjaamaan
hyvään työhygieniaan, eikä sitä voi suoraan käyttää terveysriskin
arviointiin työperäisessä altistumisessa. Bisfenoli A:n
terveysriskeihin ja niiden annos-vastesuhteisiin liittyy edelleen
paljon epävarmuuksia.

Tutkimushankkeen tuloksia voivat hyödyntää paitsi työpaikat
altistumisen arvioinnissa, myös viranomaiset asettaessaan uusia
raja-arvoja tai harkitessaan mahdollisia kieltoja ja rajoituksia
kemikaalin käytölle.

Tarpeellista suojata

Altistumista pitäisi vähentää ensisijaisesti teknisin
ratkaisuin, kuten tehostamalla ilmanvaihtoa tai muuttamalla
työmenetelmiä.

Pölyävissä työvaiheissa kannattaa käyttää hengityksensuojainta,
esimerkiksi hiukkasia suodattavaa puolinaamaria. Sen suodatinluokka
arvioidaan pölypitoisuuden mukaan.

Tutkijat myös suosittelevat, että kaikessa BPA:lle altistavassa
työssä tulisi käyttää pitkähihaisia suojavaatteita tai hihasuojia
sekä nitriilikumikäsineitä.

Toimittaja
Päivi Haavisto

Aineisto

Simo Porras, Milla Heinälä, Katriina Ylinen, Tapani Tuomi, Tuula Liukkonen, Tiina Santonen: Bisfenoli A-altistuminen suomalaisilla työpaikoilla. Helsinki. Työterveyslaitos. Tietoa työstä -sarja 2014. 81 sivua liitteineen. ISBN 978-952-261-410-0 (nid.). ISBN 978-952-261-411-7 (pdf.) Avaa

Porras Simo P., Heinälä Milla, Santonen Tiina, Bisphenol A exposure via thermal paper receipts, Toxicology Letters, 2014, 230(3), 413-420. DOI: http://dx.doi.org/10.1016/j.toxlet.2014.08.020

Heinälä Milla, Ylinen Katriina, Tuomi Tapani, Santonen Tiina, Porras Simo P., Assessment of occupational exposure to bisphenol A in five different production companies in Finland, Annals of Work Exposures and Health, 2017, 61(1), 44-55. DOI: http://dx.doi.org/10.1093/annweh/wxw006