Digistressin mittaaminen ja ennakointi digitaalisen työn muotoilussa ja työhyvinvoinnin kehittämisessä
Tutkimus
Hanketiedot
Hankenumero
240121
Hakija
Tampereen korkeakoulusäätiö sr
Toteuttaja
Tampereen korkeakoulusäätiö sr
Lisätietoja
Jarmo Viteli
jarmo.viteli@tuni.fi
Toteutusaika
2.9.2024 - 30.9.2026
Työsuojelurahaston päätös
23.4.2024
100 000 euroa
Kokonaiskustannukset
136 201 euroa
Tulokset valmistuneet
11.11.2026
Tiivistelmä
Tutkimuksessa jatkokehitetään ja validoidaan edellisessä TSR-hankkeessa tehtyä digistressimittaria huomioimaan digitaalisten alustojen, järjestelmien ja etätyön myönteiset ja kielteiset stressitekijät. Lisäksi testataan mittarin kykyä ennakoida digitaalista kuormitusta. Validoinnin osana selvitetään kaupallisten älylaitteiden soveltuvuus digistressin arviointiin. Toteutustapoina ovat kyselyt ja digistressimittaukset työpaikoilla ja etätyössä. Digitaalinen työkuormitus tunnistetaan haasteeksi.
Hankkeen vastuuhenkilö
Jarmo Viteli
Tiedote
Tekoäly luo työn imua, mutta arjen digistressin arviointi vaatii uusia työkaluja
11.11.2026Tiivistelmä
Hanke tuotti uutta tietoa tutkimalla digistressin ohella vähän tunnettua myönteistä stressiä (eustressiä). Tavoitteena oli selvittää teknologian ja tekoälyn vaikutusta hyvinvointiin sekä älylaitteiden kykyä ennakoida työstressiä. Aineisto koostuu julkisen sektorin laajasta kyselystä (=607, 3 organisaatiota) sekä suppeammasta pilottikyselystä ja älykellomittauksista, joissa vertailtiin optisten ja sähköisten mittausten laatua. Data analysoitiin SPSS-ohjelmistolla. Tulokset osoittavat, että hyvä digiosaaminen, autonomia ja tekoälyasenteet tuottavat eustressiä. Älylaitteet soveltuvat stressin ennakointiin tietyin ehdoin, ja validoitua 4-kohtaista mittaria voidaan soveltaa työelämässä kuormituksen seurantaan ja työn muotoiluun.
Kerro hankkeen käynnistämisen lähtökohdat, teoriatausta, uutuusarvo ja tavoitteet.
Hankkeen lähtökohtana oli digitaalisten työkalujen ja tekoälyn hyödyntäminen työssä sekä kiinnostus tekoälyn kokemisesta stressitekijänä. Teoriatausta pohjautui transaktiiviseen stressiteoriaan, työn imuun sekä aikaisempaan kirjallisuuteen teknostressin haitallisista (distress) ja voimaannuttavista (eustress) vaikutuksista. Uutuusarvo ja tavoitteet liittyvät myönteisen stressin tekijöihin, sen tunnistamiseen ja fysiologiseen mittaamiseen tietotyössä.
Aineisto
Aineisto kerättiin 2025 ja 2026 ja se koostuu laajasta kyselyaineisto (N = 607) kolmesta julkisen sektorin organisaatiosta. Aineisto kattaa henkilöstön taustatiedot, digiosaamisen, hynridityön, älykellojen käytön, tekoälyasenteet sekä eustressin ja distressin kokemukset. Älykelloilla kerättiin fysiologinen mittausaineisto 19 koehenkilön osalta, jota rikastettiin haastatteluilla ja lyhyellä kyselyllä.
Menetelmät
Hanke perustui monimenetelmälliseen tutkimusotteeseen (mixed methods), jossa yhdistetään määrällinen kyselytutkimus (survey) ja kokeellinen fysiologinen mittaus. Tiedonkeruussa käytettiin laajaa organisaatiokyselyä sekä älykelloilla ja tutkimustason laitteilla toteutettuja sykevälivaihtelun (HRV) fysiologisia mittauksia. Kerätty empiirinen data käsiteltiin ja analysoitiin SPSS-ohjelmiston tilastollisilla menetelmillä, kuten korrelaatioanalyyseillä, t-testeillä ja ristiintaulukoinneilla.
Tulokset ja johtopäätökset
Hyvä digiosaaminen, autonomia ja myönteiset tekoälyasenteet tuottavat myönteistä stressiä. Validoitu 4-kohtainen mittari tunnistaa digikuormituksen. Älylaitteet soveltuvat stressin ennakointiin, mutta dataa ei vielä käytetä työn ohjaamiseen. Johtopäätöksenä todetaan, että teknologia ei ole luonnostaan haitallista. Tulokset tarjoavat organisaatioille työkalut digitaalisen kuormituksen ja osaamisvajeen tunnistamiseen, minkä ansiosta kuormittava stressi voidaan kääntää työhyvinvointia lisääväksi.
Uutuusarvo ja sovellettavuus
Tutkimus laajentaa teknostressikirjallisuutta tuomalla mukaan vähän tutkitun myönteisen stressin (eustressin) ulottuvuuden digitaalisessa työssä ja tekoälyn käytössä. Tuloksia ja validoitua 4-kohtaista digistressimittaria voidaan hyödyntää muilla työpaikoilla digitaalisen kuormituksen seuraamiseen. Lisäksi organisaatiot voivat hyödyntää älykellomittauksista saatuja kokemuksia digistressin mittaamisessa.